Merkkiehdotukset

    Kategoriaehdotukset

      Hakuehdotukset

        Tuotteet

        Koiran kanssa vaellus

        Koira, tuo ihmisen paras ystävä, on monelle myös se paras kaveri kun suunnataan vaeltamaan tuntureille, erämaihin tai kansallispuistojen useamman yön retkireiteille.

        Nelijalkainen retkikaveri ei riitele reittivalinnoista, kuuntelee mukisematta metsähöpertyneen omistajansa huonoja juttuja ja on aina valmis sonnustautumaan aamuvarhaisella taipaleelle tai yhtä mielellään jäämään telttaan köllöttelemään. Parhaimmillaan koiran ottaminen mukaan vaellukselle tekee retkestä ikimuistoisen – ja pahimmillaan aiheuttaa itkupotkuraivareita, vaaratilanteita tai suoranaista vahinkoa joko koiralle itselleen tai ympäristölle.

        Hyvä etukäteissuunnittelu ja huolellinen valmistautuminen ja varustautuminen takaavat sekä koiralle että vaeltajalle turvallisen ja miellyttävän vaelluksen.

        Ei kiinanpalatsikoiraa Kebnekaiselle

        Ensimmäinen huomioon otettava seikka, kun suunnittelee vaellukselle lähtemistä koiran kanssa, on tietenkin koira itse. Jos se on laiskanpulskea sohvaperuna, jonka mielestä ulkoilma on kammottavinta ikinä ja sohvatyynyjen alla on maailman ihanin paikka, on se syytä jättää kotiin.

        Samoin lonkkavikaansa linkuttava, liikakilojen vuoksi lähinnä pyörien kävelevä tai suomalaisen suvituulen leppeästäkin henkäilystä hytisevä nakukoira. Aivan pikkupennun tai hyvin iäkkään koiran paikka ei myöskään ole pidemmällä tai vaativammalla vaelluksella.

        Normaalikuntoisen nuoren tai aikuisen koiran kanssa taas ei ole mitään estettä lähteä patikoimaan, kunhan vaelluksen kohde ja ajankohta sekä reitin pituus ja vaativuus suunnitellaan koiran ominaisuudet ja jaksaminen huomioonottaen.

        On yleensä hyvä ajatus kokeilla useamman yön vaellusreissua ensin ilman koiraa, jotta itsellä on jo jonkinlainen käsitys maasto-oloista, leiripuuhista ja vaelluksen aikana eteen tulevista haasteista, kuten vaikkapa jokien ylittämisestä tai Lapin kesän räkästä eli hyttysten massaesiintymästä. Vaelluksella on kuitenkin jaksettava aina väsyneenäkin huolehtia itsensä lisäksi myös koirasta, eikä ilman minkäänlaista vaelluskokemusta välttämättä ymmärrä millaista pontevuutta useamman päivän yhtämittainen maastossa eteneminen vaatii.


        Reitin suunnitteluun kannattaa kiinnittää enemmän huomiota, etenkin vesistönylityspaikkoihin.

        Ennen koiran kanssa taipaleelle sonnustautumista on hyvä perehtyä suunnitellun vaelluskohteen erityispiirteisiin, mahdollisiin kulkurajoituksiin, reitteihin ja palveluihin. Hyvä paikka aloittaa retken suunnittelu on Metsähallituksen luontoon.fi -palvelu, josta löytää lähes kaiken mahdollisen tarvittavan tiedon, ja lisäksi yhteystiedot tahoihin, jotka osaavat neuvoa lisää.

        Treenaa, treenaa

        Normaalikuntoinen, aktiivinen koira peittoaa yleensä omistajansa kestävyydessä, eikä sen kanssa tarvitse etukäteen pitää treenikuuria ennen vaellukselle lähtemistä. Maastossa kulkemista voi olla syytä harjoitella, jos ulkoilu yleensä tapahtuu enimmäkseen teitä pitkin.

        Etenkin jyrkät rinteet, liukkaat kalliot, lohkareikot ja vastaavat haastavammat paikat on turvallisempi kulkea hyvinkäyttäytyvän koiran kanssa, jolle on opetettu rauhallisesti kytkettynä kulkeminen, tarvittaessa myös takana.


        Koira tulee pitää aina kytkettynä.

        Koira on luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa pidettävä aina kytkettynä, eikä sen päästäminen irti muillakaan retkeilyalueilla ole suotavaa, eikä yleensä ilman maanomistajan lupaa laillistakaan.

