Ensimmäinen talvivaellukseni

Ensimmäinen talvivaellukseni

Ajatus talvivaelluksesta on pyörinyt mielessäni jo muutaman vuoden. Samaan aikaa idea houkuttelee ja pelottaa. Näen edessäni lumiset tunturit, kirkkaan sinisen taivaan, luonnon rauhan ja kotoisan lämpimät autiotuvat. Samaan aikaan näen paleltuneet varpaat, jäätyneet ruoat, juomaveden puutteen ja eksymisen lumituiskussa. Kun päätös viettää talvi Ylläksellä varmistui, ajattelin että nyt jos koskaan on tilaisuuteni harjoitella talvista retkeilyä ja tähdätä kohti ihka ensimmäistä talvivaellusta.

Tarvikkeet ahkioon talvivaelluksella

Ahkioon on tilava ja sinne on helppo pakata tavaroita, vaikka mukaan otettavaa on paljon.

Vaeltaminen ei sinänsä ole uutta, eikä talvi ja pakkanenkaan, mutta niiden yhdistelmä on. Vaeltaessa kun tulee ensin lämmin ja pysähtyessä viileä, niin talvisäässä ja -vaatteissa tilanne on mielikuvissani ensin hiki ja sitten hypotermia. Niinpä päätin aloittaa varustautumisen vaatepolitiikkaan syventymällä. Kokeilin kevyempää ja paksumpaa kerrastoa, fleeceä, toppahousuja ja kuoritakkia. Yksi asia tuli hyvin selväksi: ei kannata pukea päällensä liikaa. Mitä enemmän minulle tuli hiki liikkuessa, sitä herkemmin oli kylmä tauolla, vaikka heti pysähtyessä vetäisinkin lämpimän taukotakin niskaan. Yllätyin siitä, että ilman toppavaatteita pärjää varsin kylmässäkin säässä todella hyvin (jos ei lasketa mukaan päällyhousujen alle tulevia toppashortseja, jotka ovat taivaan lahja kaikille joiden takalisto jäätyy talvella). Kun lämpö alkoi nousta, tärkeintä oli päästä säätämään vaatetusta yläkropasta avaamalla takkia edestä ja kainaloista. Lämmönsäätelyyn toimii talvella myös etenemistahti! Piti ihan itseään muistuttaa, että matkaa voi taittaa rauhallisesti ja keskittyä luonnossa olemisesta nauttimiseen eikä määränpään saavuttamiseen. 

Haastavampaa oli ratkaista palelevien varpaiden kohtalo. Paras apu, jonka keksin, oli lämmin mutta ohuehko sukka, jotta talvivaelluskenkään jäi hyvin varpaille ja ilmalle tilaa. Jos se ei riittänyt, käytin kertakäyttölämmittimiä. Huomasin, että aika pienestä asiasta voi olla kiinni viihtyykö talvella ulkona vai ei. Yhtälailla alkoi mieli mustua jos näpit jäätyivät. Sormiin pätee oman kokemuksen perusteella aikalailla samat neuvot kuin vaatteisiinkiin. Ei kannata antaa käsien hiota, koska märkä hanska muuttuu kylmäksi varsinkin kun pysähtyy ja kroppa ei tuota enää lämpöä. Kylmät sormet taas sai lämpenemään nopeammin tumpuissa, mutta sormikas oli toimiessa paljon kätevämpi. Suosittelen pakkaamaan reppuun muutamat kuivat hansikkaat ja kerrospukemaan myös sormet. Kamerankin näppäily onnistuu mukavammin ohuella alushanskalla kun viima ei puraise heti sormia. Ylimääräinen päähine on myös hyvä olla, vaikka tuulenpitävällä pipollaja hupulla pärjää pitkälle. Kuvasin omaa kerrospukeutumistani pakkaspäivänä. Voit katsoa videon alta:


