Tartu toimeen hanskat kädessä

Tartu toimeen hanskat kädessä

Tartutaan toimeen, mutta hanskat kädessä

Tässä on meitä ruuhkasuomalaisiakin siunattu viime aikoina lumella ja pakkasella. Median edustajat ovat pyörineet kaduilla ja ahdistelleet ihmisiä kysymyksillä pipoista ja pitkistä kalsareista. Tärkeitä asioita on jaettu kansalle ja kerrospukeutumisesta ovat kertoneet roskakuskit sekä muut ulkotyötä tekevät. Aina on aihetta nostaa perusasioita ja tehdä niistä uutisia, kun kelit vihdoin on saatu normaaleiksi. Talvella kun kuuluu olla lunta ja pakkastakin.

Erilaisia hanskoja

Koska hansikkaat ovat jääneet mediassa vähän turhan pienelle keskustelulle, päätin levittää hanska-arsenaalini retkeilevälle kansanosalle näytille.

Ihan perusviileillä keleillä, kaupungilla ja vapaa-ajalla, käytin pitkään fleecehanskoja. Niitä on nyt useampikin pariton sormikas jäljellä, sillä ne tahtovat aina hukkua jonnekin. Kuvaavaa on se, että urbaanikäytössä hanskoja minulla häviää kerran kaksi talvessa, mutta en muista koska olisin hukannut yhtään hanskaa metsäretkilläni. Luonnossa sitä on jotenkin luonnostaan huolellisempi varusteiden kanssa. Siellä kun viileät kädet voivat johtaa paleltumiin, ja kun kohmeisin sormin ei saa perusasioita tehtyä, voi lopputulos olla hyvinkin huono. Jos kädet eivät toimi, ei saa pilkottua nuotiopuita, ei saa tehtyä tulia, ei pystytettyä majoitetta, ei hankittua juotavaa, ei syötyä eikä mitään muutakaan. Lopuksi kuolo korjaa kädettömän kulkijan.

Pikkulapsena lapaseni olivat hakaneulalla kiinni takin hihassa. Meidän pojillamme oli tarhaikäisinä sellaiset hanskahenkselit. Niissä oli klipsut lyhyen joustohihnan molemmissa päissä. Toimivat ne aikuisillakin. Käsineiden häviämisen voi estää myös käyttämällä rannehihnaa. Tuulessa kädestä lasketut hanskat eivät lennä tiehensä, vaan jäävät roikkumaan nyörin varassa käsivarsiin. Joidenkin valmistajien käsineissä rannehihnat tulevat mukana, mutta niitä myydään myös erikseen. Ne on tarvittaessa helppo askarrella myös itse.

Rukkanen rannelenkillä

Viileimmille keleille minulla on klassiset nahkasormikkaat. Niissä on kevyt vuori ja kun liikutaan lyhyitä aikoja kaupungilla, niillä pärjää hyvin kymmenenkin asteen pakkasessa. Ainahan voi työntää kädet bussipysäkillä taskuun. Vedenpitävällä kalvolla varustettuja hanskoja en paljoa käytä. Vanhat Gore-Tex -lasketteluhanskat minulta kyllä löytyy, mutta en niitä juuri ole enää pitänyt. Kalvohanskojen todelliset käyttötarpeet ovat minulle vähissä, sillä niiden hengittävyys on aina rajallinen, ja kun iholta haihtuva kosteus jää lämpövuoratun käsineen sisään, eristävyys katoaa. Toki on paikkoja ja olosuhteita, jossa kalvohanskan tuulenpitävyys on erittäin tärkeää, mutta varsinaista vedenpitävyyttä tarvitsen harvoin. Ohut Gore-sormikas kesäsateessa pyöräillessä voisi olla yksi käyttökohde.   

