Kolmiosaisessa Turvallisesti kaukomailla -sarjassa käymme lääkäri Anu Usvasalon kanssa läpi tärkeimpiä huomioitavia asioita kaukomaille lähdettäessä.
Osa 1 - Matkalle valmistautuminen »
Osa 3 - Mitä jos sairastuu matkalla »
Aiheita tässä oppassa (suorat linkit): Perusrokotukset » | Rokotteet infektiotauteihin » | Lasten rokottaminen » | Rokotusten hinta »
Hyvän suunnittelun ja maalaisjärkisen toiminnan lisäksi asianmukaiset rokotukset suojaavat matkailijaa. Rokotussuositukset yksittäisen maan osalta voi tarkistaa esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivustolta (avaa uudessa ikkunassa »). Matkailijan terveysoppaasta löytyy maakohtainen luettelo tarvittavista rokotuksista ja myös malarian estolääkityksen tarpeesta (lue osa 1 matkaan valmistautumisesta »). Myös Maailman terveysjärjestön (WHO) sivuilta saa tarkempaa tietoa tautitilanteesta ja rokotustarpeesta.
Yleisesti voinee sanoa, että mitä eksoottisempi kohde ja mitä kauempana turistikohteista liikutaan, sitä kattavampi rokotesuoja todennäköisesti tarvitaan. Reppumatkaajan kannattaakin ottaa ajoissa selvää tarvitsemistaan rokotuksista.
Seuraavassa on esitetty yleiskatsaus matkailijan tavallisimmista rokotuksista. Yksityiskohtainen rokotussuunnitelma tehdään jokaiselle matkailijalle yhdessä lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa.
Yleensä noin kahden kuukauden valmistautumisaika on riittävä, kun matkustetaan kaukomaille ja tarvitaan useampia rokotuksia. Jos perusrokotussuojassa on puutteita, kannattaa aikaa varata vielä enemmän. Useimmat rokotteet voidaan antaa samaan aikaan.
Kaikilla matkailijoilla pitää olla voimassa oleva rokotussuoja jäykkäkouristusta (tetanus, t) ja kurkkumätää (difteria, D), poliota, tuhkarokkoa (measles, M), sikotautia (parotitis, P) ja vihurirokkoa (rubella, R) vastaan. Kyseessä ovat siis dT-, polio ja MPR-rokotteet, jotka kuuluvat Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan.
Lasten matkaillessa eksoottisiinkin kohteisiin on tärkeää huolehtia siitä, että lapset saavat Suomen rokotusohjelman mukaiset rokotukset ajallaan. Tällä on merkitystä turvallisuudelle myös aikuisiässä matkaillessa.
Suomen rokotusohjelman mukaan rokotettu aikuinen on yleensä saanut kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotukset tehosteineen. Viimeinen dT-rokote annetaan lapsille rokotusohjelman mukaan 14–15-vuotiaana, sen jälkeen tehosteista pitää huolehtia itse.
dT-tehoste pitäisi antaa aikuisille 10 vuoden välein. Viimeisimmän dT-tehosteen ajankohdan voi tarkistaa rokotekortista. Jos kortti on hukassa, voi asiaa yrittää tiedustella omasta terveyskeskuksesta tai muusta paikasta (esim. työterveyshuolto, Puolustusvoimat, yksityinen lääkäriasema), jossa rokotusasioita on aikuisiällä hoidettu.
Suomen rokotusohjelman mukaan rokotettu aikuinen on yleensä saanut polion perussuojan osana suomalaista rokotusohjelmaa. Tehoste tarvitaan vain, jos matkustetaan polion suhteen korkean riskin maihin. Tällöinkin tehoste on tarpeen ainoastaan, jos oleskelu kestää yli 4 viikkoa ja edellisestä tehosteesta on aikaa yli 12 kuukautta.
Listaa maista, joihin matkustettaessa poliotehostetta suositellaan, päivitetään jatkuvasti WHO:n suositusten mukaisesti. Niinpä ajankohtainen tilanne kannattaa tarkistaa lääkäriltä. Tällä hetkellä riskimaita ovat mm. Afganistan, Pakistan, Syyria ja jotkin Afrikan maat.
