Villa - luonnollista lämpöä

Luonnollista lämpöä villasta. Partioaitan materiaalikoulussa kerromme yhä suositummaksi tulleesta materiaalista: villasta. Voidaan jopa puhua, että villa on tehnyt paluun.

Eri villat

Lampaanvilla on yleisintä villaa. Aikuisista kesylampaista saadaan kulumisenkestävää, lujaa ja hieman karkeampaa villaa, karitsan ensikerinnästä pehmeää karitsanvillaa ja pörröisistä merinolampaista erityisen hienoa ja pehmeää merinovillaa. Mutta villaa saadaan myös laamoista, kašmirvuohista, alpakoista ja muistakin eläimistä. Tässä oppaassa keskitymme lampaanvillaan.

Erilaisia lampaita, erilaisia villoja

Lampaissa ja villoissa on suuria eroja. Skotlannin lampaan, Ruotsin Gotlannin lampaan ja Suomen lampaan villat ovat erilaisia niin kiharaisuudellaan, pituudellaan, ohuudellaan. Puhumattakaan erittäin ohuesta ja hienosta merinolampaan villasta, mikä vaatii korkeampaa lämpötilaa ja siksi merinolampaita ei kasvateta Suomessa.

Pidä hyvää huolta lampaista

Ruokavaliolla ja hyvällä lampaanhoidolla pystyy myös vaikuttamaan villan laatuun. Jos lammas syö liian paljon, villakuidusta kasvaa paksumpaa ja siten karheampaa ja kutittavampaa, mutta myös kestävämpää kuitua. Vähemmän syömällä villakuidusta kasvaa ohuempaa ja siten hienompaa ja vähemmän kutiavaa, mutta myös herkempää ja helpommin katkeavaa kuitua. Kultainen keskitie löytyy tästäkin.

Ammattitaitoinen keritsijä pystyy leikkaamaan villan suoraan täysin lampaan ihoa vasten ja säilyttämään villakuidut mahdollisimman pitkänä. Pituus vaikuttaa suoraan vaatteen kutittavuuteen. Vain kuidun päät ovat ihoa kutittava osa, itse villakuitu ei. Mitä lyhyempiä villakuituja käytetään vaatteessa, sitä enemmän löytyy villakuitujen kutittavia päitä. Ja päinvastoin, mitä pidempiä ja laadukkaampia villakuituja käytetään, sitä vähemmän vaatteessa on kutiavia kuidunpäitä.

Myös sillä on suuri merkitys, missä lämpötilassa ja ilmastossa lammas elää ja kuinka hyvin lammasta hoidetaan. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa Icebreakerin lammasfarmarit liikuttavat lampaitaan eri kohtaan vuorenrinnetta hallitakseen lämpötilaa, jossa lampaat elävät. Stressi heikentää villakuidun laatua. Stressiä voi syntyä esimerkiksi luonnonkatastrofista, mutta myös huonosta kohtelusta.

Joidenkin maiden, etenkin Australian ja Uuden-Seelannin, villantuottajia on kritisoitu heidän käyttämästään ”mulesingistä”, jossa merinolampaan takapäässä oleva poimuinen iho leikataan pois, millä estetään lihakärpäsiä munimasta sinne. Partioaitan ja tuottajien välisissä sopimuksissa ilmoitamme selkeästi, ettemme hyväksy mulesingiä. Pyrimme siihen, että villatuotannossa niin eläimistä, luonnosta kuin ihmisistäkin pidetään hyvää huolta, ja haluamme tuottajiemme vastaavan näihin vaatimuksiin.

Kestävä villa

Villa on biologisesti hajoavaa eikä siitä irtoa mikromuoveja vesistöön. Se on myös kierrätettävää. Muita ympäristönäkökulmia on esimerkiksi se, että raaka-aineen pesun ja värjäyksen yhteydessä käytetään mahdollisimman vähän vettä ja estetään vaarallisten aineiden pääsy ympäristöön.

Pese hellävaroen ja harvoin

Nykyään monet villavaatteet voi pestä pesukoneessa, mutta noudata pesuohjeita huolellisesti. Käsinpesu on aina suositeltavaaa villavaatteille. Jos peset käsin, älä anna vaatteen liota liian pitkään. Pesun jälkeen painele vesi vaatteesta pyyhkeen avulla ja tasokuivaa vaate. Muista myös, että villa on luonnostaan itsepuhdistuvaa, joten vaatetta ei tarvitse pestä niin usein – mikä sekin on hyväksi ympäristölle. Yksinkertainen tuuletus yleensä riittää, ja vaate on jälleen raikas. Katso ohjeet villavaatteen pesuun.

Hieno, kihara villakuitu

Kun tarkastellaan villakuitua, kaksi mittayksikköä nousee tärkeiksi.

Toisella mitataan miten hienoa, tai ohutta, villakuitu on. Läpimitta – tai karkeus – ilmoitetaan mikrometreinä, joita kutsutaan myös mikroneiksi. Tavallinen ihmishius on noin 60 mikronia, kun taas merinovilla asettuu välille 17–23 mikronia. Hienoin merinovilla on halkaisijaltaan vain 10 mikronia. Vertailun vuoksi silkkikuidut ovat 15 mikronia. Villakuitu, jonka halkaisija on alle 25 mikronia, sopii suoraan iholla käytettäviin alusvaatteisiin ja villavaatteisiin. Karkeampia villatyyppejä käytetään tyypillisesti mattoihin, takkeihin ja vastaaviin.

