Ensimmäinen ultrajuoksu-kisani

Ensimmäinen ultrajuoksu-kisani

Olen aina pitänyt juoksemisesta. Harrastuneisuuteni on tosin viime vuosina ollut hyvin vaihtelevaa. Ajoittain saatoin juosta useamman kerran viikossa ja välillä juoksemiseen saattoi tulla mone viikon taukoja. Polkujuoksu tuli kuvioihin pari vuotta sitten ja pikkuhiljaa lenkit vaihtuivat asfaltilta metsään. Metsässä ja poluilla juokseminen on mielekkäämpää ja myös vähemmän rasittavaa keholle. Polkujuoksu tarjoaa joka aisteille paljon enemmän kuin tasainen asvaltilla puurtaminen.

Ajatus osallistua pidempään juoksukisaan oli pyörinyt mielessäni pidemmän aikaa, mutta en vain saanut aikaiseksi ilmoittautua yhteenkään. Mahdollisuus osallistua loppuun myytyyn NUTS Karhunkierros -kisaan tuli, kun ystäväni, jolla oli paikka kilpailuun, kertoi, ettei pääsekään itse osallistumaan. Lunastin siis hänen paikkansa. Heti tämän jälkeen aloin miettiä, että onko se 53 kilometriä nyt paljon, onhan noita pitkiä lenkkejä juostu.  Vai onko? Pisin lenkkini koskaan on tainnut olla puolikkaan maratonin verran.  Nyt iski pieni paniikki. Elettiin helmikuuta, joten vielä oli hetki aikaa treenata. Kisahan on vasta toukokuun lopussa. Aloin tutustua reittiin ja kysellä tutuilta, mitä oli odotettavissa. Kaikki sanoivat, että kisan viimeiset 7 kilometriä tulevat olemaan pahimmat, koska tuolle matkalle osuu kaikki reitin isoimmat ylämäet.

Ylämäkitreeniä siis. Vuosaaren täytemäki ja polut sen ympärillä ovat tulleet kevään aikana tutuiksi  :)  Muuta treeniä pidempien lenkkien lisäksi on ollut maastopyöräily ja iltarasteilla käynti. Treeniohjelmaan kuului myös Bodom Trailille osallistuminen. Tuo kisa olisi sopivasti noin kolme viikkoa ennen Karhunkierrosta. Siellä näkisin, onko treenaaminen tuottanut tulosta.

Bodom Trail järjestettiin Helatorstaina auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Matkaksi valitsin 21km ja aikatavoitteekseni asetin 2.40. Saavuin kisa-alueelle Pirttimäen ulkoilualueelle hyvissä ajoin. Hetki jälkeeni saapui myös ystäväni Mathias, kenen kanssa olin sopinut juoksevani ainakin osan kisasta. Kisassa oli yli tuhat juoksijaa joten lähtö oli porrastettu useampaan lähtöryhmään. Kisan startti ja ensimmäisen ryhmän lähtö oli kello 10.00. Ensimmäisessä ryhmässä olivat kisan ennakkosuosikit ja 12 km:n sprinttijuoksijat. Itse olin toisessa lähtöryhmässä. Lähtöä odotellessa kävin vielä läpi varustusta ja myös pienellä lämmittelylenkillä.

Noin 5 minuuttia ennen lähtöä, siirryimme lähtöalueelle kannustamaan ensimmäisen ryhmän liikkeelle. On hienon näköistä, kun parisataa juoksijaa starttaa yhtä aikaa liikkeelle. Seuraavaksi olikin vuoroni. 30 sekuntia ennen lähtöä järjestäjien kaiuttimista kuului vain vaimeaa sykettä mikä osakseen lisäsi jännitystä. Kun oli aika startata, järjestäjät soittivat lehmänkelloa startin merkiksi. Sitten mentiin.

Ensimmäinen kilometri juostiin letkassa ulkoilutietä pitkin, minkä jälkeen siirryttiin polulle. Tässä vaiheessa porukka hieman kasaantui ja vauhti tipahti kävelyksi, kun leveä baana muuttui kapeaksi poluiksi. Nopeasti kuitenkin ryhmä alkoi erkaantua toisistaan ja vauhti alkoi kiihtyä. Juoksimme Mathiaksen kanssa vuorotellen toinen edellä, toinen perässä. Noin viiden kilometrin kohdalla ylämäessä, Mathias jäi hieman jälkeen ja hän huusikin minulle, että mene vain.