Suomessa syntyneet ja kasvaneet aikuiset ovat yleensä joko sairastanut tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon tai saaneet kaksi MPR-rokotusta. MPR-tautien sairastaminen ei ole este MPR-rokotusten saamiselle, eli on varminta ottaa rokotukset, jos tautien sairastamisesta ei ole tietoa. Jos matkailija ei ole saanut kahta MPR-rokoteannosta, tarvitaan rokotusten täydentäminen ennen matkaa. Koko rokotesarjan (2 annosta) toteuttamiseen tarvitaan aikaa vähintään 6 kuukautta.
Hepatiitti A on ulosteen välityksellä tarttuva akuutti maksatulehdus. Sen voi saada esim. saastuneesta ruuasta tai vedestä. Jos saastunutta vettä on käytetty esim. vihannesten pesuun, voi niistäkin saada infektion. Myös puutteellisesti kypsennetyt simpukat tai osterit voivat olla tartunnan lähteinä.
Virusta erittyy taudin aikana runsaasti ulosteeseen ja hepatiitti A tarttuu siksi helposti ihmisestä toiseen. Taudin oireet alkavat äkillisesti ja niihin kuuluu pahoinvointi, kuume ja maksavaurioon liittyen ihon kellastuminen. Tauti voi olla hyvin vähäoireinen, mutta silti virusta erittyy ulosteeseen ja tartunnan saanut henkilö voi tartuttaa muita. Yleensä tauti rauhoittuu itsestään eikä parantavaa hoitoa ole. Vakavia maksatulehduksia esiintyy harvoin eikä kroonista infektiota kehity.
Hepatiitti A:n ehkäisyssä tärkeää on kiinnittää huomiota turvallisiin ruokiin. Rokotus antaa tehokkaan suojan ja se kannattaa ottaa, jos matkustaa tropiikkiin tai Välimeren Afrikan tai Aasian puoleisille rannoille. Baltiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa rokotusta suositellaan, jos matkat toistuvat usein tai alueella oleskellaan pitkään.
Hepatiitti B on niin ikään maksatulehdus. Sen tartunta tapahtuu veren välityksellä tai sukupuoliteitse. Hepatiitti B voi kehittyä krooniseksi, johtaa maksakirroosiin tai maksasyöpään.
Vaaratekijöitä hepatiitti B-tartunnan suhteen ovat pistettävien huumeiden käyttö ja suojaamaton seksi. Myös verensiirrot tai erilaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa riskin, jos mahdollisuudet käyttää puhtaita välineitä ovat puutteelliset. Samoin esim. akupunktio, tatuoinnit ja lävistykset saattavat lisätä hepatiitti B:n riskiä.
Taudin tartuntatavan vuoksi tavallinen maalaisjärkeä käyttävä matkailija ei välttämättä tarvitse hepatiitti B -rokotusta. Toisaalta esim. työ, jossa verialtistuksen vaara on olemassa, antaa aiheen hepatiitti B -rokotukseen.
Hepatiitteja A ja B voi ehkäistä rokotuksilla joko erikseen tai yhdistelmärokotteella. Matkalle voi lähteä muutaman viikon kuluttua ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen, mutta pitkäaikaisen rokotesuojan saamiseksi annettavaan rokotesarjaan tarvitaan aikaa 6 kuukautta. Täyden rokotesarjan jälkeen suoja on elinikäinen, eli tehosterokotuksia ei nykysuositusten mukaan tarvita.
Japanin aivotulehdus on viruksen aiheuttama ja hyttysten levittämä tauti. Se on useimmiten oireeton, mutta oireisen taudin saaneista jopa 1/3 saa pysyviä vammoja ja 1/3 oireiseen tautiin sairastuneista kuolee. Sitä esiintyy Aasiassa Japanista Intiaan ja Pakistaniin. Alueen pohjoisemmissa osissa taudin esiintyminen painottuu sadekausiin, trooppisemmissa osissa tautia esiintyy ympäri vuoden.
Japanin aivotulehdusta voidaan ehkäistä rokotuksella. Suoja saadaan kahden rokoteannoksen jälkeen, ja niiden saamiseen tulisi varata aikaa noin 5 viikkoa. Tarvittaessa voidaan vuoden kuluttua antaa kolmas rokoteannos, jos matkustetaan uudestaan riskialueelle. Kolmannen annoksen jälkeen suojateho on voimassa 10 vuotta.
Keltakuumetta esiintyy päiväntasaajan seudulla Afrikassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Se on hyttysten levittämä vakava, usein kuolemaan johtava virustauti. Keltakuume on ns. verenvuotokuume, jonka oireet vaihtelevat. Yleensä aina tautiin liittyy kova kuume, lisäksi vaikeammissa tapauksissa esiintyy sisäisiä verenvuotoja ja maksavauriota.