Laadukkaissa villavaatteissa villakuidut ovat tasalaatuisia, tarkoittaen että kaikki kuidut hyvin lähellä samaa läpimittaa. Sillä on suuri merkitys onko villakuidut 19-21 mikronia vai 13-27 mikronia, vaikka molemmissa keskiarvo on 20.

Toinen mitattava tekijä on villan kiharuus. Merinovilla on ylivoimainen muihin villakuituihin verrattuna: siinä on jopa 40 kiharakaarta sentillä, kun taas muissa villoissa voi olla 2–10 kiharakaarta sentillä. Kiharuus mitataan enemmän molekyylitasolla ja silmämääräisesti kiharuutta ei näe. Silmämääräisesti kihara villa voi olla vähän kihartuvaa, ja suoran näköinen villa voi olla hyvin kihartuvaa.

Erilaisia kuituja ja pintarakenteita. Kuvasta näkee hyvin villan "rikkonaisen" ulkopinnan, joka auttaa vähentämään kapillaari-ilmiötä eli vesipisara ei levittäydy laajalle alueelle, kuten esim. polyesterin pinnalla, ja siten tekee kuidusta paremmin vettä hylkivän.

Villan superominaisuudet havainnollistettuna. 

Vältä pahat hajut

Merinovillan ansiosta voit välttyä alusvaatteilta, jotka haisevat pahalta jo muutaman päivän käytön jälkeen. Villassa on kreatiinia, joka hajottaa pahanhajuisia bakteereita. Useimmiten villavaatteen tuuletus riittää poistamaan mahdollisen pahan hajun. Villa imee itseensä myös hajut, vesihöyryn mukana, eikä pahanhajuiset jää materiaalin pintaan kuten useimmissa muissa materiaaleissa.

Villa sitoo lämpöä

Ohuet kuidut ja tiheät kiharakaaret luovat kankaaseen runsaasti mikroskooppisia ilmataskuja. Kun kehosta poistuu lämpöä, ilmataskut muodostavat eristävän, lämmittävän ilmakerroksen vaatteen sisään. Tiheät kiharakaaret estävät samalla lämpöä karkaamasta pois iholta.

Villa lämmittää myös kosteana

Kun hikoilet, kosteus kulkeutuu villamateriaalin läpi vesihöyrynä, mutta osa kosteudesta jää matkan varrelle. Erotuksena esimerkiksi puuvillaan, villakuitu voi imeä kosteutta jopa 30 prosenttia kuivapainostaan ilman, että villa tuntuu käyttäjästä kostealta. Villakuitu koostuu pienen pienistä soluista, jotka pystyvät imemään ja varastoimaan kosteutta. Kuidun ulkopinta pysyy kuivana ja siksi villa tuntuu kuivalta ihoa vasten.

Kun vesihöyry solussa muuttuu nestemäiseksi viileällä ilmalla, vapautuu energiaa ja tämä energia on lämpöä. Siksi villa lämmittää myös märkänä. Päinvastoin kun solujen nestemäinen vesi höyrystyy taas pois ja ulos solusta, muodostuu myös energiaa ja tämä energia muodostetaan kehonlämmöllä, eli sillä on viilentävä vaikutus.

Tämä ainutlaatuinen ominaisuus on erittäin hyvä, jos aktiviteetti ja lepo vuorottelevat, kuten lasketellessa ja hiihtohississä ollessa.

Paloturvallinen

Villa on keinokuituja paloturvallisempi. Sen syttymispiste on yli 500 °C eikä se sula kuten keinokuitu. Siksi villa on paras nuotiovaate. Vertailun vuoksi puuvillan syttysmipiste on reilu 200 °C ja polyesterin sulamispiste n. 250 °C, mutta jo reilussa 80 °C materiaali voi venyä ja menettää muotonsa.

Villa vs. puuvilla - vesitesti

Villa voi imeä itseensä vettä jopa 30 % omasta painostaan ilman että se tuntuu märältä! Rikkiproteiinit tekevät villasta myös luonnollisen palonestoaineen. Villaa käytetään siksi myös laajasti palonkestävänä materiaalina mm. palomiesten vaatteissa, lentokonematoissa ja muissa paikoissa, joissa paloturvallisuus on etusijalla. Villakuitujen sisäinen rakenne on ratkaiseva materiaalin pehmeyden, lujuuden ja eristysominaisuuksien kannalta.

Videolla vasemmassa kädessä villa ja oikeassa kädessä puuvilla.

Ilmastoon ja ympäristöön vaikuttavat tekijät otetaan huomioon ostoksia tehtäessä yhä useammin ja niitä pidetään tärkeinä kriteereinä. Kestävää kuluttamista ajatellen villa on erinomainen valinta. Hyviä, vastuullisia valintoja ei ole aina helppo tehdä, mutta esimerkiksi vaatteiden suhteen villatuotteet ovat aina hyvä valinta. Villalla on paljon hyviä ominaisuuksia, ja se sopii melkein mihin vain.

Lumoudu villasta »