        Keväisiä koirankakkakeskusteluitakin kiihkeämpää nettiraivoa aiheuttaa millä tahansa retkeilyaiheisella forumilla koiranomistajien taipumus pitää retkeilymaastoja lemmikkiensä huvipuistoina ja puuhamaina.

        On kaikille, koira itse mukaan lukien, turvallisempaa ja vähemmän stressaavaa, kun se on retkeillessä kytkettynä. Tämä on meidän kaikkien vaeltavien koiranomistajien yhteinen vastuu – emmehän halua, että Suomessa seurataan Ruotsin mallia ja kielletään koirien tuominen esimerkiksi joihinkin kansallispuistoihin kokonaan?

        Jokaikinen koira oppii kulkemaan taluttimessa vaelluksellakin, ja jos ei opi, se kannattaa jättää kotiin. Koira ei kytkettynä kulkemisesta kärsi, päinvastoin – vapaana juostessaan se on paljon alttiimpi vammoille ja turhalle energiankulutukselle.

        Asiallisen ja energiaa säästävän etenemisen lisäksi harjoitella voi veteen menemistä jokien ylityksiä varten, koiran kantamista loukkaantumisen varalta ja teltassa tai muussa majoitteessa, esimerkiksi riippumatossa nukkumista.

        Erityisesti suosituilla retkeilyreiteillä ja -alueilla on järkevintä kantaa mukana omaa majoitetta, eikä optimistisesti olettaa löytävänsä yösijan laavuilta tai autiotuvista. Varaustupiin koirien vieminen on kokonaan kiellettyä, eikä autiotupaankaan ole kohteliasta asettua taloksi, jos muut tuvassa olijat pelkäävät koiraa tai ovat allergisia, tai jos koira on äreä, vahtimisviettinen tai muuten häiritsee toisten retkeilijöiden rauhaa.

        Harjoittele myös lepäämistä


        Tauot ja lepohetket ovat tärkeitä vaelluksella.

        Etenkin vilkkaan ja puuhakkaan koiran kanssa voi olla syytä harjoitella myös lepäämistä tauoilla, ettei koira pelmutessaan kuluta turhaan energiaa. Levoton temmellys ääntelyineen voi myös häiritä muita vaeltajia, vaikka oltaisiin erämaassakin – tunturissa äänet kantavat yllättävän pitkälle.

        Usein aktiivinenkin vouhottaja kyllä rauhoittuu pidemmällä reissulla, kun huomaa, että kulkeminen vain jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen, ja oppii käyttämään lepotauot siihen mihin ne on tarkoitettu eli voimien keräämiseen.

        Varaudu ylimääräiseen lepopäivään

        Joskus reissuilla voi käydä myös niin, että leirielämää täytyy myrskyn, sateen tai muun syyn takia viettää pidempäänkin, tai muuten vain halutaan pitää lepopäivä.

        Tätäkin varten on mukavaa, että koira osaa rauhoittua paikoilleen, etenkin jos luppoaikaa täytyy viettää enimmäkseen teltassa. Koiran tarpeille pääsystä pitää silloinkin toki huolehtia.

        Yksistään koiraa ei voi telttaan jättää vaikkapa rankan huiputuspäivän ajaksi, ei vaikka se olisi miten siihen opetettu eikä se oma-aloitteisesti pyrkisi telttakankaan läpi vapauteen tylsistyttyään tai jotain kiinnostavaa, kuten ohikulkevan porotokan havaittuaan.

        Säätilan muuttuessa teltasta voi muodostua sauna tai se voi luhistua kasaan tuulen voimasta, tai jotain muuta katastrofaalista.

        Autiotuvalla yksistään päivystävä koira taas rikkoo kaikkia mahdollisia tupasääntöjä.

        Jos huiputus- tai muu päiväretki on koiralle liian vaativa tai rankka eikä sitä voi ottaa mukaan, ei retkeä pidä tehdä ollenkaan.

        Jos koira kantaa vaelluksella reppuja, on lepotaukoja ja leirielämää varten muistettava ottaa sille mukaan valjaat tai kaulapanta, jotta reput voidaan riisua ja koiran saa silti kytkettyä puuhun tai vastaavaan ankkuriin. Valjaat toimivat myös pantaa paremmin, jos leiristä käsin tehdään päiväretkiä. Osassa koirien kantolaitteita onkin erillinen valjas- ja reppuosa, ja näin reput saa tarvittaessa irrotettua eikä erillisiä valjaita tarvitse kantaa mukana.

