Tutustu lähiluontoon, juosten

Tutustu lähiluontoon, juosten

Polkujuoksu on noussut viime vuosina suosituksi kuntoilumuodoksi. Metsissä ja poluilla suomessa on joustu toki ennenkin, mutta kilpailujen ja tapahtumien lisääntyminen on lisännyt lajin tunnettuutta ja harrastajamääriä. Suomessakin hienojen tapahtumien kirjo on kasvanut ja ensi kesäksi on luvassa ennätysmäärä tapahtumia useilla upeilla reiteillä. Esimerkiksi Karhunkierros, Ylläs-Pallas-Hetta, Nuuksio Classic ja Pyhän tunturimaraton muutamia mainitakseni. Kilpaileminen ei kuitenkaan mielestäni ole pääasia hienossa harrastuksessa, vaan nautin ulkoilemisesta Suomen kauniissa luonnossa päivittäin. Tässä mielessä Suomi onkin loistava maa asua, koska Suomessa on hienojen kansallispuistojen lisäksi mahtava pienten polkujen verkosto, joka kattaa koko maan. Poluille pääseekin hyvin helposti asuinpaikasta riippumatta.

Pidän juoksemisesta hienoissa maisemissa; vaaroilla, tuntureilla ja kansallispuistoissa. Kaupungissa asuvana ja työskentelevänä en kuitenkaan usein pääse näille klassikkoreiteille juoksemaan, vaan teen suurimman osan lenkeistä lähimetsissä. Olenkin löytänyt todella hienoja paikkoja yllättävänkin läheltä asutusta lähtemällä vain seuraamaan polkua jostain asutuksen lähettyviltä. Koska asun Helsingissä, on Helsingin keskuspuisto minulle yleisin kohde juoksun harrastamiseen. Auringonnousun aikaan tai illan pimetessä lähimetsäkin tarjoaa usein luontoelämyksiä, jotka ovat saavutettavissa helposti kotiovelta.

Syksyn pimetessä mukavuudenhaluisen kuntoilijan on helppoa tuudittautua keinovalon tarjoamaan maisemaan. Tihkusateen hämärtäessä lyheneviä päiviä tuntuu asfaltilla juokseminen minulle kuitenkin pakkopullalle. Tällöin onkin hienoa poiketa totutusta ja suunnata kohti metsää. Työpäivän päätteksi alkaa luonnon valo olla jo vähissä ja katuvalojen loiste ei juurikaan tuo piristystä. Lenkkivaatteet päälle, otsavalo päähän ja kohti pimeää metsää. Ei tarvitse ottaa montaa askelta pois katuvalojen loisteesta kun otsavalon keila paljastaa unohtuneen luonnon kauneuden. Yht’äkkiä pimeys ei häiritsekään, vaan tuo esille uusia puolia luonnosta. Kapeita polkuja otsavalon loisteessa juostessa tulee usein pysähdyttyä ihmettelemään luonnon ihmeellisyyttä. Lähimetsä näyttää aivan toiselta kuin valoisan aikaan. Luonto on lähellä suomalaista ympäri vuoden, liian monet vain jättävät kauniin pimeän puolen tutkimatta.

Oma suosikkini on kuitenkin aikainen aamulenkki. Lähden mieluiten liikkeelle ennen auringonnousua, jolloin suuntaan lähipoluille otsavalon kanssa. Alkumatka menee pimeässä metsässä ja aikainen herääminen palkitsee kun auringon noustessa alkaa maisema muuttua ja pimeys väistyy syksyisen valon tieltä. Otsavalo pois päältä ja kohti kotia. Tunnin lenkki syysaamuna antaa hurjasti voimia työpäivään. Hymy kasvoilla kertoo, että syksy on hienoa aikaa sopivasti nautittuna!

aamulenkki 

Aamulenkillä auringonnousun aikaan. Lähimetsien ja peltojen kautta takaisin arkeen.

Kommentit