Polkujuoksijan ajatuksia matkalta ensimmäiselle ultramatkalle

Polkujuoksijan ajatuksia matkalta ensimmäiselle ultramatkalle

Kirjoittaja, Jussi Hulkkonen, on 32-vuotias polkujuoksija Oulusta ja Partioaitan järjestämän Bodom Trail –kilpailun voittaja. Tämän kesän päätavoite Jussilla on heinäkuussa juostava NUTS Pallas 53 km polku-ultra.

Tänä keväänä huomasin Facebookissa mielenkiintoisen kilpailun, jossa etsittiin osallistujaa helatorstaina juostavaan Bodom Trail –kilpailuun. Osallistumisoikeuden lisäksi palkintoon kuului unelmapaketti Suunnon ja Salomonin tuotteita. Ajattelin heti, että tässä on aivan kuin minulle räätälöity paketti ja osallistuinkin oikopäätä kilpailuun. Osallistumisestani ehti kulua vain muutama päivä, kun sain kuulla voittaneeni arvonnan! Olin todella innoissani, mitään näin mahtavaa en ollut koskaan ennen voittanut. Vihdoin saisin laittaa vanhan sykemittarini eläkkeelle ja saisin muutkin polkujuoksuvarusteeni päivitettyä juuri sopivasti ennen kesällä koittavaa ensimmäistä ultrajuoksuani.

Aloitin juoksuharrastuksen vuonna 2010, jolloin juoksin kahden asfalttipuolimaratonin lisäksi myös Pirkan Hölkän. Pirkan Hölkkä oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni polkujuoksuun ja olisi ehkä liioiteltua sanoa, että olin heti koukussa, mutta vähintäänkin kipinä syttyi tuona kylmänä syysaamuna jossain Valkeakosken ja Tampereen välillä. Ja olin muuten todella poikki tuon matkan jälkeen! Tuo 33 kilometriä oli silloin pisin juoksemani matka ikinä ja vaikka reitti onkin teknisesti helppo, niin kokemattomalle siinäkin oli aivan riittävästi tekemistä.

Vuoden 2010 jälkeen olen juossut maantiellä kaksi maratonia ja yhden puolimaratonin, sekä maastossa kolme maratonia ja yhden puolimaratonin mittaisen kilpailun. Tällä hetkellä olen siirtynyt käytännössä kokonaan juoksemaan metsään, poluille ja pururadoille. Luonnossa juokseminen tarjoaa vain niin paljon voimakkaampia elämyksiä kuin tasaisen pikitien tallaaminen. En suinkaan ole löytänyt luontoa tämän harrastuksen myötä, se on ainoastaan tarjonnut uuden tavan nauttia siitä. Olen aina pitänyt luonnossa liikkumisesta, ja nykyiseen elämäntilanteeseen pikaiset polkulenkit sopivat huomattavasti paremmin kuin monen päivän mittaiset vaellukset.

Viime vuoden kärsin erilaisista vaivoista enkä päässyt juoksemaan kovin paljoa. Tämän vuoden tapahtumiin valmistautuminen sujuukin varovaisissa merkeissä, koska en halua ärsyttää vanhoja vammoja takaisin esiin. Pyrin juoksemaan 3-5 kertaa viikossa. En suunnittele harjoitteluani käytännössä ollenkaan, mutta pyrin pitämään lenkit vaihtelevina. Yleensä kerran viikossa juoksen pitkän lenkin, noin 2,5-3 tuntia. Koska tavoitteenani on tänä kesänä juosta 55 kilometrin NUTS Pallas ultrajuoksu, aion nostaa pitkän lenkin pituutta 4-5 tuntiin. Lisäksi kerran viikossa pyrin juoksemaan lyhyitä vetoja tai mäkivetoja sekä yhden pidemmän reipastahtisen lenkin. Peruskuntolenkit teen rennolla vauhdilla kelloa vilkuilematta ja jos kropassa tuntuu väsymystä, juoksen korostetun hitaasti palauttavan lenkin. Odotan muuten mielenkiinnolla kuinka voittamaani tuotepakettiin kuulunut Suunto Ambit 3 Sport osaa arvioida palautumistani. Yhteiselomme on vielä niin lyhyt, että en vielä kommentoi palautumisarvion tarkkuutta, mutta alku on ainakin lupaava. Ehkä seuraavassa blogikirjoituksessani osaan jo kertoa enemmän.

Vesieste reitillä
Polkujuoksulenkillä saa varautua monenlaisiin esteisiin

Mikä polkujuoksussa sitten on niin mukavaa? Mielestäni se on kahden asian yhdistelmä; liikunnan aiheuttama hyvänolontunne yhdistettynä luontokokemuksiin. Kun lenkillä törmää jänikseen, valkohäntäpeuraan, hirveen, poroon tai vaikka pieneen siiliin, niin lenkistä jää mukava muisto aivan eri tavalla kuin esimerkiksi lenkillä saavutetuista nousumetreistä tai harjoituksen keskisykkeestä. Myös esimerkiksi kaunis ruskamaisema, tuoksuva metsä, syysaamussa höyryävä lampi tai kuunvalossa juokseminen nostattavat pintaan voimakkaan hyvänolontunteen, jota liikunta vain voimistaa. Polkujuoksu on myös mitä mainiointa lääkettä ylikuormittuneelle pääkopalle. Suomen kivikkoiset ja juurakkoiset polut vaativat jatkuvaa keskittymistä jokaiseen askeleeseen, eikä ajatuksiin silloin mahdu arjen kiireet tai murheet.

Seuraavassa blogikirjoituksessani juttua ainakin Oulun Partioaitan polkujuoksuillasta ja kokemuksia voittamistani polkujuoksuvarusteista. kerron tarkemmin, miten valmistautumiseni Bodom Trailille on sujunut, ja kuinka voitttamani Suunnon ja Salomonin polkujuoksuvarusteet ovat toimineet.

Juoksuterveisin,

Jussi Hulkkonen

Reitti

Aamu-usva

Kommentit