        Reissukoiran reppu


        Koiran kantamaan reppuun saa hyvin pakattua välipalaeväät ja esimerkiksi omat sadevaatteet.

        Koska vaellukselle lähtijän rinkka lähes aina painaa turhan paljon jo ilman koiran varusteiden ja ruokien painoa, houkuttaa koiranomistajia yleensä ajatus koirasta kantamassa omaa reppuaan.

        Aikuinen, hyväkuntoinen ja reppujen kantamiseen totutettu koira, rodusta ja koirayksilöstä riippuen, voikin ottaa harteilleen jopa 25 % omasta painostaan, kunhan sille hankittu reppu on sopiva, oikein säädetty, pakattu ja tasapainotettu. Ethän itsekään halua lähteä vaeltamaan selässäsi mikä tahansa epämääräinen perunasäkki, jonka viilekkeet hankaavat kainalosi verille ja joka keikauttaa sinut nurin kun olet ylittämässä puroa.

        Koiran reppu tulee siis sovittaa ennen hankintaa vähintäänkin yhtä huolellisesti kuin oma.

        Aivan pienille koirille reppu on useimmiten turha, koska sen tilavuus on niin pieni, ettei sinne mahdu muutamaa ruokanappulaa enempää, ja pikkukoiran kevyet varusteet ja ruuat jaksaa vaeltaja kantaa omassa rinkassaan. Jo keskikokoisen koiran viikon eväistä taas heilahtaa vaa’an viisari helposti 3-5 kilon kohdalle, ja tällaisen lastin mieluusti laittaa syöjän itsensä kannettavaksi.

        Omistaja voi myös ottaa koiran ruuat omaan rinkkaansa ja pakata koiranreppuun päivän aikana usein tarvittavat kapineet, jotka on mukava saada helposti esille ilman että täytyy riisua rinkkaa selästä, kuten esim. hyttysmyrkyt, välipalapatukat, vessapaperi ja sadehanskat.

        Reppuihin kannattaa laittaa sisälle rullasuljettavat, vedenpitävät varustepussit (esim. Osprey Ultralight Drysack), jotka pitävät sisällön kuivana sateessa tai koiran pulahtaessa reput selässä veteen. Jokien ylityksiä varten koiralta kannattaa tosin riisua reput uimisen helpottamiseksi, samoin aina tauolle pysähtyessä ja vaativissa kivikoissa tai vastaavissa haastavissa maastoissa.

        Varusteet tekevät vaelluskoiran

        Rodusta riippuen koiran voi vaelluksella joutua suojaamaan ötököiltä, sateelta, tuulelta, kylmältä, auringonpaisteelta, tai näiltä kaikilta. Jokaiselle koiralle ihan karuimpia arktisia tyyppejä lukuunottamatta on suositeltavaa ottaa mukaan solumuovinen makuualusta, joka eristää maasta tulevalta kosteudelta ja kylmyydeltä, sekä teltassa suojaa teltan pohjaa koiran kynsiltä.

        Lisäksi palelevalle koiralle kannattaa hankkia takki tai loimi taukoja ja öitä varten, tai jopa oma makuupussi. Hyttysaikaan koira pitää suojata inisijöiltä joko karkotteilla tai hyttyspuvulla. Tauoilla ja leirissä toimii myös hyttysverkko, tai koiran voi laittaa telttaan heti kun majoitteen saa pystyyn.

        Koska vastuullinen koiran kanssa vaeltaja pitää koiran kytkettynä, on erityinen vaellustalutin kannattava hankinta. Hyvässä taluttimessa on nykäyksiä vaimentava jousto-osa ja mahdollisuus säätää pituutta. Maastosta ja koirasta riippuen myös kelatalutin voi toimia. Jos koiralla ei ole reppuja, joihin taluttimen saa kiinni, ovat valjaat kaulapantaa parempi vaihtoehto. Talutin voidaan kiinnittää vaeltajan rinkkaan, jolloin kädet jäävät vapaaksi vaikkapa vaellussauvoja varten. Myös canicrossiin tai vetohiihtoon tarkoitettu vyö voi toimia, etenkin jos sen saa asetettua niin, ettei se jää rinkan lantiovyön alle painamaan.

