Käytännön vinkkejä kerrospukeutumiseen

Käytännön vinkkejä kerrospukeutumiseen

 

Vuodenvaihde toi viimein edes jonkinlaisen talven myös tänne etelään. Joulukuulle asti sai ulos lähteä käytännössä samoissa varusteissa, jotka juhannuksena pakkasi mukaan, mutta viimein tippui mittari pakkasen puolelle ja maahan satoi edes vaivainen ohut lumipeite. Talvi on ehdottomasti oma suosikkiaikani retkeilyyn ja olen odotellut pysyvää lunta kuin kuuta nousevaa siitä lähtien, kun sitä ensi kerran muutamaksi päiväksi Eerikkilään marraskuussa saimme. Vuoden pimeinä kuukausina ulkoilussa on jotenkin enemmän sellainen tekemisen meininki, kun tuonne metsään lähtee. Sitä joutuu oikeasti miettimään ja suunnittelemaan reissunsa kunnolla ja yleensä vastaan tulee myös enemmän yllättäviä tilanteita kuin valoisina leppoisina kesäpäivinä. Ne taas pitävät homman mielenkiintoisena. Ehkä se kumpuaa tuolta kiipeilyhommista ja vuorilta, kun on tottunut lumessa ja jäässä operoimaan, mutta jotenkin talvi on minulle se vuoden ehdoton kohokohta retkeilyn kannalta.

Talvi on myös huolellisuuden aikaa. Kesäkaudella voi ulos lähteä aika lailla kevyemmin mielin nauttimaan raittiista ilmasta, mutta talvella retken onnistuminen on
paljon kiinni varusteista. Tai ainakin niin, että vaikka hyvillä varusteilla ei onnistunutta reissua takaa, huonoilla sen varmuudella pilaa. Sen lisäksi, että varusteiden tulee olla hyvät ja kunnossa, ne pitää toki muistaa pakata myös mukaan. Kesällä, jos joku asia unohtuu rinkasta, se ei välttämättä paljoa haittaa, talvella taas varusteiden unohtuminen voi olla jopa kohtalokasta. Itse olen liki neuroottinen pakatessani yön yli kestäville retkilleni. Minulla on valmiiksi tehty varustelista talvelle enkä luota rinkan pakkaamiseen ilman että lista on koko ajan vieressä. Käyn sitä läpi järjestyksessä varmistaakseni jokaisen asian mukanaolon. Kerään varusteet ensin rinkan ympärille yksitellen ja vasta kun jokainen asia on lattialla silmieni edessä, alan ahtamaan niitä tarkkaan mietityssä järjestyksessä reppuun. Pikkutarkkaa? Ehkä kyllä, mutta enpä ole toisaalta koskaan unohtanut mitään olennaista kotiin.

Vaatteita kerrospukeutumiseen

Talviretkeilyssä ei myöskään kannata alkaa pihistelemään pakkaamisen kanssa. Lopulta varusteissa pätee se sääntö, että rinkassa on ihan samat kamat mukana, oli sitä luonnossa yhden tai kymmenen yötä. Ja juurikin niin päin, että kymmenen yötä pärjää yhden yön varusteilla, jos ne vain ovat oikeat. Kiipeilytaustani takia mietin pakatessani aina rinkan painoa ja pyrin lähtemään mahdollisimman kevyellä kuormalla matkaan. Mutta keveys ei johdu siitä, että jättäisin jotain pois vaan siitä, että olen jo varusteita valitessani kiinnittänyt huomiota niiden painoon, ihan jo boksereista alkaen. Siinä teknologia ulkoiluvarusteissa on ottanut onneksi isoja askeleita eteenpäin ja nykyään voi jo sanoa hyvillä mielin, että kevyt, käytännöllinen, kestävä ja laadukas mahtuvat kaikki helposti yhteen lauseeseen. Kerrospukeutuminen on pakkassäällä liikkuessa kaiken a ja o. Vaatteita ei tarvitse - eikä kannata - rinkkaan sulloa kilotolkulla, riittää kun mukana kantaa jokaista kerrosta yhden kappaleen, jolla pärjää. Itselläni tavaksi on tullut vaihtaa ainoastaan puhtaat bokserit ja ehkä liner-sukat päivittäin, muilta osin pärjään yhdellä tai maksimissaan kahdella vaatekerralla pitkiäkin aikoja ja oikeastaan säässä kuin säässä.

Yläkropassa alimpana kerroksena kannan aina merinovillaa. Esimerkiksi Devoldin mallistoista löytyy eri paksuisia versioita ja lämpimämmästä päästä oleva Expeditionsarja on erittäin toimiva vaihtoehto, kun keli pakkaselle painuu. Merinovilla takaa lämpimän ja kuivan ihon ja sen päälle voi sitten virittää oman maun mukaan kerrosta jos jonkinlaista aina pakkasen kiristyessä. Lisäpisteitä pidemmillä reissuilla merinovilla saa myös siitä, ettei se sido hajuja sisäänsä, jolloin useamman päivän käyttö ei niin sanotusti tuoksu ulospäin.

