Vuorilla yötä lasten kanssa

Vuorilla yötä lasten kanssa

Tälle kesälle olimme suunnitelleet jotain uutta; telttailua vuorilla rautujärvillä. Vuorilla on kolme suhteellisen helposti saavutettavissa olevaa peräkkäistä järveä, joista voi kalastaa kääpiöitynyttä taimenta ja rautua jääkauden muistona. Aiemmin olemme käyneet perheenä vain alimmalla järvellä päiväreissuna kevyiden kantamusten, eväiden ja perhon ja virvelin kera. Nyt kun Neiti Pampulakin lähentelee syksyllä jo neljää ikävuotta, ajattelimme viettää yön keskimmäisellä järvellä teltassa. Periaatteessa kaikki meni enemmän kuin hyvin, mutta muutamia asioita teen seuraavalla kerralla toisin.

Kantamuksia tuli yllättävän paljon lähinnä viiden ihmisen makuupusseista ja – alustoista, ja tietenkin murkinasta. Isä sai osakseen rinkan, jossa oli ruoat, kaikkien vaihtovaatteet, nokipannut, ruokailuvälineet, kirves yms. sekä teltta rinkan ulkopuolelle pakattuna. Vanhemman mallisella rinkalla neiti Töötti kantoi alustat ja äiti toisella samanmoisella makuupussit. Käsiin jäi vielä lasten reput ja  vaelluskengät, viime hetken eväsvaraston täydennyskassi ja perhosetti. Polttopuita veimme pari päivää aiemmin jätesäkissä kivenkoloon odottamaan. Säätä oli tarkkailtu ja sadetta ei ollut luvattu; lämmintä noin 10 astetta. Olimme siis ennakoineet ja varautuneet tämän mukaisesti.

Tavarat yön yli reissuun

Tämän verran tavaraa tarvittiin yön yli reissuun lasten kanssa.

Itse nousu järville sujui hyvin ja pieninkin vaeltaja jaksoi varvikossa useamman huilin turvin. Sopivaa mätästä taukopaikaksi oli vähän väliä tarjolla. Teltalle löytyi suhteellisen tasainen paikka ja muistimme miten se kasattiinkin. Töötti haki purosta kokoontaitettavan kanisterin vettä tällä välin kun teltta oli pystytetty ja alustat ja pussit sisällä ja suurin piirtein kaikki tavarat paikallaan. Nopeasti kuivat vaatteet päälle kaikille ja tulipaikan tekoon samalla kun lapset ottivat välipalaa ja menivät päikkäreille telttaan. Hetkellinen hiljaisuus laskeutui vuorille.

Nokipannukahvit

Tunturijärven vedestä keitettyä nokipannukahvia.

Nokipannukahvit tulille ja valmiiksi keitettyjä perunoita folioon hiillokseen, jotta lämmintä syötävää olisi heti tarjolla. Iltaruoaksi olimme varanneet pussipastaa, mikä ei juuri lapsille maistunut vaan aikuiset saivat syödä suurimman osan kahdestaan. Onneksi olivat perunat; jokaiselle taisi maistua kolme isoa perunaa.

Ruokatauko

Ruoka maistuu raittiissa ulkoilmassa.

Vesi vanhin voitehista

Jos jano yllättää, vettä löytyy läheltä.

Ilta kuluikin kalastellessa yllättävän nopeasti; yhtälailla yllättäen vettä tuli vähän väliä ja tuuli muuttui kylmemmäksi. Vaikka lapsilla oli tekniset alusasut, villapaidat, pipot, hanskat ja villasukat ei vaatetta ollut mitenkään liikaa. Isointa rautua hiillostaessa taivas heitti vielä sen verran isoilla pisaroilla kuuron että teltta oli miehitetty hetkessä, vaatetusta lisätty ja makuupussit täytetty. Meidän puolesta yö sai alkaa kymmenen maita.

Raudun kalastusta iltapalaksi

Iltapalaksi kalastetaan rautua.

Illan saalis

Rautua illalliseksi.

Rautu kypsyy nuotiolla

Taatusti tuoretta kalaa.

Luonnon oma tiskiallas

Luonnon oma tiskiallas harjoineen (sammal).

Yö sujui epämukavan mukavasti valuen johonkin nurkkaan; aamulla kolme nukkui suunnilleen samoilla sijoilla kuin mitä illalla, ja äiti ja Neiti Pampula poikittain jalkopäässä. Vaikka yöllä jokainen havahtui useita kertoja, ei se välttämättä haitannut; taustalla kun soi riekon nauru ja aurinko kajasti teltan kupoliin. 

Teltassa sateelta suojassa

Teltassa oli tunnelmaa, kun sade alkoi.

