VAELLUSKENKIEN PESU JA HUOLTO

Putsauksesta se alkaa

Yleisesti ottaen retkeily- ja vaelluskengät joutuvat kovemmalle käytölle, kuin tavalliset katukengät. Silloin niiden huoltotarvekin on tiheämpi kuin katukengän. Ensimmäinen muistettava asia on puhdistus eli pesu.

Kotiin tullessa kengät kannattaa kopistaa suuremmasta liasta tai huuhdella vesisuihkulla. Jos vesi helmeilee nätisti kengän päältä pois, voi ne laittaa kuivumaan ja odottelemaan seuraavia koitoksia. Mikäli kengän pinta selvästi imee vettä, kaipaa se kyllästämistä ja vahaamista. Katso ohjeet vahaukseen ja kyllästykseen.

Paras tapa säilyttää vaelluskengät on kuivassa ja pimeässä huoneenlämmössä, esim. kenkien omassa laatikossa tai kaapissa. Pohjalliset kannattaa nostaa pystyään, jotta niiden alle varastoitunut kosteus pääsee haihtumaan.

Perusteellinen pesu alkaa irrottamalla kengännauhat ja pohjalliset.

Pohjan pesu

Pohjan pesussa kannattaa käyttää karkeata harjaa ja runsaasti vettä. Kulutuspinnan uriin tarttuu helposti hiekkaa ja savea. Ne saa parhaiten pois voimakkaasti harjaten.

Nahkapintojen pesu

Vaelluskengän nahkaiseen ulkopintaan kannattaa käyttää vettä. Tavallinen tiskiharja on hyvä apuväline nahka-, kumi- sekä kangasosien hankaamiseen. Kannattaa taas käyttää reippaasti vettä ja hinkata kengän pinta parikin kertaa. Märästä kengästä ei tahdo erottaa, onko lika lähtenyt ja usein ensimmäisen pesun jälkeen kumiosat ovat vielä tatinassa. Pelkkä huuhtelu tai suihkuttelu poistaa vain irtolian, eikä pintaan tarttunutta likaa saa pois kuin hankaamalla.

Kenkien pesu sisältä

Kun yksillä kengillä on tallusteltu pitkään, on vuorikankaaseen kertynyt vankka kuonakerros. Se luonnollisesti tukkii hengittävät materiaalit, eikä kalvokengistä kosteus tahdo poistua kunnolla. Sisäpesun voi suorittaa kenkien pesuun tarkoitetuilla aineilla tai Gore-Tex –vaatteiden pesuaineilla. Laitetaan korkillinen kengän sisään ja lämmintä vettä perään. Annetaan kenkien liota parisen tuntia ja huuhdotaan ne runsaalla vedellä puhtaiksi. Täysin märkä kenkä saa kuivua varjoisassa huoneenlämpöisessä paikassa ainakin parisen viikkoa.

Pohjallisten ja nauhojen pesu

Samalla kun kenkiä huolletaan ja pestään, on syytä tarkistaa kengännnauhojen ja pohjallisten kunto. Ne ovat kulutustavaraa, ja etenkin pohjallinen on huokoisaa ja likaantuu helposti sekä painuu pikkuhiljaa kasaan. Pohjallisen voi pestä nyrkkipyykissä tai varovasti koneessa. Ne yleensä kestävät parit pesut, mutta sen jälkeen ne täytyy vaihtaa uusiin.

Vaikka vaelluskenkien nauhat ovat vahvoja, tulevat niillekin joskus tunnit täyteen. Varvikossa ja kivillä ne joutuvat kuitenkin alttiiksi kovalle kulumiselle. Pese nauhat samassa nyrkkipyykissä kuin pohjalliset tai laita likoamaan noin tunniksi veteen, jossa pieni määrä pesuainetta.

Miten usein täytyy huoltaa?

Hoito-ohjeiden soveltaminen käytäntöön on kunkin oma asia. Huollon tarpeellisuus ja tiheys riippuu käytöstä. Kenkiä tarkkailemalla sekin selviää. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kun kenkä on kuin hanhen selkä, kiiltää eikä ime vettä, on kaikki kunnossa. Jos nahkaan muodostuu kostea kohta, kaipaa se kyllästettä. Kun kengät näyttävät harmailta ja alakuloisilta, on nahka kuivaa. Silloin se vaatii ravinteita ja vahaa, kuten perusrasvaa kaipaavat kuivuneet ihmiskädetkin.

Huolto kannattaa tehdä aina reissusta palatessa, ainakin se pintapesu ja putsaus. Täyshuolto on syytä tehdä aina vaelluksille tai pidemmille retkille valmistauduttaessa. Silloin kengät kannattaa puhdistaa hyvin myös sisältä. Runsaalla vedellä ja kenkäshampoolla tai teknisten vaatteiden pesuaineella saa vuorikankaaseen tarttuneen lian liukenemaan.

Jaloista haihtuva hiki ja muu kuona tukkii kankaan sekä kalvon pienet reiät. Kenkä ei enää hengitä, mutta sisäpuolisella puhdistuksella sekin ongelman poistuu. Pesuaine on huuhdeltava hyvin pois ja kengän on annettava kuivua pitkään. Kengän sisällä olevaan rakenteeseen päässyt vesi haihtuu todella hitaasti pois, eikä kuivamista saa yrittää nopeuttaa laittamalla kenkiä saunaan, kamiinan lähelle tai aurinkoon. Tasainen lämpö sekä varjoinen paikka, ja pari viikkoa aikaa, tuottavat parhaan tuloksen.    

Halutessaan voi pestyyn kenkään laittaa raikasteita, mutta eivät ne sellaisia välttämättä tarvitse. Kangasvuorta ei juuri voi hoitaa, mutta nahkavuoriseen kenkään kannattaa levittää ihan normaalia käsirasvaa. Se estää vuorta kovettumasta ja estää likaa tarttumasta nahkaan.

Tärkeintä kengänomistajalle on huolehtia jalkineistaan. Mitään täysin yksiselitteistä aikataulua tai huoltoväliä on mahdoton antaa. Peruskäyttäjälle, joka liikkuu luonnossa ja käyttää vaelluskenkiään satunnaisesti arkikäytössäkin, voisi hoitotarve olla kerran kuussa.

Vuosi voisi mennä jotenkin näin: Pari kertaa suihkautetaan kyllästysainetta ja kolmantena kuukautena vahataan. Sitten taas pari kyllästyskuukautta ja ennen kesää kunnollinen huolto, eli pintapesu, vahaa ja kyllästysainetta. Samalla kaavalla kesän yli, mutta ennen syksyn vaellusta sisäpesu ja nauhojen sekä pohjallisten tarkistus. Sitten reippaasti kyllästysainetta ja kunnon kerros vahaa pintaan. Reissun jälkeen tietenkin perusteellinen puhdistus ja huolto, mutta syksy taas kuukausittain kyllästettä ja tarvittaessa vahaa. Sitten vaan tiivistä käyttöä. Retkeilykengät on retkeilyyn tehty. Turha niitä on kaapissa seisottaa.

Kaapissa seisottaminen itse asiassa "rikkoo" kengät. Säännöllinen käyttö pitää kengät ehjänä ja kunnossa. Lue pohjien haurastumisesta.

Rikkoontuneet tai loppuunkulutetut pohjat on mahdollista vaihtaa Hanwagin, Meindlin, Asolon ja Kavatin kengissä. Lue uudelleenpohjauksesta.

Kirjoittaja Joppe Ranta.