Seuraava huolen aiheeni oli jäätyvä ruoka ja juomaveden loppuminen. Syksyisin olen vaeltassa käyttänyt juomarakkoa, joten ensimmäiseksi lähdin sen kanssa liikenteeseen. Laitoin siihen valmiiksi eristeen niin pussin kuin letkun ympärille. Juomavesi pysyi kohtuullisen hyvin jäätymättä niin kauan kuin muistin imaista säännöllisesti. Sinänsä hyvä, sillä pakkasella nestehukka hiipii salakavalasti. Tuntuu ettei janota, mutta kroppa kuitenkin haihduttaa enemmän kuin normaalisti. Jos letkusta unohti imaista säännöllisesti, sai suutinta lämmittää, ja hönkiä siihen hyvän tovin, ennen kuin vesi taas virtasi. Tavallinen pullo on talvella mielestäni toimintavarmempi, kunhan siinäkin on jokin eriste ympärillä ja lähtiessä laittaa pulloon kuumaa vettä (keitettyä ja kylmään veteen sekoitettua). Harjoittelin myös lumen sulattamista vedeksi, sillä ajatus juomavesipunteista ahkiossa ei houkuttanut. Videon siitä voit katsoa alta:


Ruoan suhtene päätin päästää itseni helpolla ja syödä ruokia, joiden valmistamiseen tarvitsee vain keittää vesi. Tämä tarkoitti puuroa, purukahvia ja retkiruokapusseja. Lisäksi suunnittelen ottavani mukaan voileipätarvikkeita, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja suklaata.

Suurimman kysymysmerkin valmistautumisessa aiheutti retkikohde. Se nyt oli selvää, että seikkailen Pallas-Ylläs kansallispuistoissa, mutta missä oli kysymysmerkki. Oma peruskunto on hyvä, mutta en ole koskaan aiemmin vetänyt ahkiota perässäni. En myöskään tiennyt onko edessä tamppatut latu-urat vai umpihanki. Koska uskon siihen että erityisesti retkeilyasioissa ensimmäisillä kerroilla kannattaa lähteä liikenteeseen helpomman kautta, päätin valita reitin jonka jaksan takuuvarmasti hiihtää. Suunnittelin lisäksi niin, että puolimatkassa on tupa mikäli väsymys iskee kesken matkan. Katso alta mitä kaikkea muuta pohdin reittiä valitessani:


Reittisuunnitelma talvivaellukselle

Suunniteltu reitti kulkee Koivarovan parkkipaikalta Keimiöjärven päivätuvalle ja sieltä Mustakeron autiotuvalle.

Ylläettän varusteiden haaliminen ja ahkion pakkaaminen jännitti vähiten. Vaelluksia ja retkillä kun on tullut käytyä niin kaikki peruskamppeet löytyvät ja saan ne kasaan rutiinilla, mutta erityisesti talvella tarvittavien kamppeiden osalta jouduin hieman raapimaan päätäni. Raaps raaps…niin, mitä erityistä sitä talvella nyt tarvitsee syysvaellukseen verrattuna jos kuivia ja lämpimiä vaihtovaatteita on tarpeeksi ja tauolle lämpimät saappaat? Eristävä makuualusta ja talvimakuupussikun löytyi, ylimääräinen sauva oli lainassa, ja auton takakontista muistin hakea lapion. Jos kuivapusseja olisi ollut useampi käytössä, olisin pakannut kaiken kastumiselle herkän niihin pakkaus- ja muovipussien sijasta. Ajatus joen pohjassa uitetuista retkikamppeista kun on talvella vielä hyytävämpi kuin syksyllä. Voit katsoa alla olevalta videolta, mitä kaikkea muuta pakkasin mukaan:

Kuppi kuumaa maistuu talvivaelluksella

Pakkaspäivänä maistuu kuppi kuumaa juotavaa ennen tuuliselle Pikkulaki-tunturin huipulle nousua.

Jos lähdet päivän retkelle talvella, varustevalikoima eroaa yön yli kestävien retkien varustemäärästä. Katso videolta, miten päiväreppu pakataan talviretkille:

Kommentit