Saavuin ensimmäiselle juomapisteelle kuuden kilometrin kohdalla. Join urheilujuomaa ja vettä, josta osan heitin naamalleni. Keli oli todella kuuma. Tässä vaiheessa kiroilin sitä, että olin jättänyt juoksuliivin ja juomapullot lähtöalueelle. Olin aamulla uskotellut itselleni, että pärjään pelkällä mukilla ja turvautuen vain juomapisteillä nesteytykseen, olivathan pisteet vain 5-6 kilometrin välein. En huomioinut kelin vaikutusta nesteen tarpeeseen, mikä tulisi kostautumaan myöhemmin kisassa.

Reitti oli jaettu kahteen eri kierrokseen. Ensimmäinen kierros oli pituudeltaan 12 kilometriä. Tämä kierros oli mielestäni suhteellisen helppoa polkua. Toki matkalle osui haastavampia ja myös märkiä ja mutaisia paikkoja. Juuri ennen ensimmäisen kierroksen loppua, oli vaihtoehtona juosta maaliin tai jatkaa toiselle haastavammalle yhdeksän kilometrin kierrokselle. Totta kai, jatkoin maalin ohi toiselle kierrokselle. Heti maalin jälkeen oli toinen juomapiste. Tällä pisteellä join taas urheilujuomaa, vettä sekä yhden energiageelin. Muuta energiaa, mitä olin tähän mennessä nauttinut, oli Clifbarin Clif Blocksit ensimmäisen kierroksen aikana.

Juomapisteeltä matka jatkui taas hetken aikaa ulkoilutietä pitkin kunnes reitti sukelsi tummaan metsään. Heti ensimmäiset askeleet polulla upposivat nilkkoja myöten mutaan. Tätä samaa kuraa sitten jatkuikin seuraavat kilometrit. Välillä juostiin mudassa ja välillä rämmittiin melkein polvia myöten suossa. Se oli mahtavaa! Tapahtuman järjestäjien lupaama märkä ja mutainen toinen kierros piti hyvinkin paikkansa. Toisaalta maisemat olivat myös paremmat toisella kierroksella.

Viimeiselle juomapisteelle, joka oli 16 kilometrin kohdalla, taas nestettä tankkiin ja suolakiposta hieman suolaa kitusiin. Pohkeeni olivat nimittäin hieman krampanneet tämän toisen kierroksen aikana. Samalla Mathiaskin saapui samalle pisteelle. Odottelin, että hän sai huollon suoritettua ja sovimme, että tästä mennään yhdessä maaliin vaikka silmäripsillä ryömien.

Maisemat vain paranivat ja korkeuserot reitillä myös kasvoivat. Juoksu kulki hyvin ja varsinkin, kun taivalta sai taittaa yhdessä. Tuntui että energiatasotkin olivat nousseet parempaan päin. Sitten, noin 18 kilometrin kohdalla oikeaan takareiteen iski aivan hirveä kramppi. Huusin ja raivosin kivusta ja myös siitä, että olin jättänyt ne omat juomapullot sinne lähtöalueelle. Ainakin uskottelin itselleni niin, että jos olisin juonut enemmän matkan aikana, enkä vain huoltopisteillä, tätä ei olisi tapahtunut. No, pari minuuttia venyttelyä ja Mathiaksen tarjoamat vedet juotuani, kramppi tuntui lähteneen, jopa niin hyvin, että loppumatkasta ei enää ongelmia ollutkaan ja viimeiset kilometrit mentiin hyvää juoksuvauhtia. Maalisuoralle tullessa vielä yläfemmat Mathiaksen kanssa ja aika pysähtyi molemmille kohtaan 2.39.09. Oma tavoite tuli siis alitettua. Maalissa suolakeksit, banaanit ja lohikeitto maistuivat taivaalliselta. Hieno kisa, jonka järjestelyt toimivat upeasti ja jota voi suositella kenelle tahansa. Kiitos Bodom Trail. Fiilikset kisan jälkeen ja ajatukset lähestyvästä NUTS Karhunkierroksesta ovat positiiviset. Kunto tuntuu hyvältä ja tuolla NUTSilla vauhti tulee kuitenkin olemaan hitaampi kuin Bodomilla.

Palataan asiaan vielä ennen NUTS Karhunkierrosta.

Kirjoittaja on Partioaitan Itiksen myymälässä myyjänä.

Ville Norppa Bodom Trail 2016

Kommentit