Ylellistä yksintelttailua pyöräilyn lomassa

Ylellistä yksintelttailua pyöräilyn lomassa

Lähdin reissuun innoissani siitä, että pääsen telttailemaan ympäri Eurooppaa upeisiin maisemiin. Ensimmäiset kaksi viikkoa reissustani olivat kuitenkin niin sateisia, että telttaa ei kannattanut pystyttää. Sen sijaan yövyin couchsurffailu -tyylillä uusien tuttavuuksien sohvilla, kerran hostellissa ja kerran bed&breakfast -majatalossa. Ranskassa sää oli vihdoin puolellani ja pääsin ensimmäistä kertaa pystyttämään telttani. Yövyin Mimizan -nimisen kylän järven rannalla, mutta valitettavasti aidatulla leirintäalueella. Toisin kuin Suomessa, esim Ranskassa ja Espanjassa telttailu on kokonaan kielletty. Tämän takia teltta pystytetään joko leirintäalueelle pientä maksua ja ekstramukavuuksia (suihku, sähkö/wifi) vastaan, tai etsitään todella suojaisa paikka, johon leiriytyä yöksi.

Pyörätie ranskalaiseen tapaan

Partioaitan minulle suosittelema Abisko Lite 1 teltta on yhden hengen teltta, ja täydellinen reissulleni kompaktin kokonsa ja kevyen painonsa vuoksi. En ole ennen nukkunut yhden hengen teltassa, ja suhtauduin telttaan hieman epäillen: saattaa tulla hiukan klaustrofobinen fiilis. Liian ahtaaksi tunnelma ei kuitenkaan käynyt, ja hoidin teltassa pakolliset kuvien siirrot ja blogikirjoitukset, ja luettua iltasadun ennen nukkumaanmenoa. Hengailutilaksi Abisko Lite 1 ei taivu, mutta kaltaiselleni yhden hengen reissulle se on täydellinen.

Näkymä Atlantille

Aamuherätys Abiskossa (teltassa)

Olen huomannut reissullani kärsiväni huonoista yöunista. Luulen sen johtuvan kropan ylirasituksesta. Maate käydessä tuntuu etten millään osaa rauhoittua. Mieli on jatkuvasti valppaana ja herään pienimpäänkin rasahdukseen. Nukkuma-alustan mukavuudesta ongelma ei voi johtua, sillä ilmapumpattava makuualustani tuntuu kuin nukkuisi oikeassa sängyssä. Maastosta riippuen olen laittanut sen alle vielä vaahtomuovialustan suojaamaan piikeiltä ym, joten on kyllä kunnon luksusretkeilyä tämä. Minulla on jopa ilmapumpattava tyyny mukana (jota en tosin oikein osaa vielä käyttää, pääni lipsahtaa aina pois tyynyltä), sekä silkkilakana makuupussin sisälle. Mukavuudet ovat kohdillaan, joten täytyy ehkä alkaa meditoimaan ja venyttelemään pitkään ja rauhassa ennen nukkumaanmenoa, ja kokeilla auttaako se.

Muutama päivä sitten pyöräilin väsyneenä, vailla yöpaikkaa Ranskan Atlantin rannikolla, aivan Espanjan rajan tuntumassa. Kello oli lähes kahdeksan ja tiesin leirintäalueiden sulkevat vastaanottonsa siihen aikaan. En kuitenkaan halunnut leirintäalueelle, mutta varsinkin rannikolla hyvät telttapaikat ovat tiukassa, joten tiesin että se saattaisi olla ainoa vaihtoehto. Merenranta on tiuhaan asutettua ja vain kalliiden kartanoiden omistajat pääsevät nauttimaan merinäköalasta. Minua kuitenkin onnisti, sillä kartanoiden loputtua, ennen leirintäalueen alkua, rantajyrkänteellä oli kaistale pusikoiden peittämää aluetta. Yhdestä kohtaa pusikkoa avautui pieni, miltei yhteen kasvanut polku. Jätin pyörän odottamaan, ja tungin pusikkojen läpi, löytääkseni itseni täydellisestä salaisesta telttapaikasta, jossa aivan jyrkänteen reunalla kasvoi tasainen nurmikko, edessä avautui Atlantin tyrskyt, ja näkyvyys tielle oli peitossa puskien takana. Väkipakolla puskin myös pyörän laukkuineen jyrkänteen reunalle ja onnesta soikeana pystytin telttani.

Löydätkö kuvasta teltan?

Nyt jatkan matkaani Espanjan puolella. Lämpötila on kohonnut korkeuksiin, kuten myös vuorten huiput, ja ajo on ollut varsinaista kiipeämistä. Suuntaan kohti Barcelonaa, josta aion vielä jatkaa Italiaa päin, sillä aikaa on reilusti jäljellä. Tie Pamplonasta, jossa nyt olen, Barcelonaan on erittäin raskas, ja minua pelottaa jo etukäteen tämä reittivalinta. Suunnitelemattomuuteni on joskus hyvä, mutta tällaisilla hetkillä käy jännittämään vähän liikaa. Kyllä olisi ollut viisasta tsekata reitit etukäteen ettei joudu jatkuvasti polkemaan vuoristossa. Toisaalta tällä tavoin reissusta tulee ennalta-arvaamatonta, ja useimmiten yllätyn positiivisesti. Tulevalta viikon rykäisyltä odotan ainakin ylämäkien huippujen saavuttamisen tuomaa helpotusta, alamäkien vauhdinhuumaa, ja entistäkin upeampia telttapaikkoja.

Selfie Atlantin rantatörmällä

Kommentit