Dalai Laman jäljillä Intiassa

Dalai Laman jäljillä Intiassa

Lähdin toista kertaa kohti Pohjois-Intiaa ja Ladakhin maakunnassa sijaitsevaa Stok Kangrin vuorta. Leh-niminen kaupunki on yksi Dalai Laman suosikkipaikoista Intiassa. Entinen Ladakhin kuningaskunta on varsin erilainen mitä Intia on muuten. Suurin osa asukkaista on buddhalaisia ja tämä näkyy kaupunkikuvassa todella vahvasti. Munkkeja kävelee kaduilla ja luostareita näkyy korkeilla paikoilla. Tiibetiläisiä pakolaisia on ollut alueella jo 50 vuotta ja tämä tuo myös oman säväyksen vilkkaaseen, mutta pieneen kaupunkiin. Indus-joki antaa elinvoimaa muuten todella karuun ja kuivaan laaksoon. Hiekkaa ja kiveä on riittämiin.

Vanhaa kaupunkia 

Lehin vanhaa kaupunkia

Vilkas Lehin kaupunki

Lehin kaupunki on vilkas ja pääkadulla myydään esim. vihanneksia

Buddha Shanti stupalla

Buddha Shanti stupalla, Lehin kaupungin yläpuolella

Lento Lehiin on hyvin usein myöhässä ja jopa peruutettu. Tämä johtuu siitä, että lentokenttä sijaitsee noin 3300 metrin korkeudessa, Indus-joen laaksossa, vuorien ympäröimänä. Sää on arvaamatonta ja kovin vaihtelevaa joten tälläkin kertaa jouduimme ensin odottamaan Delhin kentällä pari ylimääräistä tuntia ja sitten juoksemaan koneeseen kun boarding-aika olikin heti muutettu ”FINAL CALL”-statukselle. Suomalaiselle, joka on tottunut merenpinnan tason ilmanpaineeseen, lentäminen 3500 metrin korkeudessa sijaitsevaan Lehiin ei ole kovin helppoa. Pari ensimmäistä päivää on syytä ottaa varsin kevyesti, jotta keho alkaa tottumaan matalampaan ilmanpaineeseen ja se alkaa aklimatisoitumaan.

 Paikallismiehistöä

Paikallismiehistöä

Hevoset kantavat

Hevoset kantavat trekillä isot kassit

Tyypillisiä "3D-vuoria" iltavalossa

Tyypillisiä ”3D”-vuoria ja iltavalo

Indus-joki

Indus-joki tuo elämää Ladakhiin

Itse lähestymisetrekki on yksi suosikkejani. Toisin kuin Everestin alueella, Stokin läheisyydessä ei ole majataloja eikä ruuhkaa trekkipoluilla. Yöpyminen teltoissa tuo aina lisää fiilistä matkaan. Tällä kertaa sää ei välttämättä ollut turistille paras mahdollinen ekoska monsuunisateet näytti kyntensä useampana päivänä. Toisaalta, olimme kuitenkin todella onnekkaita kelien suhteen. Viikkoa meitä ennen ei kukaan ollut huiputtanut vuorta, koska joka yö oli satanut vettä ja lunta. Turistikausi oli vasta alkanut muutamaa viikkoa aikaisemmin ja huipulla oli käynyt kaksi ihmistä ennen meidän huiputusyötä.

 Maisemat kohdillaan, mutta ei paljoa hymyilyttänyt

Maisemat kohdillaan, mutta ei paljoa hymyilyttänyt

Stok Kangrin huippu on 6120 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuosi sitten huipulta näkymät olivat pilvettömän taivaan myötä ikimuistoiset. Matka huipulle silloin ei tosin ollut kovin helppo, koska ”pienen” virhearvioinnin vuoksi kärsin kohtalaisen pahasti vuoristotaudin oireista eli huonosta olosta ja päänsärystä. Pahan olon poistaminen oksentamisella noin 100 nousumetriä ennen huippua toimi ja pääsin ihailemaan upeita näkymiä. Tällä kertaa nousu sujui jopa helposti, mutta pilvisen kelin takia näkyvyys huipulta oli noin 50 metriä.

 Näkymät Zanskarin kansallispuiston yli pitkälle

Näkymät Zanskarin kansallispuiston yli pitkälle

Maisemat olemattomat, mutta hymyssä ei vaikeuksia

Maisemat olemattomat, mutta hymyssä ei vaikeuksia

Asiakkaina sattui olemaan parin vuoden takaa tuttu pariskunta Everstin base camp vaellukselta. Silloin toisella heistä oli suuria vaikeuksia edetä korkeuksissa. Tällä kertaa löysimme oikean tavan edetä ja hän pääsi lähes vaikeuksitta yli 500 metriä korkeammalle mitä Everestillä pari vuotta sitten. Molemmille siis onnistuminen ja todella hyvät fiilikset, monin tavoin.

Kommentit