Kenkähuolto on retkeilijän arkipäivää

Kenkähuolto on retkeilijän arkipäivää

Retkeilyjalkineiden ostamista saatetaan pohtia paljonkin. Sopivia ehdokkaita haarukoidaan netistä ja tutkitaan lehtien julkaisemia testejä. Retkeilyfoorumeilta ahmitaan käyttäjien kokemuksia ja kierrellään kaupoissa sovittamassa tarjokkaita. Kun usein päädytään aika kalliiseenkin jalkineeseen,  on perin kummallista, ettei niistä sen jälkeen pidetä parempaa huolta.

Aika usein kuluttajan rynnätessä kauppaan valittamaan kengän rikkoutumista tai uhotessa internetissä miten surkeat jalkineet jollain merkillä on, voi syyllisen kuitenkin löytää kenkien käyttäjästä. Hoidot ja huollot laiminlyödään aika usein. Monien mielestä kalliin kengän ”pitää” kestää ja monet luulevat, että kalvokenkä pitää vettä ilman kyllästysaineita.

Harva kalliin citymaasturin ostaja kuitenkaan laiminlyö öljynvaihtoa tai määräaikaishuoltoa pelkän korkean hankintahinnan perusteella. Kalliin omistusomakotitalon ilmanvaihtosuodatin täytyy puhdistaa puolen vuoden välein siinä, kuin vuokrarivitalo-osakkeenkin. Yhtä lailla Moccamasteristakin kalkki täytyy pestä pois, kuten halpahallin kahvinkeittimestäkin. Yhteistä näille kaikille asioille on, että oikein käytetty ja asianmukaisesti huollettu tuote toimii paremmin ja kestää pitempään.   

”Ei ole kerrottu” tai ”ei myyjä maininnut asiasta mitään” on niitä tyypillisiä puolustuksia, kun reklamaatiotilanteissa kuluttajalta tiedustellaan syytä hoitamattomuuteen. Joskus näkee  jopa 15 vuotta vanhoja kenkiä, joita ei ole vahattu tai kyllästetty ikinä. Tuntuu kummalliselta, ettei itse välitä ostoksestaan ja ota selvää miten sitä täytyisi hoitaa. Ja jottei tämä nyt tunnu vaan kuulopuheiden ja huhujen toistamiselta, niin voin vakuuttaa, että minulla on yli 20 vuoden kokemus reklamaatioista, niiden vastaanottamisesta, käsittelemisestä ja myös tekemisestä.

Tietämättömyyteen ei nykyisin oikein voi rehellisesti vedota. Lähes kaikki laadukkaitten kenkien valmistajat laittavat kenkien mukana ohjeet hoitamiseen. Maahantuojat ovat tehneet omat versionsa suomeksi ja niitäkin jaetaan jalkineiden mukaan. Jälleenmyyjät tekevät jatkuvasti työtä viestin viemiseksi ja pyrkivät joka käänteessä antamaan hoito-ohjeita ja huoltovinkkejä.

Eikä hoitoaineiden tai vaellussukkien myynti ole vain lisäkauppaa, vaan välineitä hyvien käyttökokemusten ja parhaan mahdollisen toimivuuden saavuttamiseksi. Ei kaupan intressi ole myydä huonoa ja helposti rikkoutuvaa siinä toivossa, että kuluttaja palaisi tekemään uudet kaupat heikoista tuotteista. Ei kuluttaja palaa. Kuluttaja palaa vain hyvien ostosten lähteille. Valitettavasti vaan kuluttajan omatkin virheet laitetaan joskus kaupan tai valmistajan syyksi.

365 Klubin jäsenet voivat vahata kenkänsä ilmaiseksi Partioaitan myymälöiden tuotehoitopisteissä. Tarjoamme vahan ja tarvikkeet sekä asiantuntevan henkilöstön avun. Tutustu 365 Klubin muihin etuihin.

