Santiagon huumaa

Santiagon huumaa

Päivät 29-30

Janinan teksti: 

Santiago on suuri paikka, jossa on sekä uutta että vanhaa. Me vietimme lähinnä aikaa kaupungin vanhassa osassa. Se on erittäin kaunis, tunnelmallinen ja arkkitehtuuriltaan ikiaikainen. Kadut ovat täynnä pieniä kauppoja ja pullollaan ruokapaikkoja ja keskellä on tietenkin valtava, upea ja koristeellinen katedraali, matkamme päätepiste.

Vietimme yön paikallisen baari La Titan yläkerran hostellissa, joka on oikein hyvä yöpaikka, sekä suhteellisen edullinen 2 hengen jakaessa huoneen. Huoneesta löytyy myös minun vaeltajana kaikkein eniten kaipaamani luksustuote, nimittäin kunnollinen pyyhe. Miten helppoa ja mukavaa onkaan käyttää huivin sijaan isoa, pehmoista pyyhettä.

Tapasimme caminoperheemme ja kävimme yhdessä katedraalissa pidettävässä messussa ja onneksemme saimme loppuun kuuluisan, suuren suitsukepurnukan liitelemään päittemme yllä. Vaikuttava lopetus messulle.

Tämän jälkeen kävimme lounaalla huippuherkullisessa ruokapaikassa, jossa oli kokonainen päivän menu vegaanille. Hieman kallis paikka, mutta hyvää leipää, mukavaa musiikkia, herkullista ruokaa ja vegaanijälkkäriä! Loistojuttu.

Kierrellessämme kaupungilla, törmäsimme jälleen kerran Jayneen ja pyysimme hänet illaksi kanssamme illalliselle. On mielenkiintoista, miten monta kertaa tiemme ovat eronneet ja kohdanneet matkan aikana. Sellaista se on Caminolla.

Santiagossa on monia paikkoja, joissa on ihan vegaaneille omia annoksia. Illallispaikkamme oli kuitenkin täysin vegaaninen ja hyvä paikka olikin. Herkullisia falafelpullia ja sopivan kokoiset annokset. Lisäksi monia vegaanisia jälkkärivaihtoehtoja. Otimme äidin ja saksalaisen Pjotrin kanssa 3 eri jälkkäriä ja jaoimme ne kolmeen pekkaan. Suosittelen erityisesti suklaamoussekakkusia.

Ennen nukkumaan menoa kuuntelimme vielä livemusiikkia. Ulos oli järjestetty suurelle väelle orkesteri soittamaan ja erilaiset valot ohjattiin katedraalin seinille, mikä teki tilaisuudesta täysin omanlaisensa.

Santiagon jälkeen päätimme matkata bussilla (13€) maailman laidalle eli Finisterraan. Lähtö oli aamulla ja vaikken mitään syönytkään, oli bussimatka karmaiseva. Huono ja kuuma ilma, pitkä matka ja epätasainen kyyti. Huhhuh, se otti koville.

Vasta tovin jälkeen Finesterran albergueen päästyämme vatsa alkoi tasaantua ja pääsin syömään. Albergue La Paz on ihana ja sympaattinen, erittäin kotoisa paikka. Lisäksi yksityinen, joten pystymme jäämään kahdeksi yöksi (12€/yö).

Finesterrapäivä kului rennosti äärimmäisen kauniilla beachilla makoillen ja uiskennellen auringon lämmittäessä. Ehkä hieman liiankin paljon lämmittäessä, kun paloimme kaikki ainakin vähän. Unohtui tuo aurinkorasva nimittäin.

Auringonlaskua varten ostettiin hurjasti piknik-eväitä ja asetuimme Finesterran majakan luokse, lähelle 0,00 km patsasta. Meille sattui omituinen sää. Merestä nousi valtava sumu, joka pysyi aivan meren pinnalla. Näin se peitti veden, jolloin aurinko laski kirkkaan punaisena valtavaan pilvimereen. Kaikki se tuntui suorastaan epätodelliselta, mutta niin henkeäsalpaavan upealta.

 Santiagon nähtävyyksiä

Santiagon kujia

Paikallinen kirkko

Rantanäkymä Santiagon rinteiltä rannalle

Taivallusta sumussa

Aurinko painuu horisonttiin

 

Irenen teksti:

 

Santiago on pyhiinvaeltajalle maaginen kaupunki. Yhtä aikaa vilkas, ruuhkainen ja äänekäs, mutta kuitenkin huojentava matkan päätepiste. Loput Caminoperheestämme saapui aamulla Santiagoon ja valitsimme aamupalapaikkamme Camino Portuguésien loppuportilta, jotta pystyimme toivottamaan ystävämme tervetulleiksi perille.

Katedraalilla kokoonnuimme kaikki yhteen kello 12 alkavaan pyhiinvaeltajille omistettuun messuun, jossa nunnat lauloivat kuin enkelit, botafumeiro levitti tuoksuaan heiluessaan metrien korkeudessa ja me kaikki hiljennyimme muistelemaan matkaamme. Kävimme halaamassa apostoli Jaakobin patsasta ja katsomassa hopea-arkkuun suljettua hänen jäämistöään. Päivän kruunasi yhteinen lounas ravintolassa, joka tarjosi herkullisia vaihtoehtoja vegaaneille, muun muassa porkkana-kookoskakkua.

Iltapäivällä lepäsimme hetken tahoillamme ja illalla kokoonnuimme vielä kerran yhteen (6 henkilöä). Kiertelimme ihastellen arkkitehtuuria, kirkkoja, katutaiteilijoita, saapuvia pyhiinvaeltajia ja kruunasimme illan yhteisellä illallisella vegaanisessa ravintolassa. Aurinko laski selkämme taakse ja pimeyden tullen oli aika jättää haikeat jäähyväiset. Matkamme sai arvoisensa päätöksen, ikimuistettavan päivän vaellusystävien seurassa.

Halusin ehdottomasti esitellä Janinalle Finisterran, joten aamulla noukimme postista pakettini, jonka olin lähettänyt itselleni Poste Restanteen Santiagoon ja matkasimme bussilla 2,5 tuntia maailman laidalle. Bussimatka on minulle aikamoinen koettemus, koska kärsin matkapahoinvoinnista ja bussi kiemurtelee spagettikatuja hurjaa vauhtia. Pääsin perille kuitenkin oksentamatta, onneksi.

Yhdessä ihanimmista albergueista ikinä, Le Pazissa, meitä odottikin iloinen yllätys, brasialainen Monica oli tullut myös sinne, joten caminoperheessämme oli taas kolme ihmistä. Kolmistaan otimme päivän rennosti uiden ja lepäillen auringossa, illalla kapusimme majakalle katsomaan erikoisinta auringonlaskua ikinä. Sumua oli todella paljon, mutta aurinko näkyi silti sumun päällä. Tuntui kuin olisimme olleet taivaassa ja leijailleet pilven päällä. Auringon laskiessa auringosta tuli kuin kirkkaanpunaista laavaa valuva tulivuori. Kunpa valokuva olisi pystynyt tallentamaan sen kauneuden.

Compostelan vaeltajat

Tyytyväinen filatelisti

Katolisessa kirkossa on tunnelmaa

Risti ja rukouspaikka

Aavemaista utua metsässä

Autereinen auringonlasku

Pilvien yläpuolella

Kommentit