Pyörällä Espanjaan - Mitä matkasta jäi käteen

Pyörällä Espanjaan - Mitä matkasta jäi käteen

Miltei kuukausi on kulunut kotiinpaluustani. Kesän pyöräreissu tuntuu vain kaukaiselta muistolta juostessani taas pää kolmantena jalkana oravanpyörässä. Olen saanut otettua etäisyyttä tekemääni reissuun ja kokemiini asioihin ja nyt on hyvä hetki koota ajatukset kirjoituksen muotoon.

Lähdin reissuun intoa täynnä, pelokkaana ja samaan aikaan pelottomana. Halusin uusia kokemuksia, ystäviä, maisemia, tuoksuja ja makuja. Halusin haastetta ja eteerisen ihania hetkiä. Tavoitteeni reissulle olivat varsin realistiset, sillä jokainen näistä toiveista toteutui. Kun ystävät kyselevät reissustani, ensimmäinen vastaukseni on kuitenkin että olihan se hemmetin rankkaa.  Varsinkin loppurutistuksen vaikeus on jäänyt vahvana mieleen. Nyt palaan muistelemaan pyöräretkeni tärkeimpiä hetkiä.

Selfie matkan varrelta

Kolme tärkeintä maisemaa:

Ensimmäinen maisemista löytyi ensimmäisenä päivänä, Köpiksestä etelää kohti suunnatessani. Olin saanut hyvän rytmin päälle ja EuroVelo -reitti johdatteli minua kauniita merenrantoja ja luontopolkuja pitkin etelään päin. Ajoin kaakattavien hanhiparvien ja vapaana vaeltelevien lammaslaumojen läpi. Vaikka taivas oli harmaa ja ilma viileä, minä olin aloittamisen riemua ja intoa täynnä. Edes puhelimen rikkoutuminen heti ensimmäisenä päivänä ei haitannut meininkiä!

Toinen upeimmista maisemista löytyi Ranskan Atlantin rannikolta, jossa ajelin noin sata kilometriä täydellisellä asfalttitiellä havumetsän siimeksessä. Auringonvalo siivilöityi puiden läpi, kaskaat sirittivät villinä ja paahtava auringonpaiste ei päässyt polttamaan oksiston läpi. Kohtasin peuran ja näin upeita koppakuoriaisia.

Kolmas ja mieleenpainuvin hetki oli ylitettyäni rajan Ranskasta Espanjaan. Seurasin jokea itään päin, kohti Pamplonaa. Vehreä joki sai kaiken tuoksumaan hyvältä. Pysähdyin jatkuvasti ihmettelemään luonnon kauneutta, ja se sai minut liikuttumaan kyyneleihin asti. Minua vastaan käveli vanha mies, joka näki ihmetyksestä pyöreät silmäni ja tokaisi lempeästi: Bonito; kaunista. Pyöräilin maatalojen pihojen läpi, palaten aina joen viereen. Välillä sukelsin pimeisiin tunneleihin, joissa ei nähnyt muuta kuin pienen lamppuni valokeilan, ja välillä tunsi katosta tippuvat pisarat niskassa. Kyseinen päivä oli yksi reissuni parhaimmista.

Koppakuoriaiseen tutustuminen

Lepohetki rantahiekalla

Lyhyt hengähdystauko upeassa paikassa

Näkymä uimarannalla

Tärkeimmät kohtaamiset:

Saksassa tutustuin surffarisiskoksiin, joita voin nyt kutsua omiksi siskoikseni, niin läheisiksi tulimme muutaman päivän aikana. Sain asua nuoremman siskoksen Cocon luona, ja bondasimme jo ensimmäisenä iltana parvekkeella kynttilänvalossa. En muista milloin viimeksi olisin kokenut niin nopeasti yhtä syvän yhteyden jonkun ihmisen kanssa. Vuodatimme toisillemme elämäntarinamme, katsoimme yhdessä peiton alla Game of Thronesia ja itkimme vuolaasti hyvästellessämme toisemme.

Sveitsiin hurautin välissä autolla, tapaamaan hyvää ystävääni Anthonya. Hänen luoksensa saapuminen oli yksi reissuni onnellisimmista hetkistä, sillä olin pitkään tuntenut oloni yksinäiseksi ja oli ihanaa nähdä läheinen ystäväni joka tunsi minut perinpohjaisesti. Hetki ei tarvinnut selittelyjä. Kohdatessamme itkin taas, mutta onnesta.