        Kuivanappulat voi viskellä syötäväksi varvikkoonkin, mutta turvottamalla valmistettavia vaellusmuonia varten tarvitaan koiralle kuppi. Yleensä yksi ja sama kippo riittää sekä ruualle että juomalle. Valmiista koirien pakasteaterioista saa kevyen ja pieneen tilaan menevän astian kaupanpäällisenä, mutta esim. Sea To Summitin litteäksi taittuva X-Bowl toimii hyvin eikä vie pakattuna paljoakaan tilaa.

        Koska märkä koira teltassa ei ole kovin miellyttävä juttu, kannattaa koiralle ottaa mukaan myös mikrokuitupyyhe, jolla ainakin enimmät kosteudet saa kuivattua pois ennen koiran päästämistä untuvamakuupussin jalkopäätä kastelemaan.

        Jokien ylityksethän voi mahdollisuuksien mukaan tehdä muulloin kuin juuri ennen illan leiriytymistä, mutta taivaalta tulevaa vettä ei voi suunnitella. Erittäin helposti palelevan tai karvaisen, pehmeäturkkisen koiran omistaja, joka haluaa varjella kaveriaan kastumiselta, pakkaa mukaan myös sadeloimen tai kurahaalarin.

        Tassujen hyvinvoinnin takaamiseksi koiranreppuun voi pakata tassurasvan, mutta silloin on hyvä idea ottaa myös kevyet kangastossut (rekikoiramalli), jotka sujautetaan voideltujen käpälien päälle, etteivät teltta ja makuupussi tahraannu. Tossut toki myös suojaavat teltan pohjakangasta koiran kynsiltä, ja koiran tassuja vaativammassa maastossa. Tällöin tossumateriaali pitää olla kangasta järeämpää. Koirille valmistetaan nimenomaan vaelluskäyttöön jämeriä, Vibram-pohjaisia töppösiä, joita saa lemmikkitarvikeliikkeistä.

        Oma tupa, oma lupa


        Koiran kanssa vaeltaessa on teltan absidista eli eteisestä paljon hyötyä.

        Pitkän vaelluspäivän päätteeksi mahdollisuus majoittua lämpimään tupaan ja kallistaa päänsä tyynyyn laverilla sen sijaan, että pystyttäisi sateessa telttaa, saattaa vetää vahvasti puoleensa. Lähtökohtaisesti kuitenkin koiran kanssa vaeltaja kantaa aina oman majoitteensa.

        Vaikka useimmille autiotuville saakin viedä koiran muiden käyttäjien suostumuksella (tarkista tupakohtaiset tiedot aina luontoon.fi:stä!), eivät muut tuvalla olijat aina uskalla sanoa pelkäävänsä koiraa tai olevansa allergisia. Ääniin ja muiden liikkumiseen haukkumalla tai murisevalla reagoivan koiran kanssa ei koskaan pitäisi mennä nukkumaan minnekään, missä koiran käyttäytyminen voi häiritä muita vaeltajia. Hyväkäytöksisenkään koiran kanssa ei välttämättä mahdu tupiin tai laavulle, joten järkevintä on aina varautua omalla majoitteella – mikä tosin pätee ilman koiraakin liikuttaessa, etenkin suosituilla reiteillä suosittuun aikaan liikkuessa.


        Hyvin mahtuu.

        Riippumattoilukin onnistuu koiran kanssa, mutta yleisimmin majoitutaan teltassa. Sen malliin ja materiaaleihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos tarkoitus on ottaa nelijalkainen kumppani mukaan vaelluksille.

        Kaikkein keveimpien telttojen pohjamateriaali saattaa tarvita lisäsuojaa kynsiltä, jos koira nukkuu sisällä teltassa ihmisten kanssa. Tällöin myös ohuimmat ilmatäytteiset makuualustat on syytä pitää suojassa, ja koiralle kannattaa myös opettaa alusta lähtien omalla paikalla, oman solumuovialustan päällä pysyminen.

        Koira voi toki uinua myös teltan eteistilassa, kunhan se on siihen tottunut eikä ole paha räkkäaika.

        Jos koiralla on taipumusta toteuttaa lajityypillistä toimintaa metsästyksen tai muun yöllisen seikkailemisen muodossa, pitää sen luvaton poistuminen teltan tai muun majoitteen suojista estää esimerkiksi maahan ruuvattavalla kiinnitysruuvilla.

