Yökukkujan vaelluskuumetta

Yökukkujan vaelluskuumetta

Vakavaa vaelluskuumetta ilmassa. Lähestyvä vaellus hiertää rintalastassa kuin hiekanmurunen kengässä. Pakko viilentää sisäistä kutsua talsimalla lähimaastoissa. Tuntuu ettei mikään riitä, auringonlasku kirvelee silmiä, raikas merituuli salpaa hengityksen, lintujen sirkutus kuulostaa yliluonnollisen äänekkäältä. Haluan jo poluille ja penkereille! Janoan kilometrejä, rinkan painoa selässä, illalla tuntuvaa kaikennielevää väsymystä, rehellistä nälkää ja janoa!

Nämä kuvat ovat Lammassaaresta ja Vanhankaupunginkoskelta huhtikuulta.

Polku Lammassaaressa

Pitkospuut Lammassaaressa

Vanhankaupunginkoski

Laiskana nautiskelijana ja yökukkujana yksi suurimmista peloistani ennen viime kesän vaellusta oli se, että miten ihmeessä pystyn heräämään aikaisin aamulla ja lähtemään tien päälle, joka ikinen aamu. Kokeneemmat Caminon vaeltajat lohduttivat, että vuorokausirytmi naksahtaa itsestään kohdalleen. Epäilin heidän puheitaan virkeiden ulkoilijoiden raitisilmamyrkytyksen oireiksi, mutta myönnän olleeni väärässä. Niin kauniita auringonnousuja en ole koskaan todistanut edes kuvissa. Kaste kengänkärjissä ja sumu horisontissa oli joka aamu matkakumppanini. Viileä tuulenvire unisilla poskilla, rinkan paino selässä. Se tunne on lähellä onnellisuutta.

Nämä kuvat ovat viime kesän Camino Francesilta.

Camino Frances

Camino Frances

Camino Frances

Camino Frances

Camino Frances

Camino Frances

Camino Frances

Kommentit