Viimeisimpänä solmitut ystävyyssuhteet tehtiin Barcelonassa, jossa asuin Laser Barcelona -kaupan omistajien Juston ja Raquelin luona viikon ajan. Olisin voinut jäädä heidän luokseen iäksi. Söimme joka päivä toistaan parempia vegeruokia, pyöräilimme ympäri kaupunkia ja maistelimme läpi kaupungin parhaat artesaanijäätelöt. Mietimme tulevia yhteistyöprojekteja, ja suunnittelimme pyöräreissuja Suomen kesässä.

New best friends

Vanhat ystävykset

Uusia ystäviä matkalta

Tärkeimmät varusteeni:

Vesipullo

Veden juonti on ollut minulle aina vaikeaa. Yksinkertaisesti unohdan juoda vettä, ja herään usein öisin janoon. Pyöräillessä vedenjuonnista täytyi tehdä rutiini, sillä juomatta jättäminen olisi kohtalokasta. Hyvä juomapullo ei ole itsestäänselvyys, mutta sen pitäisi olla. Minulla oli reissussa kaksi pulloa, joista toinen oli hyvä, ja täytin sitä jatkuvasti. Hyvässä juomapullossa on oltava toimiva suupala, sitä on helppo puristaa, se on helppo ottaa ja laittaa takaisin pullopidikkeestä/pidikkeeseen. Optimaalisessa pullossa vesi pysyisi kylmänä, minun muovipulloissani vesi lämpeni välillä 30 asteiseksi. Siispä kannustan kaikkia pyöräreissuun lähtijöitä hankkimaan kunnon hyvän vesipullon!

Teltta

Pieni telttani oli helppo ja nopea pystyttää. Hyvä teltta tarjosi suojaa rankkaakin tuulta ja vesisadetta vastaan ja toimi pienenä matkakotina. Nautin todella paljon teltassa makoiluhetkistä, varsinkin kun ovensuusta näki upeat maisemat. Pyöräretkellä teltan on syytä olla mahdollisimman kevyt. Jälkeenpäin olisin ehkä valinnut toisen mallisen teltan, sillä kyseisessä Abisko Lite 1:ssä ei mahtunut istuskelemaan kunnolla, vaan se oli vain nukkumiseen tarkoitettu. Mutta toisaalta se oli kevyin ja sikäli parhain valinta soolopyöräreissulleni.

Teltta Fjällräven Abisko Lite 1

Bib shortsit

Bib shortsit olivat ehdottomasti reissuni tärkein varuste. Haaruksista pehmustetut pöksyt minimoivat satulan hankausta ja tekevän pyöräilystä monin kerroin mukavampaa. Minun shortsini olivat "henkseleillä" varustetut, eli shortseihin on ommeltu olkaimet joiden ansiosta housut eivät lähde valumaan. Pyöräilijät polkevat usein ilman alushousuja, sillä jokainen ylimääräinen sauma aiheuttaa hankausta pitkällä matkalla. Itsekin sain kokea tämän ikävyyden, ja reissun lopussa opin käyttämään shortseja "kommandona". Pöksyt tulee pestä jokaisen päivän päätteeksi. Saattaa kuulostaa hankalalta tai ällöltä, mutta saumoista aiheutuva ihottuma on monin kerroin inhottavampaa.

Tärkein oppi itsestäni:

Opin ettei ole syytä koskaan rajoittaa itseään sen perusteella mitä on ennen tehnyt, tai mihin luulee pystyvänsä/olevansa pystymätön. Todistin itselleni, että kehoni ja mieleni pystyy ylittämään sen rajan jonka olen itselleni tiedostamatta/tiedostaen asettanut. Tämä oivallus on reissuni tärkein. Fyysinen kunto kasvaa tehdessä, ja ihmiskeho pystyy ihmeellisiin asioihin. Pyöräily on vain pyöräilyä, jokainen pystyy siihen. Suurin este on pään sisällä. Suurin osa meistä ajattelee että EI VOI. Haaveet päässä ovat vain haaveita, joita ei koskaan tavoitella, sillä ei todella usko niiden koskaan toteutuvan. Reissuni vain vahvisti jo olemassa ollutta asennettani elämään: jos haluat, pystyt, voit ja saavutat. Jos et halua, et pysty, voi tai saavuta.

Moninkerroin viisaampana palaan takaisin arjen pariin, mutta nyt päiväreissu pyörällä Porvooseen ei tunnu suurelta suoritukselta, eikä haaveiluani rajoita enää fyysiset "esteet". Unelmoin jo tulevista pyöräreissuista. Haluan nähdä Itäblokin maita, pyöräillä Kroatian upeissa maisemissa, Japanissa ja Kiinassa. Joskus tulevaisuudessa aion myös rakentaa itselleni matkailuauton ja reissata sillä maailmaa. Euroopan halki pyöräily oli vain alkua.

 Selfie ilta-auringossa

Kommentit