Putsauksesta ja kyllästämisestä se alkaa

Yleisesti ottaen retkeily- ja vaelluskengät joutuvat kovemmalle käytölle, kuin tavalliset katukengät. Silloin niiden huoltotarvekin on tiheämpi kuin katukengän. Ensimmäinen muistettava asia on puhdistus. Kotiin tullessa kengät kannattaa kopistaa suuremmasta liasta tai huuhdella vesisuihkulla. Jos vesi helmeilee nätisti kengän päältä pois, voi ne laittaa kuivumaan ja odottelemaan seuraavia koitoksia. Pohjalliset kannattaa nostaa pystyään, jotta niiden alle varastoitunut kosteus pääsee haihtumaan.

Retkeilykengän pesu pesuaineella

Harjaa vaelluskenkä puhtaaksi

Mikäli kengän pinta selvästi imee vettä kaipaa se kyllästämistä. Ennen kyllästämistä kengälle on hyvä tehdä perusteellisempi puhdistus ja pestä pinta pesuaineella. Pesussa käytetään karkeata harjaa ja runsaasti vettä. Pikapesun voi tehdä reissussakin, kun varoo kengän sisäosien kastelemista. Kulutuspinnan uriin tarttuu helposti hiekkaa ja savea. Ne saa parhaiten pois voimakkaasti harjaten. Pelkkä huuhtelu tai suihkuttelu poistaa vain irtolian, eikä pintaan tarttunutta tatinaa saa pois kuin hankaamalla.   

Periaatteessa ennen kyllästämistä kengän pinnan täytyy olla kuiva. Reissukäytössä voi kosteata jalkinetta käsitellä vesipohjaisella kyllästysaineella, mutta mieluiten sielläkin aine levitetään kuivaan nahkaan.  

Kengän pinnan voi kyllästää suihkeilla ja töpötettävillä sekä siveltävillä aineilla. Tähän löytyy kaupoista laaja valikoima aineita. Erikseen on saatavilla hoitoaineiden valmistukseen erikoistuneiden tehtaiden tuotteita ja myös jalkinemerkkien omat hoitoaineet. Jälkimmäisetkin on yleensä teetetty asiaan vihkiytyneillä valmistajilla, eikä vaan tökätty brändin tarraa halpaan tököttiin.

Kyllästysainetta kuivaan nahkaan

Vaelluskenkien kyllästysaineessa tärkeätä on tarkistaa, ettei se sisällä silikonia. Sellainen kun muodostaa kalvon ja päästessään kengän vedenpitävälle kalvolle, se estää materiaalin hengittämisen. Silikonit sopivat kumisaappaille ja siveltynä vaelluskengän kumiosiin, mutta ei muualle.

Kyllästysainetta suihkutetaan tai levitetään niin useaan kertaan, että se varmasti imeytyy nahkaan. Kangaspintaisille kengille kyllästysaine on myös yhtä tarpeellista, sillä kosteuden lisäksi se estää likaa tarttumista materiaaliin.

Vaha tuo energiaa nahkaan

Kyllästysaine estää ulkopuolisen kosteuden pääsyn nahkaan. Kosteus ei kalvokengässäkään mene vedenpitävän kalvon läpi, mutta läpeensä märkä nahka on raskas, eikä hengitä lainkaan. Nahkaan imeytynyt vesi voi myös kiertää yläkautta kenkään sisään ja kastella jalan sitä kautta.

Nahkaisissa vaelluskengissä, kuten muissakin nahkajalkineissa vaha on kyllästysaineen kanssa yhtä tärkeässä roolissa. Vaikka vaha osin estää kosteutta pääsemästä nahkaan, ei kumpikaan korvaa toistaan tai tee toisen aineen käyttöä turhaksi. Molempia tarvitaan. Ei aina ehkä yhtä aikaa, mutta tarvitaan kuitenkin.

Myös vaha levitetään kuivaan ja puhtaaseen nahkaan. Levitykseen kannattaa käyttää kangasta tai sitten pyyhkiä vaan sormella. Sormen lämpö hieman pehmentää ainetta ja se levittyy kengän pintaan mukavammin. Vahaa saa laittaa ihan reilusti ja levittää sitä joka puolelle. Nauhat on syytä poistaa ja käsitellä myös hakaset ja nauhalenkit. Metallisista osista häviää pinnoite ajan kuluessa ja vaha estää niitä hapettumasta niin helposti.

