Vihreä helvetti ja Amazonilainen avokela

Vihreä helvetti ja Amazonilainen avokela

Pienenä poikana katselin Tarzan elokuvia ja haaveilin viidakon villistä elämästä. Päätin jo siinä vaiheessa että jonakin päivänä lähden viidakkoon heilumaan liaaneihin, mutta ymmärsin myös että paikka voi olla vaarallinen jos ei tiedä miten siellä toimitaan. Pistin haaveen korvan taakse ja lupasin tarttua tilaisuuteen heti kun sellainen tarjoutuu. 20 vuotta myöhemmin vuonna 2000 sain vihdoin tilaisuuteni. Tapasin Salt Lake Cityssä suomalaisen kaverin, joka oli työskennellyt joitakin vuosia keskellä Amazonaksen viidakkoa. Vuosien varrella olin kartoittanut eri viidakkoja ympäri maailmaa ja huomannut, että Amazonaksen viidakossa oli suuria tutkimattomia alueita. Kysyin kaverilta lähtisikö hän mukaan paikkaan, missä on vielä kartoittamaton alue keskellä Amazonasta. Kaveri vastasi myöntävästi ja siitä alkoi seikkailun suunnittelu.

Puolitoista vuotta myöhemmin olimme tosiaankin keskellä metsää; 1500 kilometriä viidakkoa joka suuntaan. Matkalla tapahtui niin paljon, että voisin istua vuoden tässä tietokoneen ääressä kirjoittamassa, mutta tässä teille pari otosta päiväkirjastani.

 

Pilkillä Amazonaksessa

En ymmärtänyt miksi pilotti sanoi meille ”wellcome to the green hell”, mutta päästyämme viidakkoon aloin ymmärtämään lauseen totuuden. Maailman vanhimman ekosysteemin sydämessä koimme unohtumattoman seikkailun piraijoja ja hämähäkkejä kuhisevassa + 40°C sademetsässä.
”….kyllähän niitä voi syödä, totesi Adobe (10 vuotias intiaanipoika jota me kutsuttiin Pagemakeriksi). Ihmettelin kyllä kovasti millä ihmeen konstilla niitä pyydystetään, mutta ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin ihmeellistä. Tehtiin  “Amazonilainen avokela” jonka osat olivat tyhjä ½ litran muovipullo, 20m siimaa ja koukku. Siima rullattiin pullon päälle, toinen pää sidottiin kiinni pulloon, toinen pää taas koukkuun. Verinen lihapala laitettiin koukkuun, ja sen jälkeen heitettiin jokeen. Pilkillä sitten istuttiin ihan samalla lailla kuin Suomessa, paitsi että jäät puuttuivat. Ei kestänyt kuin minuutti, niin ensimmäinen piraija oli jo koukussa. Saatuaan sen veneeseen Adobe kehotti meitä menemään uimaan, koska oli niin lämmintä. Samaan jokeen, mistä juuri olimme saaneet piraijan!! Yritin muistaa mitä kirjoissa sanottiin pirajoista. Avohaavoja ei saanut olla. No, niitä ei ollut, joten otin viidakkovetsen käteeni ja hyppäsin laidan yli jokeen ”.

Piraijan kalastusta

Piraijan kalastusta amazonilaisella kelalla.

Musta piraija

Saalistakin tuli, musta piraija.

 

Lamppuöljyä tai jokivettä

Avotuleen luottaminen viidakossa on kuin kalaonneen luottaminen uima-altaassa. Viidakossa on niin kosteaa, että keitin on ehdottomasti otettava mukaan. Mikä keitin toimii parhaiten viidakossa? Tiesimme, että tulemme keittämään paljon vettä, joten tarvitsemme myös paljon polttoainetta. Emme vaan tienneet minkälaista polttoainetta viidakossa on saatavilla. Polttoaine taas vaikuttaa keittimen valintaan. Otammeko mukaan trangian, kaasu- vai bensakeitimen? Pulma oli loppujen lopuksi helppo ratkaista. Tarvitsimme reissuun keittimen, joka toimii vähän jokaisella polttoaineella. Olimme kuulleet huhuja, että viidakossa mahdollisesti löytyisi kaasupatruunoita, joten valitsimme mukaan Primuksen Multifuel keittimen, joka toimii sekä kaasulla että bensiinillä. Polttoaine, jota loppujen lopuksi käytimme oli jotain hyvin hämärää ainetta, jota ostimme kelluvalta Amazonilaiselta bensa-asemalta keskellä Rio Negroa. Emme tienneet oliko se bensaa, dieseliä, lamppuöljyä vai jokivettä, mutta keittimet ainakin toimivat hyvin.

 

Tietopaketti viidakkoreissaajalle

• Osta viidakkoveitsi päivää ennen lähtöä viidakkoon. Teippaa terää terroristiteipillä (ilmastointiteippi) n. 20 cm matkalta heti kahvan yläpuolelta. Leikkaa irti joku turha remmi repustasi ja tee siitä rannelenkki jota sidot kiinni kahvaan. Rannelenkki pitää olla niin tiukka, että saat juuri tungettua hanskalla varustetun käden siitä läpi. Viidakossa on liukasta ja todennäköisyys, että kaadut veitsi kädessä on suuri. Rannelenkki estää käden liukumista eteenpäin terää pitkin, ja teippi suojaa sormiasi kunnes rannelenkki tarraa kiinni.

• Osta lierihattu joka on tehty paksusta kankaasta ja suojaa niskaa sekä naamaa. Lieri saa olla melko jäykkä, ettei se valu sateella alas pään ympäri kuin vanha rätti. Hatun paras ominaisuus on se, että se estää hämähäkkien ja hyönteisten putoamista niskaan kävellessäsi kasvien alta. Älä katkaise matalia palmunlehtiä, koska hämähäkit ottavat aurinkoa niiden päällä.

• Älä ole liian utelias. Jos et tiedä mikä joku on, niin älä mene liian lähelle tai koske siihen. Jos välttämättä haluat koskea johonkin, käytä viidakkoveistä. Viidakossa löytyy hyppiviä hämähäkkejä, liiteleviä käärmeitä , myrkyllisiä piikkikasveja ja kaiken maailman muita ihmeellisyyksiä, jotka voivat tehdä matkasi ikäväksi.

• Kävele hitaasti ja pidä ääntä. Suuret eläimet pelästyvät ja lähtevät pois. Hämähäkit ja skorpionit taas jäävät paikoilleen tai piiloutuvat lehtien tai oksien alle. Tauon jälkeen on hyvä tarkistaa, ettei repun päällä ole hämähäkkejä. Pidä kaveria ja hänen varusteitaan silmällä.

• Hoida rokotukset kuntoon kuukausi ennen reissua. Malaria, lavantauti ja Twinrix hepatiitti A ja B ovat ehdottomat. Jos et usko rokotteisiin, voit kokeilla vanhaa muukalaislegioonalaisten konstia; 1 dl väkevää viinaa aamuin ja illoin.

• Jos ympärillesi yhtäkkiä lentelee parvi ampiaisia, niin lähde hyvin nopeasti ja yhtä liukkaasti kuin talonmies jäiseltä peltikatolta juoksemaan takaisin samaa reittiä mistä tulit. Eteenpäin tai sivuille et pääse (koitettu on ; )

 

- Löytöretkeilijä Pata -

Näkymä Amazonilla

Kommentit