        Pysytään lämpimänä


        Teltan sisällä on tunnelmaa.

        Yksi haastellisimpia asioita koiran kanssa vaeltamisessa on etenkin lyhyt- tai ohutkarvaisen koiran pitäminen lämpimänä. Liikkuessa yleensä koira kuin koira tarkenee kylmemmänkin ajan reissuilla, mutta tauoilla, leirissä ja yöpyessä saattaa karvaisellekin kaverille tulla vilu.

        Koiran oma makuualusta on tällöin tärkeä mukavuustekijä, sillä se estää kylmän ja kosteuden nousemisen maasta. Lisäksi koira saattaa, koosta, karvantiheydestä ja ulkoilmaelämään tottumisesta riippuen tarvita jotain lisälämmikettä.

        Pikkukoira on helppo pitää vaikka oman taukotakin sisällä nuotiolla istuessa, mutta kookkaampi koira tarvitsee loimen tai takin. Tämän materiaali kannattaa valita niin, ettei se ime kovasti kosteutta, tai ainakin kuivuu nopeasti. Myös purevalta tuulelta suojaaminen on tärkeää, joten mahdollisuuksien mukaan koira kannattaa laittaa telttaan jos se alkaa täristä kylmästä.

        Yöpymistä varten koiralle voi laittaa vaikka oman taukotakin päälle, mutta vähänkään liikkuvaisempi lemmikki karistaa tällaisen irrallisen kapineen päältään helposti.  Niinpä oma, oikein mitoitettu takki tai loimi toimii paremmin.

        Koirille valmistetaan myös makuupusseja, joissa useimmissa on koiran osattava itse mennä pussiin, tai ainakin pysyä siellä kerran sinne päästyään. Koirat, jotka kotonakin mieluusti kaivautuvat sohvatyynyjen alle tai peiton uumeniin sängyssä, oppivat helposti käyttämään makuupussia, mutta omat yöunet voivat jäädä kovin katkonaisiksi, jos levoton lemmikki ääntelee surkeana tai tyrkkii omistajansa hereille avustamaan itsensä pussiin takaisin aina sieltä ulos eksyttyään. Tällöinkin kunnollinen, hyvin koiran päälle istuva takki on järkevämpi valinta yöpymiseen.

        Entäs jos sattuu jotain?

        Tärkeä kohta niin omassa kuin koirankin vaellustarvikelistassa on ensiapupakkaus. Se voi kaksi- ja nelijalkaisella kulkijalla olla pääosin yhteinen, mutta sinne kannattaa koiraa varten lisätä ainakin tassusidetarpeet, punkkipihdit ja kynsileikkurit sekä koiralle tarkoitettua kipulääkettä (esim. Rimadyl tai Metacam).

        Vähänkään isomman koiran omistajan kannattaa miettiä myös miten saa koiran tuotua maastosta pois jos se loukkaantuu. Koiran kantamista voi harjoitella etukäteen, mutta esimerkiksi yhtälö 58-kiloinen naisretkeilijä, jonka käsivoimat riittävät juuri ja juuri oman rinkan nostoon maasta, ja 17-kiloinen koira, jota pitäisi kantaa kaksikymmentä kilometriä lähimmälle tielle sen loukattua jalkansa, ei oikein toimi.

        Ainakin ulkomailta saa tilattua tarkoitukseen suunnitellun kevyen kantoliivin, jolla koiran saa sidottua ihmisen selkään. Tällainen kantolaite on kohtuullisen helppo tehdä itsekin netistä löytyvillä ohjeilla.


        Koiran kantamista kannattaa harjoitella ennen vaellukselle lähtöä.

        Energiaa ruuasta

        Vaikkakin useimmilla koirilla tulee vaelluksen aikana moninkertaisesti enemmän liikuntaa kuin tavallisena arkipäivänä kotona, ei ruuan yleensä tarvitse olla normaalia energiapitoisempaa, ellei kyseessä ole joko erityisen pitkä tai vaativa vaellus. Sen sijaan annoskokoa voi olla tarpeen lisätä ja lisäksi antaa välipaloja siinä missä itsekin pistelee proteiinipatukan poskeensa.

