Naiset Nicaraguassa

Naiset Nicaraguassa

Olemme asuneet nyt siis seitsemisen viikkoa Las Peñitaksessa Nicaraguassa. Ensin asuimme rannalla paikallisten omistamassa ja pyörittämässä surffikaupassa ja nyt olemme muuttaneet uskolliset Fjällrävenin rinkkamme ja Ticket To The Moonin riippumattomme ystävämme perheen luo paikalliseen “lähiöön”. Näiden viikkojen aikana olemme onneksemme todella päässeet tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, ja yksi asioista, joka meitä täällä on mietittänyt on naisten rooli ja status Nicaraguassa. Toki asia ei ole yksiselitteinen, ja erilaisia  elämiä on takuulla yhtä paljon kuin on erilaisia naisia. Halusimme silti hieman pohdiskella teemoja, joihin olemme täällä törmänneet.

Ihanat tytöt rannalla

Las Peñitas luo myös aivan omanlaisensa ympäristön naisille. Las Peñitas on siis pienehkö kalastus- ja surffikylä, jossa ei muutamien ravintoloiden ja hotellien lisäksi ole juurikaan mitään. Automaatit, supermarketit, hedelmä- ja vihanneskauppiaat sun muut löytyvät kaikki noin 20 kilometrin päästä Leonista. Kylä on toisaalta siis hyvin perinteinen pieni nicaragualainen kylä. Kuitenkin kauniit rannat sekä hyvät ja ei-ruuhkaiset aallot tuovat tänne myös turisteja, jotka antavat oman sävynsä kylän elämään. Las Peñitas onkin ollut hyvin mielenkiintoinen ja rauhallinen paikka asua.

Surffarit odottamassa laineille pääsyä

Ensimmäisinä viikkoina Las Peñitaksessa emme tutustuneet lähes ollenkaan naisiin. Ainoat kontaktit naisten kanssa oli kaupassa asioidessa ja paikallisissa comedoreissa syödessä. Tällöinkin kohtaamiset olivat jokseenkin kiusallisia naisten ollessa etäisiä ja töykeitä meitä kohtaan. Nyt, kun seitsemän viikkoa samassa kylässä on takana, ovat meitä ruokkivat mammat päässeet jo lähes äidilliseen rooliin päivittäisessä elämässämme. Ainoat kiusalliset hetket tulevat silloin, kun menemme viereisen mamman bambumajaan nauttimaan pöperöitä.

Aamiaismajan rouva

Suurimman osan päivistämme vietämme siis yhä edelleen miesten kanssa, koska aalloilla 95% surffareista ovat miehiä ja loput viisi prosenttia cheloja eli vaaleita tyttöjä. Olemmekin saaneet kuulla joka puolella Nicaraguaa kommentteja isoista ja vahvoista vartaloistamme, jotka ovat poikineet myös hyvin imartelevia lempinimiä kuten mursut, grandiotat ja hulkit. Täällä naisten ei vain oleteta olevan kiinnostunut urheilusta.

Kuitenkin nyt asuessamme ystävämme luona olemme tutustuneet enemmän myös naisten päivittäiseen elämään hänen äitinsä, siskojensa ja siskon tytärten kautta. Täällä on hyvin yleistä, että perheet ovat isoja ja eri sukupolvet elävät saman katon alla. Ystävämme äiti herää joka aamu klo 4.00 keittelemään maissia ja varmistamaan, että hulttiopoika on tullut hengissä kotiin illan hulinoista. Tämän jälkeen päivää jatketaan maissilettuja läiskien ja päivän ruokatarvikkeita kylältä haalien. Pyykinpesukin vie päivittäin paljon aikaa naisten päivästä, koska harvat täällä omistavat kallista pesukonetta. Nyt, kun Merikin on päässyt ainakin perheen äidin silmissä hoitamaan yllämainitun hulttiopojan tyttöystävän roolia, alkaa ystävältämme puhtaat vaatteet loppumaan, sillä käsipyykin vääntäminen ei ole se ensimmäinen juttu, johon päivämme haluamme kuluttaa. Naisten päivät kuluvatkin lähes kokonaan neljän “seinän” sisällä kodista huolehtien, mikäli heillä on työssäkäyvä mies eikä koulutusta omasta takaa.

Olemme tulleet hyvin läheiseksi myös surffikaupan omistajan 15-vuotiaan tyttären kanssa, joka on hoitanut meidän espanjanopettajan roolia. Paola opiskelee tällä hetkellä lukiossa ja aikoo myöhemmin yliopistoon opiskelemaan turismia, joka on meidänkin ystäväpiirissämme eniten opiskeltu ala. On ollut ihana huomata, kuinka suurella osalla nuorista on myös mahdollisuus lähteä opiskelemaan heidän niin halutessaan. Paola, kuten muutkin naiset täällä, on hyvin määrätietoinen nuori nainen, ja aina välillä unohdamme kuinka nuori hän onkaan. Olemme aina silloin tällöin päässeet auttamaan surffikaupassa illallisten järjestelyissä, joissa kokkaamisen tuttuun tapaan usein hoitaa omistajan lähipiirin naiset. Pakko myöntää, että paikallisilla naisilla ei ole yhtään luottoa Suomi-tyttöjen kokkaustaitoihin. Aina kun tartumme Leathermaniimme auttaaksemme pilkkomisessa, on siinä heti ainakin viisi naista ympärillä katsomassa ja neuvoja antamassa.

Mangon kuorintaa Leatherman Wavella 

Omaan silmäämme kylän yleisten tilojen miesvaltaisuus on erilaista, kuin mihin olemme tottuneet, mutta toisaalta on ollut hienoa huomata, kuinka paljon paikalliset miehet aidosti kunnioittavat lähipiirinsä naisia. Naisten ei juuri tarvitse sormiaan liikauttaa ennen kuin miehet ovat jo tehneet voitavansa naisten oloa helpottaakseen. Arvostuksen kuulee jo silkasta puheesta.

Auringonlasku merellä

Täällä ollessamme vertaamme paikallista tilannetta luonnollisesti koti-Suomeen, jossa koemme naisten olevan enemmän yksilöitä, jotka ovat pitkälti vapaita tekemään haluamiaan asioita. Täällä naiset ovat korostetummin osa yhteisöä, joka on kuitenkin vahva ja näkemämme mukaan hyvin lämmin. Molemmissa on omat hyvät puolensa, mutta nyt on aika nauttia täysillä näistä.

Kommentit