Aurinkoinen hankikeli, kumpuilevia harjuja ja hauskanpitoa suksilla

Aurinkoinen hankikeli, kumpuilevia harjuja ja hauskanpitoa suksilla

Soiperoinen, Taivalkoski 16-17.4-16

Oulusta n.150 km koilliseen, Taivalkosken kunnassa sijaitsee Soiperoisen harjujen -ja rantojen suojelualue. Maisemaa hallitsee kapea ja terävälakinen Soiperoharju sekä kirkasvetiset pohjavesijärvet Rääpysjärvi ja Soiperoinen. Muutamia vuosia sitten vietin ensimmäisen yön yksin ulkona luonnossa juuri täällä ja se teki minuun aikamoisen vaikutuksen. Ensimmäistä kertaa kuulin teerten keväisen kujerruksen ja huumaavan paukkeen kun keväinen jää eli omaa elämäänsä. Tällä kertaa sain houkuteltua työkaverini Miran mukaan ja hyvä niin, sillä hyvälle halontekijälle on paikka aina näillä reissuilla vapaana:)


Auton jätimme Soperoisen tien risteykseen ja siitä hiihtomatkaa laavulle Rääpysjäven päässä matkaa tuli noin 4 km. Järven jää kantoi hyvin hiihto tuntuin kevyeltä. Auringon paistaessa lämpimästi päätimmekin keitellä päiväkahvit jäällä ja totutella ajatukseen ettei tarvitse kiirehtiä eikä katsoa kelloon koko päivänä. Itselleni on aina pieni haaste jättää jälkikasvu viikonlopuksi tai niinkuin nyt yhden yön yli kotiin. Mutta nyt auringon helliessä ja lumen kimaltaessa huono-omatunto ja koti-ikävä alkavat pikkuhiljaa hellittää.

 

Kevätretkeilyä järven jäällä


Lämmintä oli noin 10 astetta ja tuuleton järven jää oli melko lempeä paikka pitää taukoa. Iltapäivällä siirsimme varusteet laavun suojiin ja pakkasimme päiväreput. Hanki oli täysin kantavaa joten huima vapauden tunne valtasi mielen. Mehän päästään minne halutaan! Hiihtelimme pitkin harjuvanaa laskien ja nousten sieltä missä näytti sopivia mäkiä olevan. Kiljumista, naurua ja kaatuilua:) Lauantai-ilta, lämmintä 10 astetta, aurinko paistaa nyt on ihmisellä hyvä olla:)

 

Illalla auringon laskiessa saavuimme takaisin laavulle tulien tekoon. Iltapalan jälkeen kuuntelin hetken nuotion rätinää unta odotellessa. Mira tapansa mukaan nukahti sekunnin murto-osassa joten juttukaverin puutteessa minäkin lopulta sain unenpäästä kiinni. Yö oli leppoisan lämmin ja aamuun heräsimme auringon noustessa kohti pilvetöntä taivasta.

 

Laavunuotiolla kevätretkellä

 

Keväisen leppoinen tuuli, rauha, kiireettömyys. Näitä pieniä helppoja ja yöreissuja pitäisi tehdä useamminkin, erikoinen olotila kun tuntuu että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan eivätkä ajatukset juokse edellä jo johonkin seuraavaan suoritteeseen tai toisten luomiin odotuksiin. Tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä eniten elämässä! Aika hurjaa sanoa noin, mutta kuinka totta.

 

Itselleni tätä mielenrauhaa on vaikea saavuttaa muualla kuin luonnossa. Välillä lasten kanssa välillä yksin välillä super hyvässä seurassa niinkuin nyt! Kunhan vaan saa olla luonnon keskellä ihmetellen pieniä yksikertaisia luonnon ihmeitä. Sulava lumi, keväiset lintujen äänet, nuotio, puhtaus ja hiljaisuus....

 

Tällä reissulla saavutetulla tunnelmalla jaksaa pitkälle tavallista arkea ja pyöritystä. Niin ja ennen kaikkea saa sisäistä voimaa ja energiaa kehitellä uusia omannäköisiä reissuja tulevaisuuteen.

 

Seuraaviin reissuihin!

Tarja

 

Tarja on myyjänä Partioaitan Oulun myymälässä.

Kommentit