Aamu oli iltaa lempeämpi sään puolesta ja nokipannukahvit ja pussipuurot nautittiin varvikossa hyvällä ruokahalulla. Isä olisi halunnut jäädä vielä kalastamaan, mutta koska eilinen lounas ei ollut menestys ja tälle päivälle oli varattu samaa laatua, emme halunneet ottaa riskiä että palaisimme alas väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Suklaa- ja keksivarastot olivat melkein syödyt tässä vaiheessa, eli paras vaihtoehto oli purkaa leiri ja suunnata lounaalle omalle mökille. Toki palatessa pidimme tauon alimmalla järvellä virvelin viskomista varten, josko olisimme saaneet isoja rautuja iltapalaksi omalle mökille. Tällä kertaa kalat jäivät järveen.

Telttapaikka

Telttapaikka löytyi helposti.

Mitä sitten viisastuimme tästä retkestä?

Suklaata, rusinoita, pähkinöitä ja keksejä ei varmaan voi olla liikaa. Jos aikuinenkin pääsee hieman kuntoilemaan, niin pehmeä mätäsvarvikko on kolmevuotiaalle enemmän kuin raskaskulkuinen.  Samoin ruokia pitää miettiä tarkemmin; jos lapset yksinkertaisesti kieltäytyvät ruoasta voi väsymys ja kiukku muuttaa vaellusta ja suunnitelmia. Keitetyt perunat oli helppo kuljettaa rinkan jossain kulmassa; vakuumikoneella ne saisi varmasti entistä pienempään tilaan pakattua. Samoin mietin jos paistaisi ihan lettuja valmiiksi ja laittaisi ne vakuumiin. Pilaantumista ei näissä lämpötiloissa tarvitse pelätä ja vakuumipussin saa helposti puroon tai suonsilmään kylmään.  Pussipuuroja ottaisin myös reilusti mukaan; sitä olisi mennyt huomattavasti enemmän. Tällä voi myös helposti korvata koko aterian tai välipalan. Pieni rasia voita tulee ensi kerralla myös matkaan.

Hankintaan tulee myös pieni retkikirves (oikeasti toimiva) ja kokoon taittuva ritilä ruoan valmistusta helpottamaan. Myös pienemmät ruokailuastiat ja paremmin toimivat aterimet hankimme kaikille. Patakinnas pakataan myös mukaan, tiskit sai pestyä ihan sammalella ja puhdasta tuli pelkällä vedellä. Nokipannulle ja ruoanvalmistusastioille voisin tehdä kuljetusta varten oman vesitiiviin pussin.

Vaatetusta mietin myös tarkemmin jatkossa. Toisaalta kukaan ei halua kantaa turhaan ylimääräistä, mutta paleleminen vie retkestä kaiken ilon. Itselleni voisin pakata kevytuntuvatakin ja paksumman teknisen alusasun. Nyt olin ottanut sen kaikkein ohuimman matkaan. Lapsilla oli kumisaappaat ja vaelluskengät mukana; pelkäsin, että mahdollinen kenkien kastuminen pilaa koko retken. Näin jälkeenpäin pelkät vaelluskengät olisivat kyllä riittäneet, koska varsinkin pienimmän oli huomattavasti parempi kulkea kivikkoisia polkuja niillä. Jos lapsille löytyy lahkeitten päälle erillisiä kastumiselta suojaavia säärystimiä, niin voisin harkita näitä. Ja ylimääräisen fleecekerran pakkaisin kaikille matkaan.

Mietin myös, että jatkossa jos vaellamme ilman Neiti Tööttiä, kaiken tavaran pitäisi mahtua kahteen isoon rinkkaan. Kajka 75 sai kyllä isältä kiitosta eli paino jakautui hyvin, ja mitattiinpa se jopa pakattuna; reilut 20 kiloa. Rinkassa taitaa olla enemmän mahdollisuuksia kuin mitä tässä vaiheessa vielä tiedämmekään. Mutta vaikuttaa enemmän kuin hyvältä.

Loppusanat:

Retkelle kannattaa lähteä lasten vauhdilla ja toiveilla; kun matkalaiset saavat lepoa, ruokaa ja hupia siinä sivussa, niin kaikki viihtyvät. Kalastaminen on isommille lapsille hyvä aktiviteetti (ja samalla pääsee kantamaan osansa muonituksesta, jos Ahti suosii), mutta edellyttää aitoa intoa ja omatoimisuutta ettei toinen aikuisista ole sidottuna koko aikaa tähän. Pelkästään leirin perustoimintojen pyörittäminen isommalle porukalle vie aikaa ja energiaa ja tähän kaikki voivat osallistua. Samalla oppii luontevasti ja turvallisesti erätaitoja lopullisen vastuun ollessa kumminkin aikuisilla.

Sirkuskoulu vuoristossa

Lapset tarvitsevat retkillä virikkeitä.

Kommentit