Vanerilevy on monikäyttöinen retkeilyväline

Vanerilevy on monikäyttöinen retkeilyväline

Joskus yksinkertaisetkin asiat voivat olla käyttökelpoisia ja monipuolisia. Yksi tällaisista klassikoista on vanerilevy. Sellaisia ei ole valmiina, eikä niistä ole yhtä määrättyä mallia, vaan nikkarihenkiset retkeilijät voivat helposti rakennella sellaisen. Mitat, muoto ja yksityiskohdat voi kukin tehdä oman tarpeensa mukaan. 

Vanerilevy on vähän harvinaisempi retkeilyväline, mutta esiintyy muutamassa vanhassa retkeilyn oppaassa. Noin 25 x 40 senttimetrin kokoinen vanerilevy soveltuu alustaksi keittimelle. Sen päällä voi poltella bensa- ja kaasukeitintä, mutta myös risukeitintä. Alta lämpiävän keittimen ja vanerin väliin kannattaa laittaa vaikka tinapaperia. Se estää keitintä kuumentamasta liikaa vaneria, joka puumateriaalina saattaa hiiltyä. Tinapaperi ei ole huono muidenkaan keittimien alla, sillä se heijastaa lämpöä ja ohjaa sitä ylöspäin, kattilan pohjaan. Laaja vanerinen levy on tietenkin parhaimmillaan, kun keitintä käytetään lumen päällä. Leveä alusta vähentää kuuman keittimen lunta sulattavaa vaikutusta ja pitää keittimen vakaana.

Vanerilevy lumella

Keitin vanerilevyllä

Vanerilevy lisää tukevuudellaan turvallisuutta myös, jos joudutaan kokkailemaan teltassa. Jos sen päällä ei tarvitse pitää keitintä, voi sitä käyttää alustana astioille, leikkuulautana tai laskupaikkana kuumalle kattilalle. Kun istuskelee ulkona, voi vanerilevyä pitää polvien päällä ja käyttää pöytänä. Sen päällä pysyy lautanen vakaana ja jää laskutilaa leivälle sekä mukille.

Vanerilevy leikkuulautana

Kostealla kelillä vanerilevyn päällä voi istuakin, niin pysyy pöksyt kuivana. Jos ei ole lapiota mukana, on vanerilevyllä kätevä kaivaa lunta. Kun nikkaroi sen yhteen laitaan metallivahvikkeen, niin se puree vähän jäisempäänkin lumeen. Jos poraa vanerilevyyn vielä kädensijan, on lapiokäyttö sujuvampaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että vanerilevy on kaivamisessa tilapäisväline eikä se korvaa oikeata lapiota tositoimissa.

Vanerilevy on ehkä enemmän tarkoitettu talvikäyttöön ja siksi sen mitoituksessa kannattaa ottaa huomiin kuljetus. Jos se sijoitetaan ahkion pohjalle, on mittojen oltava täsmälleen pulkan mukaiset,  jotta se sivusuunnassa kiilautuu kiinni. Silloin vanerilevy on tukevasti, eikä heilu ja kolise laitoja vasten.    

Vanerilevy lumilapiona

Vanerilevy on käyttökelpoinen myös kesällä

Ei se ihan käyttämättömäksi kesälläkään se vanerilevy jää. Samaan tapaan sen voi laittaa keittimen alle suojaksi tai viipaloida sen päällä porkkanaa. Se kulkee rinkan sisällä ja pikkureppuun siitä voi saada kelpo jäykisteen selkää vasten. Korjausalustana se toimii myös, tietenkin talvellakin, mutta esimerkiksi rikkoutuneen telttakankaan saa sen avulla paikattua paremmin. Rikkoutunut kohta vedetään alustan päälle, levitetään liima ja painellaan paikkakangas tiiviisti kiinni. Sen jälkeen kun  ommellaan paikkapalan reunoja, käy se helpoiten kun vähän löysätään kangasta, mutta pidetään se paikallaan vanerin avulla. Lopuksi toinen pala liimalla ja tasoitellaan levyä vasten se tiiviiksi.

Vanerilevyä voi käyttää myös alustana, kun tehdään veistotöitä ja täytyy painaa puukon terällä. Kun vaneri on polvien päällä työpöytänä, ei vahingossakaan lipsauta veistä jalkaan. En lähtisi sillä vanerilapiolla isoja maansiirtohommia tekemään, mutta voihan sillä pehmeää maata muokata. Esimerkiksi levyllä voi kaivaa vaikka lähteestä sammaleet ja irtoroskat pois, että pakki mahtuu veteen eikä epäpuhtaudet ui juomaveden mukana astiaan.     

Kun kotaretkeilyssä joutuu asumuksen pystyttämään vähän pehmeään kaltevaan maahan, voi vanerilevyn asettaa keskisalon alle. Se tukee kummasti rakennetta. Kun sateen sattuessa nailonkangas löystyy ja kota notkottaa ikävästi, kiristää viistosti asetetun levyn alle laitettu kivi kankaat taas pinkeiksi.     

 

Keksitään vanerilevylle nimi ja lisää käyttötapoja

Kun tein omaa vanerialustaani, käytin pihalta löytyneen hukkapalan havuvaneria. Niissähän pinta on sellaista rosoista ja materiaali lohkeilee isoille tikuille kun sitä työstää. Koivuvanerista saisi sileän ja tyylikkään. Silmämääräisesti katsoin kokotarpeen niin, että se asettui sopivasti ahkion sisään. Porasin kädensijaa varten reiät ja sahasin väliosan pois. Puukolla hieman viistin reunoja pyöreämmiksi ja näytin vanerille vähän hiomapaperiakin.  

Ananaspurkista leikkasin peltisaksilla päät pois painelin pellin suoraksi. Pöydänkulmaa vasten tein siihen keskelle kulman ja asettelin sen vanerin päälle, josta olin kirveellä viistänyt reunaa pois. Peltivahvikkeen kiinnitin niittipistoolilla. Vähän täytyi naputella niitä vielä syvemmälle, mutta hyvin pysyy silläkin. Senhän voi viimeistellä ihan kuinka tyylikkääksi haluaa, minulle riitti aika karkea tekele. Lopuksi sipaisin paperilla pintaan kyllästettä, niin puu ei heti ime kaikkea kosteutta itseensä.

Vaneriselle retkeilylevylle on monta käyttökohdetta, eikä nuo minun olleet kuin raapaisu pintaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla muiden käyttökokemuksia tai ihan vaan ajatuksia minkälaisessa käytössä vanerialusta kenelläkin on. Eikä olisi pahitteeksi keksiä sille jotain nasevaa nimeäkin. Nyt olisi lupa kommentoida, kiitos.  

Katso ohjeet vanerilevyn tekemiseen tästä videosta:

 

teksti ja kuvat: Joppe Ranta

 

 

 

Kommentit