Stress free zone paratiisissa

Stress free zone paratiisissa

Stressfreezone kertoo kahden suomalaistytön seikkailuista Väli-Amerikassa. Aikaa on puoli vuotta, ja suunnitelmat vaihtelevat lähes päivittäin. Tai sitten niitä ei ole. Kerromme nyt nopeasti itsestämme, niin päästään sitten asiaan. Eli…

Meri on 24-vuotias juuri valmistunut suuhygienisti, jonka vapaa-aika kuluu jenkkifutista pelatessa ja auringosta unelmoidessa. Meri on löytänyt tiensä Hikiän metsistä Helsingin sykkeeseen jo muutama vuosi sitten. Suuhyggarin paperit on siis handussa, mutta elämän suuret suuntaviivat hakevat vielä itseään.

Meri surffaamassa

Iina taas on 25-vuotias iloinen vesseli, joka opiskelee historiaa yliopistolla. Viime aikoina koulunpenkki on tosin jäänyt aika vieraaksi, sillä viimeisinkin vuosi kului Oseaniassa ja Aasiassa reissun päällä. Kaikennäköinen urheilu, uusimpana löytönä surffaus, antaa hyvää mieltä myös Iinalle.

Surffaus tropiikissa

Meidän yhteinen seikkailu alkoi noin kymmenen vuotta sitten Riihimäen jääkiekkopyhätössä. Noiden kymmenen vuoden aikana meitä on yhdessä viety ympäri Venäjää, Aasiaa ja Eurooppaa. Meri asui hetken myös Amsterdamissa, kun Iina taas löysi itsensä asumasta Oxfordista sekä Lontoosta.

Yhdessäolo ja yhdessä matkustaminen ovat maistuneet, sillä meitä yhdistää äärimmäisen huolettomat ja positiiviset luonteet. Kumpikaan ei oikein osaa stressata asioista etukäteen. Tai asioiden tapahtumishetkelläkään. Pienellä budjetilla matkustaminen sekä arjen ylellisyyksistä luopuminen käyvät myös oikein loistavasti molemmille.

Meri oli jo pitkään tiennyt lähtevänsä reissuun valmistumisensa jälkeen. Suunnitelmana oli säästää paljon rahaa, mutta ne säästöt olikin yllättäen kulunut pienempiin reissuihin. Iina taas ei voinut sanoa tällekään reissulle ei, kun saimme vielä kuulla vapaaehtoistöistä Costa Ricassa. Pienen googlailun jälkeen löytyi vielä halvat lennot (Tukholma-San Jose, Costa Rica, 290 e), joten ei auttanut muuta kuin ilmoittaa pomoille “soronoo, se on menoo ny, tack och adjö”. Aiomme suunnata myös Nicaraguaan ihan vain koska nimi kuulostaa niin kivalta ja se sattuu olemaan tuossa vieressä.

Kuten sanottua, suunnittelu ja me ei olla se yhteensopivin kombo. Muut matkustelevat ihmiset ovat loputon tietoarkku, josta usein saa ne parhaimmat vinkit. Vinkkejä ja aiemmin maista kuulemiamme asioita yhdistelemällä päätämme sitten lähteä johonkin. On ihanaa, ettei tarvitse tietää, missä on kuukauden päästä.

Tiedämme kuitenkin suurin piirtein, mitä tältä reissulta haluamme. Haluamme oppia surffaamaan. Haluamme olla luonnossa. Haluamme nauttia auringosta enemmän kuin kaksi tuntia päivässä. Haluamme nauttia pitkistä aamupaloista, kun mihinkään ei ole kiire. Haluamme oppia espanjaa. Haluamme nauttia siitä vapaudesta, mikä matkustaessa on, kun on kaikki aika maailmassa tehdä juuri sitä, mitä itse haluat.

Riippumatossa sademetsässä

Ticket To The Moon -riippumatto ja tropiikki on lyömätön yhdistelmä!

Olemme tällä hetkellä paratiisissa nimeltä Jungla del Jaguar. Paikka sijaitsee Costa Rican lounaisosassa Cordovadon kansallispuiston kupeessa. Täällä heräät aamulla aaltojen kohinaan ja illalla nukahdat apinoiden mölinään, lintujen sirkutukseen ja kaikenlaisten öttiäisten tasaiseen surinaan. Ikinä ei ole hiljaista. Cordovan kansallispuistossa sanotaan elävän 2 % maailman kaikista eläin- ja kasvilajeista. Täällä tosiaan törmää koko ajan eläinlajeihin, joita ei paljoa Hikiän ja Haukiputaan bilsan tunneilla käsitelty. Aamupalat kuluvat usein lyömällä vetoa siitä, kuinka moni mölyapina pääsee hyppäämällä seuraavalla palmulle ja kuinka moni tippuu nurtsille.

Käymme myös kovaa kilpailua apinoiden kanssa pihapiirin kookoksista. Olemme kuitenkin sen verran plussan puolella, että olemme pystyneet tekemään ihan ite omin kätösin kookosöljyä ja -jätskiä sekä nauttimaan päivittäin reilut annokset energiapitoista kookosvettä ja –lihaa.

Luonto on antelias myös muiden hedelmien suhteen, sillä pihapiiristä löytyy esimerkiksi ananasta, banaania, ruokabanaania, mangoa ja cashewpähkinöitä. Kahden viimeisimmän sadot ovat tosin vasta reissumme loppupuolella, mitä odotamme jo kieli pitkällä. Tulette varmaan kuulemaan mangohulluudestamme silloin lisää.

Luonto tarjoaa ravinnon lisäksi meille myös sähköt, juomavedet ja ajanvietteen. Kaikki täällä käytettävä sähkö kerätään aurinkopaneelien avulla. Kännykät, kamerat yms. on ladattava aurinkoisena päivänä.

Muutenkin se, että koko paikan sähkönsaanti on niin riippuvainen auringosta, saa miettimään omaakin sähkönkäyttöä. Oman sähkönkäytön vaikutuksen näkee saman tien. Emme kyllä valita, sillä ajoittain on saanut nauttia illallisista paikallisten Alejandrojen kanssa kynttilänvalossa, kun päivän sähköt on käytetty jo tunteja aikaisemmin.

Palmuranta

Paikkaa ympäröivä luonto on aktiviteettienkin kannalta ihan mieletön. Päivän töiden jälkeen voi lähteä patikoimaan viidakkoon etsimään vesiputouksia, kajakoimaan, surffaamaan, snorklaamaan, kalastelemaan, joogaamaan palmujen alle tai vaikka kiipeilemään. Majamme etuovelta alkaa Tyynivaltameri ja takana kohoaa viidakko.

Matka paikan päälle pääkaupungista San Josesta kestää maan kokoon nähden verrattain pitkään, kahdeksan tuntia. Matka taittuu kahdella bussilla ja yhdellä puolentoista tunnin venereissulla (laitamme myöhemmin paremmalla netillä videota, ihan älyttömän näköstä!). Lähin baari on tunnin haikkauksen päässä, kun lähimmälle pikku kaupalle ja wifi-yhteyden äärelle tulee matkaa jo nelisen tuntia.

Näiden kahden ensimmäisen viikon perusteella Costa Rican voi sanoa olevan kaiken sen hehkutuksen arvoinen, jota se saa osakseen. Elämä on rentoa, aurinkoa riittää eikä ympärillä olevasta kauneudesta tunnu saavan tarpeeksi. Ei malta odottaa, mitä loppureissu tuo tullessaan.

Fjällräven Rucksack No. 21 Medium Costa Rican auringossa

Palmujen reunustama tie Costa Ricassa

Ananaspalmu

Kommentit