Vaarojen Maraton – Polkujuoksukauden huipennus Kolilla

Vaarojen Maraton – Polkujuoksukauden huipennus Kolilla

KOLILLA JUOSTIIN 4.10. VAAROJEN MARATON, joka perinteisesti huipentaa kotimaisen polkujuoksukauden. Tänä vuonna 43 kilometrin matka oli myös Buff Trail Tour Finlandin päätöskilpailu. Maratonin lisäksi Kolilla juostiin myös 15 kilometrin, 86 kilometrin matkat, sekä Duo-sarja, joka sisältää juoksua ja pyöräilyä. Itse osallistuin toista kertaa 86 kilometrin ultra-sarjaan.

Vaarojen Maratonin sää puhuttaa aina jo ennen kilpailua, niin myös tänä vuonna. Kestoaihe koskee kenkiä; nastoilla vai ilman? Edellisellä viikolla Pohjois-Karjalaan satoi paikoin reilustikin lunta ja nastakengät olisivat olleet hyvinkin perustellut, mutta kilpailuun mennessä kaikki lumi oli sulanut ja maasto pääosin kuiva. Päivä alkoi kirpeästi pikkupakkasessa ja koko päivän kestänyt auringonpaiste hemmotteli juoksijoita. Oma varustevalinta oli nastaton maastojuoksukenkä, shortsit, pitkähihainen paita ja pari Buff-huivia. Huiveja vähensin päivän mittaan kaulasta ja päästä kun sää lämpeni.

Vaarojen Maraton 2014 lähtö
Lähtö tapahtui seitsämältä aamulla auringon valaistessa syksyistä maisemaa (Kuva Lauri Kutila)

Juoksuharjoittelu oli jäänyt viimeisen kuukauden ajalta kokonaan tekemättä hengitystieongelmien vuoksi, joten lähdin matkaan ajatuksena nautiskella hienosta ulkoilupäivästä ilman kilpailullisia tavoitteita. Tämä oli oikea ratkaisu, sillä keuhkoissa oli edelleen outoa tunnetta heti alkukilometreiltä lähtien. 

Vaarojen Maratonin reitti kulkee Kolin kansallispuistossa monipuolisessa maastossa. 43 km reitille mahtuu helppoa polkua, metsätietä, juurakkoa, kivikkoa, vesistön ylitys ja tietenkin mäkiä. Nousua yhdelle kierrokselle tulee noin 1300 metriä. Olen aina pitänyt reitin hienoimpana pätkänä matkaa Havukanaholta Sikosalmen vesistön ylitykseen. Se oli mieluisinta nytkin, kun vaaroja ja harjuja juostessa sai nauttia auringonpaisteesta, ja maisema järvillä ja soilla leijuvan sumun yli oli todella kaunis. Myös teknisesti haastavampi osuus Kolinvaara-Ryläys oli todella hienoa nousuineen ja laskuineen. Olkoonkin, että vasemman reiden ongelmat ensimmäisellä kierroksella tekivät ylämäistä tavallista raskaammantuntoisia.

86 kilometriä on pitkä matka juosta ja matkalle mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä. Tänä vuonna etenemiseni oli melko tasaisesti hiipuvaa ja suurin ongelmana tuntui olevan omaan tasooni nähden huono kunto. Viimeaikojen juoksuharjoittelun puute sai jalat väsymään normaalia paljon helpommin, vaikka juoksuvauhti olikin verkkainen.

Ravinnon kanssa tämä kerta sujui erinomaisesti. Energiageelejä otin mukaan vain muutamia, koska aiemmissa kilpailuissa niiden makeus on aiheuttanut etovaa oloa. Tällä kertaa suurimman osan energiasta nautin matkalla BareBar-patukoita sekä lakritsia syöden. Puolivälin tauolle olin laittanut valmiiksi muussattua perunaa pestolla maustettuna, mikä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Nyt energiaa riitti loppuun saakka eikä sokerista johtuvaa ällötystä tullut, joten pystyin syömään energiapatukoita vielä loppukilometreilla.

Vaarojen Maraton tankkaus
Puolivälin tankkaus pesto-perunamuusilla (Kuva Lauri Kutila)

Muutenkin juoksu oli taas kerran mukavaa. Metsäpolkuja tallatessa kerkesi mietiskellä monenlaista ja väsymyksestä tai lihaskivuista johtuvia huonoja hetkiä oli melko vähän. Niidenkin aikana jaksoin uskoa, että olo helpottaa kun vain jaksan mennä eteenpäin. Ainoastaan pitkät metsätiepätkät tuntuivat melko puuduttavilta. Päivä kilpailun jälkeen lihasarkuus alkaa olla jo hävinnyt, eikä kotiintuliaisina ollut myöskään yhtään rakkoa, kiitos Injinji-varvassukkien. Näitä sukkia voin suositella varauksetta kaikille juoksijoille, joilla on taipumusta saada rakkoja pitkissä kilpailuissa!

Vaarojen Maratonin maaliin juosten
Juosten maaliin, oli mäkeä tai ei! (Kuva Lauri Kutila)

Maaliin saavuin ajassa 11:15:58, mikä oikeutti sijoitukseen 19. Vaikka kilpailullisesti Vaarojen Maraton olikin minulle tänä vuonna pettymys, oli viikonloppu onnistunut ja kotiin palasin hymyssä suin. Vuoden kaunein ulkoilupäivä mukavassa seurassa ja onnistumisen tunne maaliinpääsystä on mahtava tapa lopettaa kilpailukausi. Matkalla sain juosta paljon yksin, mutta myös useiden mukavien kanssajuoksijoiden kanssa. On hienoa, kuinka paljon voimia saa muiden juoksijoiden ja yleisön kannustuksesta. 

Vaarojen Maraton oli minulle taas paljon enemmän kuin vain kilpailu. Vaikka tiesin jo lähtiessä, että menestystä ei ole odotettavissa, ei kilpailun väliin jättäminen tai keskeyttäminen käynyt mielessä missään vaiheessa. Tämän paremmin en olisi voinut aurinkoista syyspäivää käyttää!

Kilpailun tulokset

Kommentit