Maasto muuttuu Santiago de Compostela -reitillä

Maasto muuttuu Santiago de Compostela -reitillä

Päivät 11 ja 12 Santiago de Compostela –vaelluksella Lissabonista Santiagoon.

Aamu oli kaunein aamu tähän mennessä. Heräsimme aikaisin, ennen muita vaeltajia, ja kävelimme koko aamupäivän ihanan sumun peittämässä metsässä. Tuli mieleen Afrikan sademetsät. Uskomattoman kaunista ja vauhtikin oli hyvä. Postiin tiputettiin 1,6 kg paketti itsellemme kohti Santiago de Compostelaa. Erityisesti äidin taakka keveni kummasti, koska hänellä oli kahdet kengät mukanaan pari päivää.

Jatkoimme matkaa päätyen lopulta pikkuruiseen kylään höystettynä kirkolla, alberguella ja kahvilalla. Siinä lähes kaikki. Jäimme kylään erään australialaisen Jaynen kanssa, kun pojat jatkoivat vielä matkaa.

Kylä oli niin pieni, että päivä tuntui hieman tylsältä. Toisaalta saatiin levättyä, albergue oli halpa, wifi kahvilassa loistava (mahdollisti soiton facetimessa kotiin) ja illalliseksi aivan ihana salaatti.

Ilta oli mukava ja kului nopsaan Jaynen kanssa jutellen ja salaattia syöden. Juhlimme samalla hänen 59 v synttäripäivää kaukana perheestä. Yö sitä vastoin oli kamala. Olin jäässä ja pelkäsin hirveästi luteita tai muita sängyssä mahdollisesti piileskeleviä ötöjä. Niinpä yö oli levoton ja seuraavana aamuna heräsimme äärimmäisen aikaisin.

Lähdimme sysipimeyttä kohti aamuviiden maissa, otsalamput päässä. Se oli aluksi jähmeää, mutta niin hauskaa. Auringonnousu olisi voinut olla hieno, mutta taivas olikin pilvinen. Seuraavassa kylässä tapasimme myös Gilin (24 v) Belgiasta  ja Peterin (53 v) Australiasta ja aloimme taittaa päivän 37 km matkaa yhdessä. Se tapahtuikin yllättävän nopeasti ja iloisissa sekä sosiaalisissa merkeissä.

Päivä oli ensimmäinen ilman suurta uupumusta ja jopa reisilihakset olin saanut kipeäksi jalkapohjien sijaan. Maisemat olivat kauniita ja täynnä vuoria. Ilmakin oli kahteentoista asti mukavan viileä.

Saavuimme tällä kertaa isoon, 160 000 ihmisen kaupunkiin Coimbraan. Todella kaunis kaupunki ison joen rannalla, suurin osa ylämäkeen rakennettu. Alberguessa teimme  ihanaa vegaanista ruokaa hienossa keittiössämme kaikille. Todella herkullista. Myöhemmin saapuneet uudet vaeltajatkin Briteistä kutsuimme tietenkin pöytään syömään kanssamme.

Janina

Coimbra

Risti camino-reitillä

Caminho de Santiago

Hämmentävän erilainen päivä tällä kuumalla Portugalin reitillä. Lähdimme ajoissa liikkeelle kilpaa auringon kanssa. Herätyskello soi 4:30 ja tunnin aamuihmettelyjen jälkeen olimme ulkona. Ja ulkona olikin kylmä! Shortsit ja t-paita eivät riittäneet, vaan päälle piti pukea oikein ulkotakki. Reitti oli vaihteleva, sumuinen ja hyvin merkitty.

Eilen hyväksi havaitut kengät saivat jäädä jalkaan ja vanhat popot ja muun muassa untuvamakuupussi (ihan liian kuuma tähän aikaan kesästä, pelkkä liner-pussi riittää hyvin) pakattiin laatikkoon ja lähetettiin postin kautta Santiagoon odottamaan päivää jolloin saavumme perille. Postimaksu + laatikko yhteensä alle 14 €, painoa vähän yli 1,6 kiloa. Reppu keveni hetkessä.

Päivällä tuli jo lämminkin, muttei tukahduttavan kuuma kuten aiemmin. Jäimme pikkukylään 25 kilometrin kävelyn jälkeen. Näin lyhyt kävely tuntui vapaapäivältä ja iltapäivän tunnit pitkiltä.

Seuraavana päivänä odotti kauhujen taival, yli 35 kilometriä. Lähdimme pelokkaina matkaan jo klo 05, otsalamppujen valossa läpi oliivipuiden. Alku sujui muuten hyvin, mutta ensimmäinen aamukahvi 10 kilometrin päässä jäi saamatta, koska kaikki kahvipaikat olivat kiinni. Paikalle osuivat kuitenkin eiliset vaellusystävät Peter ja Gil, joiden mukana taitoimme matkaa Coimbraan asti vettä vaan, vaikka viereinen joenuoma oli kuivunut joskus 50 vuotta sitten.

Ilta Coimbrassa oli hmmm voisiko sanoa caminomainen. Teimme yhdessä ruokaa, tutustuimme uusiin vaeltajiin, katsoimme jalkapallomatsia, suunnittelimme tulevia reittejä, olimme yhdessä ja nautimme olostamme.

Irene


Sumu

Maalatut kengät

Seinägraffiti Santiago de Compostela vaelluksella

Reittinuoli

Lammaspaimen Portugalin camino-reitillä

Kommentit