Mustikkapiiras retkikeittimellä

Paul Svenssonin mustikkapiirakka on herkullinen ja helppo valmistaa jopa retkikeittimellä.

4 annosta

• 500 g mustikoita (voi sekoittaa muihin marjoihin)
• 1 rkl perunajauhoja
• 150 g valkosuklaata
• 50 g voita
• 50 g oliiviöljyä
• 0,5 dl vaaleaa siirappia
• 2 rkl maitoa
• 3 dl kaurahiutaleita
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1 dl sokeria

Tarjoiluun: vaniljakastiketta tai kaurakermavaahtoa

Valmistus:

• Sulata voi yhdessä öljyn, maidon ja siirapin kanssa.
• Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voisulaan. Anna jäähtyä.
• Lisää lopuksi rouhittu valkosuklaa.
• Pakkaa taikinaseos pussiin tai astiaan ja ota mukaan retkelle.
• Murustele taikina retkikeittimen pannulle ja paahda muutaman minuutin ajan. Sekoita taikinaa, kunnes se alkaa ruskistua ja muuttua rapeaksi. Siirrä sivuun.
• Laita pannuun mustikat ja perunajauhot. Nosta pannu takaisin retkikeittimelle ja hauduta kannen alla. Sekoita välillä, kunnes mustikkaseoksesta tulee pehmeä hilloke eli kompotti.
• Ripottele muruseos mustikkakompotin päälle. Tarjoile mielellään raakasoseutettujen marjojen ja vaniljakastikkeen kera.
• Voit vielä lopuksi valella pinnalle hieman oliiviöljyä tai koristella tuoreilla kuusenkerkillä.

Keittiömestari Paul Svensson on jo 20 vuoden ajan puhunut pienemmän ruokahävikin, sesonkien mukaisten raaka-aineiden ja kestävän syömisen puolesta. Nyt on hedelmien ja marjojen vuoro. Paul Svensson viihdytti vuosikaudet televisio-ohjelma Strömsön kokkina. Nykyisin hän toimii luovana johtajana Tukholman Rosendals trädgårdissa, jossa hän vastaa puutarhasta, kaupasta ja ravintolasta. Hänen uusin kirjansa on vuonna 2024 julkaistu Frukt och bär A–Ö.

"Äitini vei minut ja siskoni jo varhain luontoon. Hän toimi lasten luonto-ohjaajana ja kannusti meitä liittymään partioon. Olen siirtänyt luontosuhteen myös omille lapsilleni, ja perheenä keksimme usein tekemistä ulkona luonnossa. Itse olen aina nauttinut liikkumisesta metsässä – kun maa on sula, harrastan polkujuoksua ja lumen tullen lähden vapaalaskemaan: nousukarvoilla ylös, suksilla alas.

Taustani on fine dining -kulttuurissa, jossa täydellisyyttä etsitään ennen kaikkea tekniikasta ja raaka-aineet saattavat olla mitä tahansa, mihin vuodenaikaan tahansa. Luonnon ja gastronomian välinen liitto syntyi vasta myöhemmin kokinurallani. Viimeiset kaksikymmentä vuotta olen palannut takaisin luontoon ruoanlaiton näkökulmasta. Olen ymmärtänyt, että ruoan kauneus ja laatu piilevät siinä, mistä raaka-aineet tulevat, miten niitä on viljelty tai kerätty ja missä vaiheessa. Olen myös oppinut, miten raaka-ainetta voi jalostaa ja mitä osia niistä voi käyttää. Intoni kokata kumpuaa tiedosta, ja tämä tieto on todella rikastuttanut tapaani laittaa ruokaa.

Luonto on oikea ruoka-aitta. Kasvien ja marjojen kerääminen metsästä on kestävä tapa syödä, mutta se saa minut myös arvostamaan uudestaan näennäisen tavallisia marjoja, kuten puolukoita ja mustikoita. Minusta on käsittämätöntä valita mieluummin tuoreita vadelmia kaupan kylmähyllystä talvipakkasilla kuin pakastemustikoita omasta pakastimesta. Kesän makujen säilöminen ja niiden nauttiminen läpi vuoden on suorastaan taianomaista."

Paulin kolme mustikkavinkkiä

1 SUOLASSA JA SOKERISSA GRAAVATUT MUSTIKAT

Suolan ja sokerin yhdistelmä on yksi herkullisimmista. Sekoita mustikoiden joukkoon oman maun mitalla mikstuura, jossa on 60 % sokeria ja 40 % suolaa ja laita seos purkkiin. Voit käyttää näitä ”graavattuja” mustikoita kapriksen tai sardellien sijaan esimerkiksi salaateissa ja kastikkeissa.

2 KUIVATUT MUSTIKAT

Kuivattuina mustikat maistuvat entistä intensiivisemmiltä. Itse jauhan ne hienoksi ja käytän makua tehostavana raaka-aineena muun muassa piirakkapohjissa, leivissä ja pullissa. Lyömätön yhdistelmä ovat skonssit, joissa taikinaan on lisätty kuivattua mustikkaa ja päälle mustikkahilloa.

3 MUSTIKKAVIINI

Kannattaa kokeilla valmistaa omaa mustikkaviiniä. Se nostaa marjan aromit uudelle tasolle ja maistuu upealta sekä sellaisenaan että punaviinin korvaajana kastikkeissa.

Artikkeli ja resepti julkaistu 365-lehdessä 2025/01. Teksti Andreas Björkman, kuvat Erik Thor.