Joskus onni potkii. Todella kovaa.

Joskus onni potkii. Todella kovaa.

Tästä kaikki lähti. Olin viime talvena St. Antonissa Elämysmatkojen reissussa. Kavereista kukaan ei päässyt lähtemään, mutta hinku Alpeille oli niin kova että päätin lähteä yksin. Yhteismajoitukseen sattui mukavat kämppikset ja muu porukka oli hauskaa lasku- ja after ski -seuraa. Elämysmatkojen meininki ja oppaamme Leenan asiakaspalveluasenne oli ihan mahtavaa. Koko reissu oli tosi onnistunut ja vaikkei uutta lunta satanutkaan, oli rinteet hyvässä kunnossa. Ja aurinko paistoi.

 Alppimaisema

Kun Leena kertoi, ettei meinaisi enää tulla seuraavaksi kaudeksi opashommiin, tuli semmoinen idea sitten…

Olin aikaisemminkin miettinyt matkaoppaaksi lähtemistä, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kovin kiehtovilta, eikä elämänätilanne oikein antanut myöten. Kotiin päästyäni haudoin ideaa pari viikkoa ennen kuin laitoin Jussille hakemuksen. Ja sain paikan. Vielä, kun työpaikalla asiaan suhtauduttiin positiivisesti ja luvattiin ottaa vielä keväällä takaisin töihin, ei hymy olisi voinut olla yhtään leveämpi.

Laskettelu reppu selässä

Kuvassa Osprey Raptor -reppu. Soveltuu oikein mukavasti rinnelaskuun leudossa kelissä. Kovilla pakkasilla tarvitaan lisävarusteena myytävä letkun eriste. Repun etuläpän alle saa mukavasti kypärän jemmaan, ettei se naarmuunnu jälkilaskuissa. Repussa on juomajärjestelmä, mikä on ihan ehdoton. Kukaan jaksa aina ottaa reppua selästä ja kaivaa sieltä juomapulloa. Hanskat kädessä. Tuolihississä. Ja sitten laskea etsimään hissistä pudonnutta pulloa hissilinjalta. 

Kommentit