Vaha levitetään kenkään kankaalla

Levitä vaha tasaisesti kenkään

On tärkeätä vahata myös varret ja erityisesti iltin reunojen käänteillä oleva nahka. Sinne jää usein hiekanjyviä pyörimään ja kun materiaali on muuta kenkää ohuempaa, voivat irtokivet hiertää nahkaan reiän. Usein näkee kenkiä, joissa vaha on levitetty vain kärkeen ja kylkiin, mutta nauhojen alta ja nilkasta nahka irvistää kuivuuttaan. Parempihan sellainen tietysti on, kun täysin hoitamaton jalkine, mutta pienellä vaivalla senkin homman olisi voinut tehdä kunnolla.

Hakaset ja iltti on myös hyvä vahata

Vahattu kenkä saa huilata parisen tuntia, jonka jälkeen ylimääräinen vaha pyyhitään rätillä pois. Kerrokset ja kokkareet kannattaa hangata hyvin pois saumoista ja nauhalenkkien rei’istä. Pinnasta tulee vahaamisen jälkeen alkuperäistä tummempi ja myyntipintana ollut nupukkius häviää. Se kuitenkin kuuluu asiaan ja tekee vaelluskengästä tyylikkään patinoituneen reissupatiinin. Vahattu pinta ottaa iskujakin vastaan paremmin kuin täysin hoitamaton.

Vahaakin löytyy kaupoista ja suutariliikkeistä kymmeniä erilaisia. Koostumus vaihtelee, mutta yleensä kaikki vahat soveltuvat, olkoon niissä mehiläisvahaa tai vaikka vettä pohja-aineena. Sen sijaan rasvoja ja öljyjä on syytä välttää. Liian voimakkaat rasvat, tai vaikka minkkiöljyt, voivat tukkia nahkan huokosia ja haurastuttaa liimauksia sekä lankoja.         

Liikaa ei voi hoitaa

Samalla kun kenkiä huolletaan, on syytä tarkistaa nauhojen ja pohjallisten kunto. Ne ovat kulutustavaraa, mutta silti yllättävän usein niistäkin reklamoidaan. Ihminen alkaa vieraantumaan oikeasta elämästä, jos ei ymmärrä huokoisen pohjallisen menevän likaiseksi ja painuvan pikkuhiljaa kasaan. Vaikka vaelluskenkien nauhat ovat vahvoja, tulevat niillekin joskus tunnit täyteen. Varvikossa ja kivillä ne joutuvat kuitenkin alttiiksi kovalle kulumiselle.

Uusi tarvittaessa nauhat ja pohjalliset

Pohjallisen voi pestä nyrkkipyykissä tai varovasti koneessa. Ne yleensä kestävät parit pesut, mutta sen jälkeen ne täytyy vaihtaa uusiin. Vaelluskenkään kannattaa hankkia alkuperäinen pohjallinen. Se on kuitenkin oleellinen osa kenkää, joka siirtää jalasta haihtuvaa kosteutta toivotulla tavalla ja tuo muotoa sekä pehmikkeitä suunnitellulla tavalla, muuten niin kovaan kenkään. Erikoispohjallisia voi toki harkita, mutta niidenkin soveltuvuus täytyy ensin tutkia. 

Tähänkin voi hakea vertauskuvia automaailmasta, jossa halpojen sykoolien eli penkkien lisäverhoilun kangas ei vastaa istuimen alkuperäisen materiaalin toimivuutta. Alumiinivanne auton alla ei aina lisää ajettavuutta, vaikka parkkipaikalla näyttääkin hyvältä. Alkuperäisosien käytössä on aina joku idea ja syy, minkä valmistaja on ottanut huomioon. Edullisen tarvikeosan valmistajalla tai näyttävän lisäosan tekijällä motiivit ja päämäärät voivat olla toisenlaiset.

