Kun luontoäiti ottaa ohjat käsiin

Kun luontoäiti ottaa ohjat käsiin

Ei ole mikään ihme, että vuosittain tuhannet ihmiset matkustavat Nepaliin vaeltamaan Everestin perusleiriin. Luonto, maisemat ja ihmiset ovat ainutlaatuisia kyseisellä reitillä. Suurin osa turisteista ei tiedä lähteneensä kulttuurimatkalle, mutta samalla kun ihastelee Himalajan vuoristoa, niin pääsee tutustumaan todella läheltä tavallisen nepalilaisen elämään vuorilla. Everestin alue on poikkeuksellinen varakasta, koska suuret turistimassat tuovat rahaa alueelle huomattavasti enemmän mitä suurimpaan osaan maata muuten.

Luklan lentoaseman kiitorata
Luklan lentoaseman kiitorata

Tämä oli kolmas kerta kun pääsin aloittamaan vaelluksen Luklan lentokentältä kohti Everestin perusleiriä. Jokainen kerta on toistanut itseään, maisemat pistää tyhmän hymyn kasvoille seuraaviksi pariksi viikoksi. Tässä vaiheessa kenelläkään ei ollut aavistusta mitä muutaman päivän päästä tulisi tapahtumaan, miten se vaikuttaisi meidän ryhmän etenemiseen ja kaikkiin nepalilaisiin.

Kantajia
Matkalla kohtaa paljon vaeltajia ja kantajia.

Polulla tulee vastaan paikallisia kantajia, oppaita, kymmeniä turistiryhmiä sekä jakin ja naudan risteytyksiä eli tsopkeja kuormineen. Ohitamme matkalla buddhalaisia luostareita, mani-seiniä, riippusiltoja, pieniä kouluja sekä upeita vuoria. Jokaisen ohitetun huipun takaa nousee seuraava. Oma suosikkini on Ama Dablan, joka kohoaa lähes seitsemään kilometriin. Vaikka Ama ei ole korkeimmista niin se erottuu muista Everestiä lähellä olevista vuorista selkeästi.

TsopkeLiikennettä reitillä

mani-sienä
Matkalla ohitetaan useita Mani-seiniä. Mani-kivissä on kaiverrettuna Avalokiteshvara mantra, joka on Tiibetin Buddhalaisten rukous.

Vaelluksen kuudentena päivänä vietimme ansaittua lepopäivää, Dingbochen kylässä, noin 4300 metrin korkeudessa. Olimme juuri saamassa lounaan pöytään kun tapahtui jotain täysin odottamatonta. Koko majatalo alkoi heilumaan. Tuntui todella pitkältä ajalta ennen kuin joku huusi ”EARTHQUAKE! GET OUT!” Todellisuudessa siinä kesti noin 5 sekuntia kun huuto kuului. Kaikki ryntäsivät toisen kerroksen ruokailutilasta ulos. Majoitussiiven parista ovesta näkyi pölypilviä ja yhden huoneen ovesta ryntäsi pihalle kaksi australialaismiestä pölypilven saattelemana.

 Talo vaurioitui pahoin järistyksestäRakennukset vaurioituivat järistyksestä

Järistys kesti varmaan noin minuutin. Tuo minuutti pysäytti koko Nepalin. Me olimme äärimmäisen onnekkaita, kenellekään ei käynyt fyysisesti mitään. Ainoa tappio mitä koko meidän ryhmä koki oli minun Arc’teryxin kuoritakki, joka jäi majatalon päädyn sorruttua kivien alle. Suurin osa oli hieman hämmentyneitä, koska maanjäristys oli uusi kokemus. Vielä tässä vaiheessa emme tienneet tuhon laajuutta. Dingbochessa tuhoja ei juurikaan näkynyt muualla kuin meidän majatalossa. Matkapuhelimet eivät aina toimi vuorilla niin kesti tunteja ennen kuin sain netin kautta tietoa Suomesta mitä kaikkea oli tapahtunut, vuorilla, Everestin perusleirissä ja muualla Nepalissa.

Vietimme kaksi seuraavaa yötä vielä Dingbochessa arvioiden tilannetta. Päätavoitteemme oli kiivetä Imja Tse eli Island Peak- niminen, 6189 metriä korkea vuori, Lhotsen eteläseinän alapuolella. Ennen Imja Tsen kiipeämistä meillä oli vielä edessä Everestin perusleiriin tutustuminen. Emme saaneet varmaa tietoa missä kunnossa reitti ja majatalot ovlivat lähempänä Everestin perusleiriä. Island Peakin kiipeäminen ei myöskään olisi ollut turvallista ja näin ollen päätimme lähteä alaspäin, kohti Katmandua ja Suomea.