        Kylmissä lämpötiloissa retkeillessä koira käyttää enemmän energiaa itsensä lämpimänä pitämiseen, joten silloin täytyy energiahukkaa kompensoida ruualla. Maltillinen ruokaöljylisä tai ruuan vaihtaminen vahvempaan, esimerkiksi aktiivisen koiran ruokaan tai rasvaiseen kuivalihaan on tällöin paikallaan. Jos tuhdimpaa sapuskaa päättää koiralle vaelluksen aikana tarjoilla, tulee se totuttaa siihen pikkuhiljaa etukäteen, ettei tule yllätyksiä vatsavaivojen muodossa.

        Hyvin ravinnon hyväkseen käyttävän keskikokoisen koiran viikon vaellusruoka saadaan tiristettyä noin kilon painoon, kun ruoka on kuivaliharouhetta, joka turpoaa nelinkertaiseksi kuivapainoonsa nähden. Vertailun vuoksi saman koiran kuivanappula-annosten paino reissulle olisi noin kolme kiloa, ja tämä eines veisi myös huomattavasti enemmän tilaa.


        Välipalat ovat tärkeitä vaelluksella.

        Koirille on myös kehitetty samantyyppinen ”lisää vain vesi” -retkiruoka kuin ihmisillekin. Etenkin pitkillä, useamman viikon vaelluksilla tällaisella ruualla saadaan paljon pelkkää kuivalihaa monipuolisempi ruokalista. Lemmikkiliikkeistä kannattaa tiedustella tuotetta nimeltä Pure Pet Food, josta on tarjolla useita erilaisia makuvaihtoehtoja. Lihan, sisäelinten ym. raakaruokien kuivaus onnistuu myös itse uunissa tai kuivurilla. Kuivuvan naudanmahan haju asunnossa vain ei ole siitä houkuttelevimmasta päästä, joten helpommalla pääsee ostamalla valmiit kuivaliharouheet ja muut kuivaherkut hyvin varustellusta lemmikkiruokaliikkeestä.

        Vettä ei yleensä tarvitse nelijalkaiselle toverille kantaa mukana, vaan se voi juoda luontoäidin tarjoamista vesikupeista, mutta etenkin kuivina hellekesinä tai tietyntyyppisissä maastoissa voi käydä niin, ettei reitiltä löydykään yhtään puronlirua tai lamparetta. Tällöin tulee koirallekin kantaa vesi mukana rinkassa. Juottamisen lisäksi vettä tarvitaan kuivaruokaan, joka kannattaa turvottaa riittävän isossa vesimäärässä, että koiran nestetasapaino säilyy oikeana, vaikka se ei erikseen vettä kupista joisikaan.

        Huolla ja huolehdi

        Kun tauolla heität rinkan omasta selästäsi tantereeseen, riisu myös koiran reput. Jos itse nappaat lisälämmikettä repusta untuvatakin muodossa, laita koirallekin nuttu niskaan.

        Venytteletkö itse lihaksesi vaelluspäivän päätteeksi, kun teltta on pystyssä ja iltaruoka nautittu? Katsotko miltä jalkasi näyttävät ja ryhdyt toimenpiteisiin jos huomaat hiertymän alkuja?


        Venyttely on tärkeää pitällä vaelluksella. Muista huolehtia myös itestäsi!

        Voit valita haluatko olla jumissa ja juntturassa aamulla vai ponkaisetko aamulla teltassa vetreänä ja valmiina päivän seikkailuihin, mutta nelijalkainen vaelluskumppanisi on sinun armoillasi. Vaikka et jaksaisikaan huoltaa itseäsi, on sinun jaksettava huoltaa koirasi. Tassut kannattaa tarkistaa joka ilta, samoin selkä ja ja kainalot valjaiden tai reppujen aiheuttaman hankauksen varalta.

        Lihakset on myös hyvä verrytellä sekä ennen nukkumaan käymistä että aamulla ennen liikkeelle lähtöä. Näin menetellen vältät lihasjumit ja pahat hiertymät ja varmistat uskollisen vaelluskaverisi jaksamisen koko patikan ajan. Hyväkuntoisen, tyytyväisen ja terveen koiran kanssa vaeltaminen on ilo molemmille ja lujittaa keskinäistä sidettänne entisestään.

        Suosituimmat tuotemerkit

        Uutiskirjeen tilaaminen

        Melkein valmista. Klikkaat nyt enää vain sähköpostitse saamaasi vahvistuslinkkiä!
        Uutiskirjeen tilaaminen

        Ole hyvä ja kirjoita oikea sähköpostiosoite