Hiekkarantoja ja turisteja

Hiekkarantoja ja turisteja

Pv 17 ja pv 18

Janinan teksti:

Meren kutsu oli liian voimakas ja vauhdikkaan Porton sijaan, enemmän sitä mitä kaipasimme. Lähes koko päivän kävelimme suuren, aaltoilevan Atlantin valtameren rannalla mukavia pitkospuita pitkin.

Pitkospuita pitkin on kiva kävellä

Rantoja tuli ja meni, vessoja tuli ja meni, niin myös roskiksia, kahviloita ja ihmisiä vauvasta vaariin ja turistista paikallisiin. Kaikkea sitä mitä aiemmin ei ole ollut. Ja meri tietysti aina vierellä.

Liioittelimme ehkä hieman varatessamme paikan 30 km matkan päästä. Saimme uudesta maisemasta voimaa, mutta lopulta päästyämme hostellille Vila de Condeen, olimme aivan puhki.

Lököttelimme kaksin siistissä ja viehättävässä, mutta tyhjässä 4 hengen huoneessa ja suihkun jälkeen otimme itseämme niskasta kiinni ja pesimme eiliseltä likaisiksi jääneet ja tämän päivän vaatteet. Joka päivä on pakko pestä vaatteet, sen verran on tomuinen ja hikinen.

Kaupunki on kaunis rantakaupunki ja saimme hyvät burgerit viereisestä ravintolasta. Vegaanista ruokaa olen yhä neuvottelujen ja hämmennysten jälkeen saanut. Kovin se alkaa uuvuttaa, kun yrittää joka päivä selittää mitä vegaaninen ruoka on. Helpointa on tehdä ruokaa itse, mutta aina se ei ole mahdollista (täälläkin keittiön käyttö maksaa 3,00 € ja joskus hellaa, jääkaappia tai uunia ei ole). Sitä paitsi aina ne vegaaniruoat ovat olleet herkullisia.

Herkullinen lounas patikoinnin lomassa

Hyvin nukutun yön ja hintaan kuuluneen aamupalan jälkeen oli lähtö. Olo oli väsynyt ja hiljainen. Ei varsinaisesti mikään ollut hätänä, väsytti vain. 2 pitkää päivää takana ja tässä taas yksi lisää.

Vaelluskavereitakin näkyi, mutta kulkivat niin eri tahtiin, että lopulta päädyttiin luostarin albergueen kaksin. Täälläkin on paljon vaeltajia, mutta kielitaito ja halu tutustua ovat eri juttu. Ystävällisiä kaikki ovat, kuten Portugalissa yleensäkin.

Patikoinnin suosio näkyy kaikkialla

 

Näimme tilaisuutemme tulleen, kun meri on vielä niin lähellä ja jätimme suihkun väliin ja kipitimme kohisevan meren luo. Loikoilimme hienolla hiekalla ja polskimme suolaisen meren mahtavissa aalloissa. Tuskin maltoin lähteä.

Iltapalaksi omat eväät ja nukkumaan. Nyt kun kroppa on tottunut kävelyyn, ei mihinkään erityisemmin satu ja minulla onnekkaalla ei rakkojakaan ole tullut. Silti pitkien kävelypäivien jälkeen uuvuttaa. Kaipa se kuuluu asiaan, kun kävelee aamukasista iltapäivällä kello neljään tai viiteen, joskus jopa kasiin.

Irenen teksti:

Hiekkarantoja ja turisteja

Päätimme aamulla kuitenkin lähteä "vähän kävelemään" Portosta eteenpäin Camino da Costaa (eli rantareittiä) myöden. Vähän oli loppupeleissä 33 kilometriä. Atlantin aamu-usva, meri itsessään ja raikkaampi ilma siivittivät meidät aina Vila do Condeen asti.

Kaunista rantamaisemaa

Kylä on erittäin sympaattinen kalastajakylä, jossa joka ravintolasta olisimme saaneet tuoretta ulkona grillattua kalaa, mutta päädyimme vegeburgeriin ja minä mässäilin hampurilaisella, jossa oli vasikkaa, briejuustoa ja viikunahilloa. Noin kalastajakyläksi turkasen hyvää mättöä täytyy kehaista!

 Vegaaniruokaa paikalliseen tapaan

Yövyimme Bellamar-hostellissa (14€/hlö sis. aamupalan, joka oli ok - mm. tuoreita hedelmiä), joka sijaitsi keskeisellä paikalla heti sillan kupeessa. Saimme oman huoneen kylpyammeella, ei valittamista pitkän päivän jälkeen.

Seuraavana päivänä jatkoimme urakkaamme pitkin pitkospuita, joita on rakennettu kilometritolkulla valkoisen hiekkarannan ja viereisten turistihotellien väliin. No joo, onhan ne siistit ja kahviloita on 100 metrin välein, mutta olenko tullut oikeasti kävelemään keskelle turistilaumoja? Maisemissa ei ole valittamista, Atlantti on ihanan voimakas, mutta ei tämä ole ihan camino Norten veroinen.

 Rantabulevardia

Patikointia pitkin rantabulevardia

Ohjeita rantakävelylle

Mies onkimassa

Rannan värit hivelevät silmiä

Marinhas on pienempi kylä turistialueen ulkopuolella, jossa majoituimme donativo-albergueen. Illan vietimme rannalla noin kilometrin päässä majapaikasta, matkalla oli onneksi kauppa josta hankimme iltapalaa ja pientä syötävää aamuksi.

Joogaa hiekkarannalla

Kommentit