Monet Nepalilaiset asuvat teltassa järistyksen jälkeenUseat paikalliset joutuivat muuttamaan telttoihin järistyksen johdosta. Talot olivat sortuneet tai vaurioituneet niin pahoin, että niissä ei uskalla asua.

Paluumatkalla näytti siltä, että ihmiset jatkoivat päivittäisiä askareitaan, auttoivat toisiaan korjaamaan kaatuneita aitoja ja rikkoontuneita taloja.  Tavallisesti vastaan kävelee päivittäin useita ryhmiä matkalla ylöspäin. Nyt vastaan tuli muutama ryhmä ja joitain yksittäisiä trekkaajia. Everestin perusleiristä paluu Luklaan vie yleensä kolme päivää, mutta päätimme tulla yhden yön pysähdyksellä. Näin pääsisimme Katmandun paluulentojen osalta parempaan asemaan ennen kuin meitä ylempää palaavat ihmiset saapuvat. Koko vuori tulisi suurimmaksi osaksi tyhjenemään turisteista ja kiipeilijöistä järistyksen jälkeen ja Luklan lentokenttä olisi tällöin pullonkaulana. Kun odotimme Luklassa konetta niin huomasi miten kansainväliset avustuslennot vaikuttivat Katmandun lentokentän toimintaan. Luklan kenttä oli melkein tyhjä, mutta Katmandun kiitorata oli liian kiireinen isojen kansainvälisten koneiden kanssa eikä pienemmille, paikallisille koneille riittänyt tila kiitoradalla.

Jälleenrakennus on alkanut, mutta maanjäristyksestä toipuminen tulee kestämään vuosia. Turismin tuomat tulot ovat iso osa Nepalin kansantuotteesta ja tämä oli kova isku elinkeinolle. Kevätkausi alkaa olla lopuillaan ja moni suuri ulkomaisia matkanjärjestäjiä perui viimeisiä ryhmämatkojaan. Toivottavasti syksyllä ihmiset päättävät lähteä ihastelemaan Nepalin luontoa ja samalla viemään suoraan apua paikallisille yrittäjille, majoittumalla, syömällä ja ostamalla muutaman patukan paikallisista pikkukioskeista. Apu menee suoraan sitä tarvitseville. Useat suomalaiset yritykset lähettivät apua Nepaliin ja kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta tehdyt lahjoitukset auttavat nepalilaisia uudelleenrakennusprojektissa.

Vaikka jouduimme keskeyttämään matkan tällä kertaa niin, odotan jo syksyä ja uutta tilaisuutta päästä kokemaan yhtä maailman hienointa luontomatkailukohdetta, Nepalin Himalajaa.

Kolme suosikkivarustetta tällä matkalla:

Brunton Heavy Metal 5500
Järistyksen sattuessa majatalot säästivät akkujaan eikä lataaminen aurinkopaneeleista ollut mahdollista. Matkapuhelin ja otsalamppu sai lisää virtaa kun sille oli tarvetta. Ilman puhelinta yhteys ulkomaailmaan olisi ollut varsin hankalaa

Arc’teryx Beta AR- takki
Kevyt, mutta silti tukeva takki otti kirjaimellisesti osumaa tällä keikalla. Ihan kaikkea ei edes Arc’teryx kestä…

Cocoon mummyliner coolmax
Vuorilla alempana saattaa olla öisin +10°C ja ylhäällä perusleirissä -10°C niin linerilla nukkuessa voi helposti pitää makuupussin vetoketjua riittävästi auki tai kiinni. Kun vuodessa nukkuu makuupussissa noin neljänneksen niin säästää pussia pesulta kun sisäpussi kerää suurimman osan liasta.

Tommi Laitervo on intohimoinen ulkoilmaihminen, jonka intohimo on vienyt työtehtäviin maailman ääriin. Lue Tommin esittely täältä.

KouluLapset ovat lapsia kaikkialla. Iloista leikkimistä koulun pihalla. Namche Bazaar

Kantajia
Kantajia työssään.

Jakit työssä
Jakit ovat korvaamaton apu vaikeassa maastossa kulkiessa.

Mt EverestHorisontissa kohoaa Mt Everest

MaanvyörymäMaanjäristys aiheutti paljon maanvyörymiä. 

Namche
Namche Bazaariin tervetulleeksi ihmiset toivottava tupa kärsi maanjäristyksessä. Edessä tilapäismajoitteita

Taloja
Matkalla Khumjungista Namche Bazaariin.

Kommentit