Kolmiosaisessa Turvallisesti kaukomailla -sarjassa käymme lääkäri Anu Usvasalon kanssa läpi tärkeimpiä huomioitavia asioita kaukomaille lähdettäessä.
Osa 1 - Matkalle valmistautuminen »
Osa 2 - Rokotukset »
Aiheita tässä oppassa (suorat linkit): EA-laukku » | Matkalla kannattaa » | Lääkkeiden vieminen ulkomaille » | Sairastuminen matkalla »
Etukäteisvalmisteluista ja varotoimista huolimatta joskus sattuu ja tapahtuu. Matkaajan onkin järkevää varautua mahdollisimman hyvin niin, että selviää omin neuvoin pienistä takaiskuista. Matkalla tarvittavat lääkkeet kannattaa viedä mukanaan kotimaasta. Kaukomailla matkaillessa apteekit saattavat olla epämääräisiä eikä lääkkeitä voi hankkia mistä tahansa. Myös avun saaminen sairastumisen sattuessa voi olla hankalaa.
Jos matkailee turistikohteissa, riittää matkailijan varopakkaukseksi melko pieni valikoima varusteita. Käsidesi, omat säännöllisesti otettavat lääkkeet ja kuume- ja kipulääke on aina hyvä olla mukana. Syrjäisemmillä seuduilla matkatessa ensiapupakkauksen sisältöön pitää luonnollisesti kiinnittää enemmän huomiota.
Mukavuuteenkin on hyvä uhrata muutama ajatus. Esim. lentokoneessa kannattaa yrittää nukkua aikaerorasituksen ja matkaväsymyksen vähentämiseksi.
* Haavan puhdistukseen riittää yleensä pullovesi.
** Matkailijan kuumeen syynä voi olla aivan tavallinen infektio. Toisaalta kuumeen taustalla voi olla eksoottisempi tauti, kuten malaria tai dengue. Verenvuotokuumeiden (esim. dengue ja keltakuume) aikana ei pitäisi käyttää normaaleja tulehduskipulääkkeitä (mm. Burana). Turvallisin kuumelääke erityisesti trooppisilla seuduilla onkin parasetamoli (esim. Panadol, Pamol).
Tarvittavat lääkkeet voi pääsääntöisesti ottaa mukaan matkalle. Joillakin mailla on kuitenkin maahantuontirajoituksia, jotka on syytä selvittää ajoissa ennen matkalle lähtöä. Karkeasti yleistäen: mitä eksoottisempaan tai länsimaisesta kulttuurista poikkeavampaan maahan matkataan, sitä tarkempi kannattaa lääkkeiden kanssa olla.
Eri mailla on erilaisia rajoituksia lääkkeiden tuonnin suhteen liittyen sekä lääkkeiden määrään että tyyppiin. Erityisesti keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden suhteen voi olla rajoituksia. Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (ns. PKV-lääkkeitä) ovat mm. unilääkkeet ja vahvat kipulääkkeet. Näiden lääkkeiden kuljettamiseen tarvitaan Euroopassakin usein erillinen todistus, Schengen-todistus, jonka saa apteekista. Rajoituksista voi kysyä tietoja kohdemaan suurlähetystöstä tai tullivirnaomaisilta. Suomen tulli ei voi neuvoa muita maita koskevissa rajoituksissa.
Matkalle kannattaa ottaa mukaan reseptit, tulostettu potilasohje tai yhteenvetotuloste. Näin voi tarpeen tullen osoittaa tullissa, että lääkkeiden kuljettamiseen on oikeus. Yhteenvetotulosteen voi tulostaa itse Omakanta-palvelusta. Sen voi saada myös apteekista tai terveyskeskuksesta. Jos mukana on erikoisia lääkkeitä, kannattaa harkita myös esim. hoitotietojen yhteenvedon ottamista englanniksi tai jopa kohdemaan kielellä. Tästä on hyvä keskustella lääkärin kanssa hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä.
Lääkkeet kannattaa kuljettaa käsimatkatavaroissa alkuperäispakkauksissa tuoteselosteiden kanssa. Matkakohteeseen saavuttua voi matkan aikana käytettävät lääkkeet sitten siirtää vaikkapa dosettiin. Alkuperäispakkaus on silti hyvä säilyttää kotimatkaa varten.
Euroopassa matkaillessa kannattaa mukana olla eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen voi tilata Kelan palvelusta (kela.fi/asiointi). Kortilla pitäisi saada lääketieteellisesti välttämätöntä akuuttia sairaanhoitoa julkisessa terveydenhuollossa samoilla kustannuksilla ja ehdoilla kuin paikallisetkin saavat. Lue lisää »
Kehittyneissä maissa sairaanhoitojärjestelmä on monin paikoin melko hyvin toimiva ja luotettava. Alemman elintason maissa tilanne saattaa olla paljon heikompi, eikä sairaalaan päätyminen olekaan toivottavaa. Joka tapauksessa paikallinen hätänumero kannattaa tallentaa matkapuhelimeen. Puhelimeen kannattaa tallentaa myös läheisten numerot ICE-muodossa (In Case of Emergency), eli kirjaimet ICE ennen henkilön nimeä. Näin ne löytyvät helposti puhelimen yhteystiedoista.
Lähin sairaala saattaa olla heikosti varusteltu eikä hoidon taso ole välttämättä tilanteeseen nähden riittävä. Suomen konsulaatti tai matkaopas saattavat voida auttaa palveluiltaan kattavamman sairaalan etsimisessä.
Matkavakuutuksen on syytä olla kunnossa, mutta rahaa tai luottokorttia voi tarvitaan hyvästä vakuutuksesta huolimatta. Vakuutustodistus kannattaa ottaa mukaan. Se saattaa olla hyödyksi niin, että laskut lähetetään suoraan vakuutusyhtiölle. Lue lisää »
Ennen matkaa kannattaa tarkistaa esim. vakuutusyhtiön verkkosivuilta, onko omalla vakuutusyhtiöllä sopimuslääkäriasemaa tai –sairaalaa matkakohteen lähellä ja tallettaa näiden yhteystiedot puhelimeen. Jos tällaista ei ole, on kuitenkin hyvä etsiä jonkun sairaalan tai lääkäripalvelun yhteystiedot matkakohteen läheltä. Heti sairastumisen sattuessa kannattaa olla yhteydessä vakuutusyhtiöön toimintaohjeiden saamiseksi. Vakuutusyhtiön päivystysnumerokin on siis hyvä olla puhelimen yhteystiedoissa.
Maailman laidalla matkaillessa esim. verituotteiden saamiseen tulee suhtautua hyvin varovasti. Verituotteita ei kaikissa maissa testata mm. tarttuvien tautien varalta. Äärimmäisissä, henkeä uhkaavissa tilanteissa vaihtoehdot voivat kuitenkin olla vähissä ja silloin verituotteiden saamiselta ei ehkä voi välttyä.
Jos matkalla on joutunut turvautumaan paikalliseen sairaanhoitoon, kannattaa kotimaassa käydä lääkärissä, vaikka mitään erityisiä oireita ei olisikaan. Tällöin voidaan harkinnan mukaan ottaa mm. hepatiitti- ja HIV-näytteet.
Kirjoittaja Anu Usvasalo on eräopas, lääkäri ja 365 Klubin retkiopas.
Lähteinä on käytetty pääasiassa THL:n, Kelan ja Lääkäriseura Duodecimin verkkomateriaaleja.
Suosituimmat tuotemerkit