Keltakuumeen riskiä voi vähentää rokotuksella. Yksi rokoteannos riittää ja se tulisi antaa muutama viikko ennen matkalle lähtöä. WHO:n nykysuosituksen mukaan ei siis enää tarvita tehosteannoksia.
Keltakuumerokotuksesta annetaan WHO:n kansainvälinen rokotustodistus. Samaan vihkoseen voi merkitä myös muut saamansa rokotteet.
Keltakuumerokote on yksi harvoista, joita WHO:n ohjeen mukaan voidaan vaatia pakollisena maahan saapuvilta matkailijoilta. Jotkut maat vaativat todistuksen rokotuksesta kaikilta maahan saapuvilta. Osa maista vaatii todistuksen niiltä, jotka tulevat maista joissa esiintyy keltakuumetta. Myös välilasku tällaiseen maahan saattaa olla riittävä peruste vaatia todistus.
Keltakuumeen suhteen kannattaakin olla huolellinen matkaa suunnitellessa. On hyvä tarkistaa kohdemaan ohjeet ja myös välilaskumaiden keltakuumetilanne. Ajantasaista tietoa saa lääkäriltä sekä THL:n ja WHO:n sivustoilta.
Rabies eli ihmisen vesikauhu, eläimen raivotauti, on tappava viruksen aiheuttama aivotulehdus. Rabiesta esiintyy lähes kaikkialla maailmassa, mutta suurin sairastumisriski on Afrikassa ja Aasiassa.
Ihminen saa rabiestartunnan sairaan eläimen syljen välityksellä. Tartunnan voi saada eläimen puremasta tai esim. jos sairas eläin nuolee haavaa.
Rabiesalueilla matkaavan kannattaa välttää kosketusta tuntemattomiin kotieläimiin sekä villieläimiin. Jos eläin puree tai nuolee rikkoontunutta ihoa tai limakalvoa, puhdistetaan alue välittömästi vedellä ja saippualla ja hakeudutaan lääkäriin. Altistuksen jälkeen viipymättä, 12-24 tunnin kuluessa, aloitettu vasta-aine- ja rokotushoito pelastaa ihmisen aina.
Rabiesrokotusta on syytä harkita, jos rabiesalueelle suuntautuva matka kestää pitempään kuin muutaman kuukauden tai jos liikutaan hyvin alkeellisissa oloissa ja altistuksen jälkeisen hoidon saamisesta on epäilyksiä.
Lavantauti on salmonellabakteerin aiheuttama vakava yleisinfektio. Sen voi välttää parhaiten hyvällä käsi- ja elintarvikehygienialla. Rokotusta voi harkita lähdettäessä pidemmille matkoille taudin esiintymisalueille, kun aiotaan oleskella alkeellisemmissa hygieniaolosuhteissa.
Myös koleran ehkäisyssä hyvä käsi- ja elintarvikehygienia ovat oleellisia. Kolerarokotusta suositellaan, kun oleskellaan erittäin vaativissa olosuhteissa, esim. pakolaisleireillä.
Meningokokkibakteeri voi aiheuttaa vakavan aivokalvontulehduksen. Suuren riskin aluetta on lähinnä päiväntasaajan Afrikka. Meningokokkirokotusta kannattaa harkita, jos oleilee näillä alueilla turistikohteiden ulkopuolella.
Lavantauti-, kolera- ja meningokokkirokotusten tarve riippuu matkan luonteesta ja pituudesta ja se harkitaan aina lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa tapauskohtaisesti.
Hepatiitti A- ja keltakuumerokotteet maksavat vajaa 100 €/kpl, Japanin aivotulehdusrokote noin 135 €/kpl. Rokotteita varten tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti, jolla ne voi itse hakea apteekista. Rokottamista varten tulee varata aika. Rokotteet voidaan pistää esim. omassa terveyskeskuksessa tai yksityisillä lääkäriasemilla. Yksityisillä lääkäriasemilla rokotteen saa yleensä paikan päältä, eikä apteekissa tarvitse käydä. Hinta määräytyy lääkäriaseman palkkion ja rokotteiden hinnan mukaan.
Kirjoittaja Anu Usvasalo on eräopas, lääkäri ja 365 Klubin retkiopas.
Lähteinä on käytetty pääasiassa THL:n, Kelan ja Lääkäriseura Duodecimin verkkomateriaaleja.
Suosituimmat tuotemerkit