Kun pakkasta on jo reilummin, vaihdan paksuihin sormikkaisiin tai varsinaisiin talvikäsineisiin, joskus jopa lapasiin. Tumpuissakin kannattaa tutkia materiaalit, sillä sellaiset muodikkaat pörrölapaset on usein tehty keinokuitulangasta. Se ei materiaalina eristä ollenkaan samalla lailla kuin villa, vaikka kuinka pörrössä olisi. Kylmä tulee helposti väärissä varusteissa. Itse huomaan ilmojen viilentymisen siitä, että ensiksi pikkusormia rupeaa palelemaan. Olen joskus saanut niihin vähän liikaa kylmää, niin ne selvästi reagoivat ensin. Muuten sormissani ei ole ongelmia, mutta pikkurillit tarvitsevat enemmän huolenpitoa. Sormikkaissa pidän joskus pikkusormia koukussa kämmentä vasten, jolloin ne saavat sieltä lisälämpöä, eivätkä vihoittele. Lapasissa tätä ongelmaa ei ole, koska vierekkäin olevat sormet lämmittävät toisiaan. En mielelläni pidä lapasia, tumppuja tai rukkasia, kun käsillä tekeminen hankaloituu. Pakkasta saa olla aika lailla, kun vaihdan kokonaan rukkasiin. Minulla on erinomaiset rukkaset, missä on nahkainen kämmenpuoli, kankainen selkäpuoli sekä varsi ja sisällä paksu villainen tumppu. Se on hiihtoretkien hanska ja sitä käytän esimerkiksi moottorikelkkakäsineenä.

Ruotsin armeijan rukkaset ja lapaset

Kerrospukeutuminen soveltuu myös sormille

Suosin kerrospukeutumista myös käsissä. Käsineistä käytän ehdottomasti eniten Hestran Fält Guide -hanskoja. Retkillä ja metsässä kolmen vuoden ajan lähes aina, mutta aika paljon myös ihan normaalissa yleiskäytössä. Fält Guide Gloven ulkokäsine ovat vankkaa nahkaa ja niissä on vuorina paksu irtonainen villasormikas. Minulla on kahdet vuorisormikkaat, mutta myös ohuemmat merinovillasormikkaat. Käytänkin nahkaisten päällishanskojen sisällä kulloinkin parhaiten keliin ja olosuhteisiin soveltuvia vuoria. Syksyllä ja alkavassa talvessa riittää merinovuori, mutta ilmojen viilentyessä vaihdan tuhdimpaan vuoreen.

Hestra Fält Glove

Vaikka Fält-hanskan käyttöalue on todella laaja, on minulla niihin vielä kuorirukkaset. Rakenne on kuin 3-kerrosvaatteissa, joissa pinta, kalvo ja vuorikangas on laminoitu yhteen. Rukkasissa ei ole lämpöeristettä, vaan lämpökerroksena käytetään sisempiä hanskoja. Kuorirukkasia käytetään vaan karuimmissa olosuhteissa tai märän lumen kanssa toimittaessa.

Tämä on minulle sopiva käytännöllinen kombinaatio. Yritän pitää vaihtovuoria takin sisätaskussa tai repussa. Silloin ne ovat aina käsillä ja helposti vaihdettavissa. Kuorirukkaset ovat ohuet ja menevät rullalle taskuun. Nahka on hansikkaissa minulle selkeästi se sopivin materiaali. Niillä voi tarttua kuumaan kahvipannun kahvaan tai asetella polttopuita vähän paremmin nuotiossa. Kun on riittävän monet keinokuituhanskat pilannut kuumassa tai vaihtoehtoisesti polttanut näppinsä, pysyy mieluusti nahkakäsineen käyttäjänä.

Kaikissa näissä hanskoissani on lenkki ja karabiinihaka, jolla ne voi ripustaa kuivumaan tai vyöhön roikkumaan. Mitään käsineitä ei saa laittaa kuivumaan liian kuumaan. Reissussa saatetaan ripustaa hansikkaat kamiinan yläpuolelle tai nuotion loimuun. Etäisyys on pidettävä riittävän pitkänä, ettei käsineen materiaali vaurioidu kuumuudessa. Ilman lämmönlähdettä reissaavan on yritettävä saada hanskansa kuivaksi esimerkiksi kehoa vasten tai viime kädessä vaikka nukkumalla ne jalkojen välissä makuupussissa.

Hanskat roikkuvat vyöllä

Käsineetkin kannattaa puhdistaa aika ajoin, jolloin ne pysyvät kunnossa ja käyttökuntoisina. Kuorihansikkaat voi pestä pesukoneessa, kuten muutkin tekniset varusteet. Villavuorit pyykätään tietenkin villaohjelman mukaan tai ihan nyrkkipyykissä. Nahkaisten hansikkaiden hoito laiminlyödään hyvin usein. Ne tarvitsevat ravinteita ja suojaa, ihan kuin vaelluskengät tai nahkasohva. Joillain valmistajilla on erityistä hansikkaiden hoitoainetta, jota materiaaliin pitää sivellä sopivin välein. Katso hanskojen vahaaminen tarkemmin oheiselta videolta.

