23. syyskuuta katkesi Klubimestarin retkeilylarppaus kaupan hyllyjen välissä ja minut päästettiin irti villiin luontoon.
Suomisen Teemu jo taannoin kysäisi mukaan Sarekiin klubiretkelle apuoppaaksi, eikä vastausta tarvinnut todellakaan miettiä hetkeäkään. Sitä taasen piti, kuinka viikon poissaolo kotoa järjestyisi.
Se asia ratkesi kuitenkin lähes itsestään; vaimo tahtoi tyttöjen reissulle Barcelonaan. Näinpä syntymäpäivälahjaksi lupaamani matka piti nyt yksinkertaisesti käydä tienaamassa keikkahommilla Ruotsin Lapissa. Leipä on ”valitettavasti” pieninä murusina maailmalla.
365 Klubi järjestää Teemu Suomisen opastamana jälleen syksyllä 2017 Sarekin vaelluksen. Lue tarkemmin ja ilmoittaudu mukaan!
Sarekia pidetään yleensä vaativana retkeilykohteena, joka ei välttämättä sovellu heti vasta-alkajalle. Sen kolme kansallispuistoa muodostavat Euroopan suurimman yhtenäisen luonnonpuistoalueen, jossa ei ole merkittyjä reittejä tai muuta ihmisen rakentamaa infraa, kuten nuotiopaikkoja tai laavuja vaelluksen helpottamiseksi. Tämä piirre tekee paikasta aivan erityisen.
365 Klubille Teemu oli kuitenkin suunnitellut opastetun vaelluksen syyskuun loppuun, joka ajankohtanakin on tilastollisesti Sarekissa haastava. Syyssateet alkavat ja Atlantilta melko vapaasti puhaltavat tuulet kasvavat hetkessä myrskylukemiin. Opastettuna nyt oli mahdollista liittyä matkaan vähemmälläkin kokemuksella.
Ryhmämme oli mahtava. Ryhmässä oli niin kokemusta, kuin kokemusta kartuttamaan tulleitakin. Osalla oli aktiivinen ulkoilutausta, mutta ei aiempaa kokemusta useamman yön vaelluksesta. Toiset olivat varmoja askeltajia ja kokeneita repun pakkaajia, toiset saivat tältä reissulta rutkasti oppia harrastuksen alkutaipaleelle.
Koko ryhmää kuitenkin yhdisti poikkeuksellisen hieno yhteishenki heti alkutapaamisesta lähtien. Teemu omalla persoonallaan antoi tähän huikean panoksen painottaen hymyn merkitystä läpi koko vaelluksen ja se todella näkyi olosuhteista riippumatta.
Heti alkuun saimme nauttia vaikeakulkuisesta maastosta upeassa syyssäässä. Soinen alusta ja kitukasvuinen ”piikkilankakoivikko” pitivät etenemisvauhdin kohtuullisena ja leiriydyimme noin kymmenen kilometriä ennen tavoitettamme, Niendoa. Mikä onni, että näin tehtiin, sillä kahden aikaan yöllä pääoppaamme Teemu herätteli hellästi koko leirin katselemaan kirkkaalla taivaalla loimuavia revontulia. Revontulet – Check.
Aamu sarasti pilvimassojen vyöryessä kaukana alapuolellamme laakson pohjalla. Ihastuksen huokaisut säestivät aamupalan laittoa. Herää pilvien yläpuolella – check.
Monipuolinen kävelyalusta piti mielemme hereillä aamusta alkaen, eikä kivikot, suot, oksat tai joetkaan lannistaneet hurmoksessa etenevää ryhmäämme. Jos nyt jokunen tsempin sana oli välillä paikallaan, piti ryhmän vankkumaton päätös pitää reitillä hauskaa meidät kurssissa ja liikkeessä.
Toisen päivän päätteeksi olimme jo lähellä Niendoa ja perustimme pariksi päiväksi perusleirin isomman virran varteen. Veden pauhuun oli rauhoittavaa nukahtaa. Kolmantena päivänä teimme päiväretken 1006 metriselle huipulle kolmen laakson risteykseen. Huipulta oli näkymät Guhkesvaggen, Niendon sekä Sarekin ikoniseen turkoosien järvien Bierikjavren laaksoihin.
Päiväretken aikana tapasimme matkan aikana ainoat retkeilijät, joukossa legendaarinen naparetkeilijä ja vaeltaja Timo Polari.
Kiipeä yli 1000 m huippu – Check.
Tapaa kuuluisa naparetkeilijä – Check.
Neljäntenä aamuna otettiin Teemun kanssa pikapalaveri kaatosateessa ja lykättiin lähtöä aamupäivälle. Raskas saderintama piiskasi päällämme välillä hieman hellittäen, mutta kun sateen loppumisesta ei näyttänyt tulevan loppua, ryhmä äänesti reitiksemme viereisen massiivin ylittämistä, vaikka se tietäisi täydessä ”hupussa”, eli nolla näkyvyydessä navigointia ja kiipeämistä. Tästä saattaisi tulla jännä päivä.
Lähdin vetämään ryhmää ja hakemaan linjaa seinämää ylös. Etenimme zik zakia rinnettä ylös lyhyin askelein energiaa säästääksemme, mutta tehokkaasti nousumetrejä keräten. Niin sanotti ”exit pointimme” oli 1200 metrin paikkeilla ja matkalla törmättiin mitä oudoimpaan löytöön, mitä erämaasta odottaisi:
”Poron ja helikopterin kolari”, oli tutkijaryhmämme loppupäätelmä. Jatkoimme arvoituksen ratkaisusta tyytyväisinä matkaa.
Jakauduimme aluksi kahteen nopeusryhmään, mutta ylängölle päästyämme näkyvyys putosi pariin kymmeneen metriin, eikä mitään maamerkkejä ollut käytössä, joten otimme koko ryhmän yhteen nippuun ja etenimme kohti tavoittelemaamme järviylänköä yhtenä köörinä. Se olikin hauskaa, vaikka syömään emme suuremmin ennättäneet.
Jälleen luontoäiti meitä helli, kun paikannuksemme perusteella meidän oli jo oltava aivan tavoitteemme lähellä, tuuli puhalsi pilvet pois koko allamme aukeavalta järviylängöltä ja maisema oli päätä huimaava. Navigointi nolla-näkyvyydessä, eli ”hupussa” – Check.
Lähes itkun ja ihastuksen sekaiset naurut ja huudot kaikuivat hetken ja leiriydyimme rinteeseen. Lämpötila laski selvästi viimeisenä yönä. Kylmä alkoi tunkea toppatakkien läpi, mutta kaikkien makuupussit olivat riittävän tuhteja Sarekin loppukauteen.
Viimeinen päivä sujui kaikilta rutiinilla ja pois-päivän teemaksi nousi ”mitä välii” –slogan. ”Lounaat loppu –mitä välii?” tai ”kengät kastui – mitä välii?” jne..
Tämä oli hyvin merkityksellinen vaellus itselleni. Jos viime vuoden Kungsledenin retki antoi osviittaa, että kävelykykyä edelleen on loukkaantumisesta toivuttuani, Sarek palautti minuun täyden varmuuden tehdä minkälaisia tahansa retkiä vielä halajankaan. Eivätkä nämä oppaan hommatkaan eivät ole ihan mahdottomia. Ainakin tällä kertaa oli niin mahdottoman hauskaa! Kiitos 365 klubilaiset. Oltiin Ulkona. Perillä. – Check.
