Villimarjoja Pohjolasta

Villimarjoja Pohjolasta

Marjastuskausi on juuri nyt parhaimmillaan ja eri marjat kypsyvät luonnossa toinen toisena perään pitkälle syksyyn. Tarjolla on runsaasti vitamiineja, ravintoa, värejä, makuja ja luonnollista eräruokaa.

Mustikan poimintaa

Mustikkapoimuri

Kesän makua ruohon korressa

On vaikea kuvitella mitään, mikä muistuttaisi lapsuuden kesistä ja auringosta enemmän kuin metsämansikka. Metsämansikka viihtyy parhaiten aurinkosella ja kuivalla kasvupaikalla. Marja tarvitsee kypsyäkseen lämpöä, ja lämpiminä kesinä sitä onkin saatavilla lähes koko kesän. Metsämansikan pujottaminen ruohonkorteen on tuttua varmasti kaikille, ja siitä syötynä se maistuukin parhaimmalta. Onkin lähes synti pakastaa tai tehdä tästä täydellisestä marjasta hilloa. Aikoinaan marjaa käytettiin kihdin, suun haavojen, kurkkukivun ja anemian hoitoon. Se sisältää C-vitamiinia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, fosforia, natriumia ja sinkkiä. Luonnonlääkkeenä metsämansikan maavartta ja juurta voi käyttää ikävän vaivan eli ripulin hoitoon. Lehdistä valmistetaan virkistävää teetä.

Marjojen kultakimpale – lakka eli hilla eli suomuurain

Lakka kasvaa rämeillä ja korpimailla,  ja sitä esiintyy lähes kaikissa pohjoismaissa maiden eteläisimpiä osia lukuunottamatta. Lakka kypsyy kullanoranssiksi heinäkuun loppupuolella, ihan pohjoisessa myöhemmin. Lakan kukinnot paleltuvat herkästi pakkasöinä, minkä vuoksi todella hyvät hillavuodet ovat harvinaisia – ja sen vuoksi kullankeltainen hillasuo onkin ihana näky. Lakat ovat parhaimmillaan sellaisenaan, mutta niistä tehdään useimmiten hilloa. Marjasta tehdään myös lakkalikööriä. Moni poimii lakan hieman raakana varsineen, ja kypsyttää marjat kotona, mutta tällöin marjan maku ja koostumus kärsivät huomattavasti. Lakkahillo säilyy hyvänä muutaman vuoden. Lakka on yksi C-vitamiinipitoisimmista marjoistamme.

Lakkoja eli hilloja löytää useimmiten soisilta paikoilta

Voimaa mustikasta

Mustikat kasvavat parhaiten kuusimetsässä ja sen kypsymisaikaa on heinä-syyskuu. Mustikasta on moneksi: parasta se on tuoreena, mutta siitä voi tehdä mm. piirakkaa, mustikkakeittoa, hilloa, viiniä ja jälkiruokia. Mustikka on erinomainen kaliumin, beetakaroteenin ja C-vitamiinin lähde. Kuivatut marjat rauhoittavat levottoman vatsan. Mehua voi käyttää tulehtuneen kurkun kurlaamiseen ja kansanparantajat ovat käyttäneet sitä ulkoisesti haavojen ja ihottumien hoitoon.

Kantokassi mustikoille ja muille marjoille sekä sienille

Monipuolinen puolukka

Puolukka kasvaa koko pohjolassa Etelä-Ruotsia ja Tanskaa lukuunottamatta. Marja viihtyy parhaiten nummilla ja kuivissa kangasmetsissä, myös tuntureilla, jopa 1 200 metrin korkeudessa. Puolukka kypsyy syötäväksi elo-syyskuussa. Pektiinipitoinen ja hapan marja on parhaimmillaan hillona, juomana, hyytelönä ja sorbettina. Retkillä puolukka sopii erityisen hyvin esimerkiksi lihapadan lisukkeeksi. Marjat kannattaa pakastaa heti poimimisen jälkeen tai tehdä niistä hilloa pienissä erissä mikroaaltouunissa, mukaan ripaus omenaa ja kanelia. Puolukka sisältää säilönnässä tarvittavaa bentsoehappoa ja C-vitamiinia. Puolukassa on myös kreatiinia, jota mm. kuntoiluintoilijat käyttävät saadakseen lisää voimaa, nopeutta ja lihaksia. Luonnonlääkkeenä puolukkaa voi käyttää virtsateitä desinfioimaan.

Puolukka

Lapsuusmuistoja ja vadelmia

Vadelmat kasvavat kaikkialla Pohjolassa ja mitä marjoihin tulee, juuri vadelma tuo mieleeni parhaat lapsuusmuistoni. Vadelmat kasvavat aukeilla ja typpipitoisilla alueilla, avohakkuilla ja kivisillä mailla. Vadelma kypsyy heinä-elokuussa, ja viileinä kesinä hieman myöhemmin. Vadelmat, kuten moni muukin marja, on parhaimmillaan tuoreena, mutta marjoja voi hyvin myös pakastaa. Vadelmasta voi valmistaa myös herkullista hilloa, mehua, viiniä, kastiketta, kiisseliä, tai piirasta. Vadelma sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia.

Onnea marjametsään!

Marjamestässä

Kommentit