Sama koskee hoitoaineita, niissäkin on otettu monta asiaa huomioon. Valmistajat tietävät, että hoitamattomuus ja huoltojen laiminlyönti on maailmanlaajuinen ongelma. Siksi hoidosta ja aineiden käytöstä on yritetty tehdä helppoa ja huoletonta. Millään kyllästeillä tai vahoilla ei pitäisi saada jalkineita pilattua. Eli liikaa ei voi hoitaa. Liian vahvat aineet voivat pehmentää nahkaa liikaa ja tehdä kengästä pahimmassa tapauksessa täysin muodottoman.      

Miten usein täytyy huoltaa?

Hoito-ohjeiden soveltaminen käytäntöön on kunkin oma asia. Huollon tarpeellisuus ja tiheys riippuu käytöstä. Kenkiä tarkkailemalla sekin selviää. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kun kenkä on kuin hanhen selkä, kiiltää eikä ime vettä, on kaikki kunnossa. Jos nahkaan muodostuu kostea kohta, kaipaa se kyllästettä. Kun kengät näyttävät harmailta ja alakuloisilta, on nahka kuivaa. Silloin se vaatii ravinteita ja vahaa, kuten perusrasvaa kaipaavat kuivuneet ihmiskädetkin.

Huolto kannattaa tehdä aina reissusta palatessa, ainakin se pintapesu ja putsaus. Täyshuolto on syytä tehdä aina vaelluksille tai pidemmille retkille valmistauduttaessa. Silloin kengät kannattaa puhdistaa hyvin myös sisältä. Runsaalla vedellä ja kenkäshampoolla tai teknisten vaatteiden pesuaineella saa vuorikankaaseen tarttuneen lian liukenemaan.

Jaloista haihtuva hiki ja muu kuona tukkii kankaan sekä kalvon pienet reiät. Kenkä ei enää hengitä, mutta sisäpuolisella puhdistuksella sekin ongelman poistuu. Pesuaine on huuhdeltava hyvin pois ja kengän on annettava kuivua pitkään. Kengän sisällä olevaan rakenteeseen päässyt vesi haihtuu todella hitaasti pois, eikä kuivamista saa yrittää nopeuttaa laittamalla kenkiä saunaan, kamiinan lähelle tai aurinkoon. Tasainen lämpö sekä varjoinen paikka, ja pari viikkoa aikaa, tuottavat parhaan tuloksen.    

Halutessaan voi pestyyn kenkään laittaa raikasteita, mutta eivät ne sellaisia välttämättä tarvitse. Kangasvuorta ei juuri voi hoitaa, mutta nahkavuoriseen kenkään kannattaa levittää ihan normaalia käsirasvaa. Se estää vuorta kovettumasta ja estää likaa tarttumasta nahkaan.

Nahkavuoriseen kenkään voi pistää käsirasvaa

Tärkeintä kengänomistajalle on huolehtia jalkineistaan. Mitään täysin yksiselitteistä aikataulua tai huoltoväliä on mahdoton antaa. Peruskäyttäjälle, joka liikkuu luonnossa ja käyttää vaelluskenkiään satunnaisesti arkikäytössäkin, voisi hoitotarve olla kerran kuussa.

Vuosi voisi mennä jotenkin näin: Pari kertaa suihkautetaan kyllästysainetta ja kolmantena kuukautena vahataan. Sitten taas pari kyllästyskuukautta ja ennen kesää kunnollinen huolto, eli pintapesu, vahaa ja kyllästysainetta. Samalla kaavalla kesän yli, mutta ennen syksyn vaellusta sisäpesu ja nauhojen sekä pohjallisten tarkistus. Sitten reippaasti kyllästysainetta ja kunnon kerros vahaa pintaan. Reissun jälkeen tietenkin perusteellinen puhdistus ja huolto, mutta syksy taas kuukausittain kyllästettä ja tarvittaessa vahaa. Sitten vaan tiivistä käyttöä. Retkeilykengät on retkeilyyn tehty. Turha niitä on kaapissa seisottaa.

Hoidetut kengät hylkivät vettä ja likaa

 

Katso kengän perushuolto tästä videosta:

 

Ohjeet sisä- ja ulkopesun suorittamiseen löytyvät tästä videosta:

Kommentit