Jos elohopea ei kovin paljoa nollan alla huitele, pärjään liikkuessa Devoldin Expedition-paidalla ja Tierran Ace Hood -softshell-takilla. Ja kunhan rinkasta löytyy päällimmäiseksi pakattuna kevytuntuvatakki tauoille puettavaksi, ei kylmä pääse hiipimään oikeastaan missään vaiheessa. Sään kylmetessä vedän kerraston ja softshellin väliin kevyen fleecen, joita niitäkin löytyy eri paksuisia sään mukaan. Tällä kombolla pärjää liikkuessa yleensä todella kylmään asti. Kannan mukana myös kuoritakkia, joka toimii tarvittaessa kaikista ylimpänä kerroksena, mutta yleensä kuoren vedän pakasta vasta, jos tuuli tai kova sade yllättää. Toki sillä voi korvata softshellin, jos siltä tuntuu, mutta kuori hengittää huomattavasti softshelliä heikommin, jolloin liikkuessa se ei päästä kosteutta (lue: hikeä) ulos.

Tierra kerrospukeutumisessa

Olen tavannut säädellä lämpöä yläkropan kautta ja jaloissa minulla on usein pelkät Tierran Ace Pantit. Kerrastoa laitan niiden alle aikaisintaan kymmenen pakkasasteen paikkeilla. Kun kädet, pää ja varpaat pysyvät lämpiminä, ei kylmä pääse pahemmin reisiinkään hiipimään. Jos liikkeessä silti tulee kylmä, käytän ensisijaisesti kuorihousuja softshellin päälle, enkä ala kalsareita venkslaamaan jalkaan. Devoldit sujautan yleensä alakropan osalta päälle vasta, kun leiri on pystytetty ja loppuilta ollaan paikoillaan. Samaan syssyyn vaihdan myös villasukat jalkaan, päivä kun menee yleensä ohuissa liner-sukissa ja sään ja kengän mukaan sitten ohuempaa tai paksumpaa merinovillasukkaa siihen päälle. Kevyessä pakkassäässä ei Hanwageihin kuitenkaan tarvitse sellaisia laittaa, jalkaan riittää vaikkapa jalkapalloon tarkoitetut kompressio-, eli sellaiset pirun seksikkäät fudissukat, joita minulla on ollut tapana käyttää.

Tierra-housut

Näiden lisäksi kun laittaa lämpimän pipon päähän ja keliin sopivat hanskat käteen, voi nauttia talvesta oikeastaan säällä kuin säällä. Ja kun vielä muistaa huolehtia tankkaukset kohdalleen ja nauttia runsaasti lämmintä nestettä edetessään, niin ei pääse vilu yllättämään sisältäkään päin. Lopulta kannattaa kuitenkin muistaa, että oikeita tapoja ja yhdistelmiä on juuri niin monia kuin on retkeilijöitäkin. Jokainen meistä reagoi kylmään eri tavoin, joku kestää sitä paremmin kuin toinen ja ainoastaan kokeilemalla ja testaamalla voi oman parhaan yhdistelmänsä löytää. Ennen pidempää reissua kannattaa lähteä vaikka naapurimetsään muutaman kerran erilaisia versioita kokeilemaan ja sitä kautta suunnittelemaan mitä rinkkaansa pakkaa. Varmaa on joka tapauksessa se, että ainoastaan kokemus lopulta kertoo mikä itselle parhaiten toimii ja jokaisesta talvisesta ulkoilureissusta oppii jotain uutta, oli sitä sitten aloitteleva retkeilijä tai ulkoilun ammattilainen. Joten ei muuta kuin ulos ja kokeilemaan!


Oikein hyvää alkanutta ulkoiluvuotta kaikille Partioaitan asiakkaille!

Kirjoittajasta:

Uusi vuosi, uudet retket ja uusi bloggaaja!

Sain kunnian aloittaa Partioaitan vuoden 2016 blogikauden ja vastaisuudessa kirjoittelen täällä kuukausittain. Nimeni on Teemu Suominen, olen 36-vuotias helsinkiläinen ammattiulkoilija, kiipeilijä ja Partioaitan tiimin uusin jäsen. Väitän itseäni keski-ikäiseksi, joku muu kutsuu seikkailijaksi. Viikot opiskelen Eerikkilän urheiluopistolla luonto- ja eräoppaaksi ja vapaa-aikani vietän joko kahdeksanvuotiaan poikani kanssa ulkoillen tai suunnitellen seuraavia vuoriseikkailuja. Tavoittelen niin kutsuttua Seven Summits -haastetta, eli aikomukseni on kiivetä kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret vuoteen 2024 mennessä. Takana ovat jo Euroopan Elbrus sekä Australian Kosciuszko ja seuraavana edessä siintävät Afrikan Kilimanjaro sekä Etelä-Amerikan Aconcagua, jotka aion nousta peräkkäin yhteen putkeen loppuvuodesta 2016. Sitä ennen luvassa on myös ensimmäinen yritykseni Ranskan Mont Blancille. Kaikennäköistä on siis luvassa ja kaikista näistä voi lueskella myös täältä Partioaitan blogista vuoden edetessä.
Teemu Suominen

Kommentit