 

Hansikas suojaa käsiä vuoden ympäri

Käsineitä ei ole tarkoitettu pelkästään kylmää vastaan, vaan käsineet suojaavat käsiä muutenkin, ja ympäri vuoden. Minulla on yhdet hyvin ohuet keinokuitukäsineet, joita käytän kun kesällä tuulee kosteasti. Ne ovat liukkaat, eikä niitä oikein voi käyttää missään puuhastelussa, mutta kehnolla kelillä koiraa ulkoiluttaessa ne ovat mukavat. Sitten käytän kaksia sormikkaita, joissa on tarttumapintaa sormissa ja kämmenissä. Matkaillessa pakkaan ne aina mukaan ja ihan polkuretkilläkin niillä on käyttöä. 

Retkillä ja metsässä käytän paljon käsineitä, kesälläkin. Ennen vanhaan suosin perinteisiä ”duunarinhanskoja” ja nykyisin taskussa on aina pari ihan sellaisia tavallisia ohuita työhanskoja. Ne estävät pikkuhaaverit ja niillä on mukavampi tarttua puihin, työkaluihin ja vastaaviin, kuin paljailla käsillä. Nyt muutaman vuoden ajan olen käyttänyt kesäkäyttöön tarkoitettuja nahkahansikkaita. Ne istuvat paremmin kuin talvikäyttöön tarkoitetut käsineet ja ne kädessä voi vaivatta tehdä monia leiriaskareita.

Aivan vilpittömän ihastunut olen uusiin Hestran Skullman -hanskoihin. Niistä ei ole edes yritetty tehdä ympärivuotisia ja monikäyttöisiä, vaan yksityiskohdat on suunniteltu puhtaasti retkeilyyn ja eränkäyntiin. Etusormen sauma on vain takasyrjällä, eikä ole näpertämisen tiellä. Kämmenessä on kevyt pehmuste, joten puukon kahva tai vastaava ei tunnu käsineen läpi ikävästi. Varsi on pitkä ja kämmenselän kuminauha kruunaa Skullman -käsineen erinomaisen istuvuuden. Nahkan vahaus pitää materiaalin notkeana ja käsineet toimivina sekä pitkäikäisinä.

Hestra Skullman hanskat

Hestra Skullman on ehdoton valinta bushcrafterille ja kaikille muillekin, jotka haluavat hyvän käsineen metsäaskareisiin. Parasta on, että ne kädessä voi oikeasti tehdä sorminäppäryyttä vaativia askareita. Puukko ja kirves pysyvät tukevasti kädessä ja tuluspuikko ei lipsu nuotiota sytytettäessä. Pelkkä käsien lämmittäminen tai näppärän tekemisen mahdollistaminen ei riitä, sillä hanskojen tärkein tehtävä on suojata käyttäjäänsä haavereilta. Jo kulkeminen puiden lomitse saattaa tuoda naarmuja rystysiin. Sormet voivat jäädä sahan kaaren ja polttopuun väliin tai iho takertua rinkan pikalukon väliin. Kuuma keitin tai paistinpannu ei polta hanskan käyttäjän ihoa. Retkillä ja vaelluksilla käyvät ihmiset kyllä tietävät, että vaihtoehtoja ja haaverin paikkoja on vaikka kuinka paljon.        

Hestra Skullman hanskat kokkauskäytössä 

Hanskojen suojaavaa vaikutusta ei kannata koskaan aliarvioida. Viime vuoden monitoimityökalu-blogin videossa näkee hyvin, miten saha ponnahtaa puusta ja lyö minua kämmensyrjään. Nahkahansikas esti terän pureutumisen ihoon. Minulla on käytössäni myös erityiset viiltosuojahanskat. Ne estävät turhat haavat kun puukko veistellessä lipsahtaa. Oheinen kuva kertoo karua kieltään, mitä käy kun veistellään ilman hanskojen antamaa suojaa. Ehkä vauriota ei olisi ihan kokonaan voinut estää, mutta on käsine varmasti vähentänyt sormiin tulleita haavoja. Puukkojen ja tuluspuikkojen käyttöohjeisiin kannattaisikin laittaa turvavinkiksi: käytä hanskoja – aina.

Puukolla veistetyt sormet

Kommentit