OPAS ONNISTUNEESEEN SIENIRETKEEN

Sieniretki on hyvä syy lähteä metsään. Samalla kun keräät talteen sesongin herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, saat nauttia luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista. Tässä oppaassa saat vinkkejä sieniretkien suunnitteluun ja hyvään sienisaaliseen..

Sienestäminen on hidasta retkeilyä, jossa tallustellaan metsässä katse maata lakaisten. Retkelle kannattaakin varata aikaa useampi tunti tai koko päivä. Pakkaa reppuun mukaan evästä, riittävästi juotavaa ja nauti sieniretkestä, olipa saalis iso tai pieni.

Metsässä hitaasti kävellessäsi, samalla mättäitä tiiviisti tuijottaen, pääset nauttimaan luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista. Arjen kiireet pyyhkiytyvät pois sieniretken aikana, vaikka olisit kuinka levoton metsään tullessasi. Ikiaikainen metsästäjä-keräilijä ottaa modernista kaupunkilaisestakin vallan. Sopivat sienimaastot löydettyään metsästä ei halua lähteä pois.

Pakkaa mukaasi kori, ämpäri tai kassi sienten keräämiseen. Ota matkaan sieniveitsi, vihannesveitsi tai puukko. Jalkaan kannattaa laittaa kumisaappaat tai vaelluskengät, jotta voit huoletta liikkua erilaisessa maastossa kuraa, käärmeitä tai punkkeja pelkäämättä. Pue pitkähihainen, pitkät housut, lippis tai tuubihuivi. Housujen kannattaa olla joustavat, jotta pääset syvään sienikyykkyyn.

Alkusyksystä ei sieniretkellä välttämättä tarvitse takkia, mutta loppusyksystä toimii joko perinteinen sadetakki tai kalvotakki kosteammallakin säällä.

Jos ötökkäaika on pahimmillaan, pue suojaksesi ohut tuuli- tai juoksutakki ja päähän hyttyshattu.  Hirvikärpäsiltä suojaa verkkoanorakki. Paksummat vaellushousut säästävät sinut hyttysten ja paarmojen pistoksilta. Kun vedät housunlahkeen päälle sukat, on punkeista vähemmän huolta.

Jos liikut vieraassa maastossa, valmistaudu suunnistamaan kartan tai kännykkäsovelluksen avulla. Taskussa voi olla kompassi, jotta voit tieltä lähtiessäsi varmistaa, missä ilmansuunnassa tie on. Näin osaat palata kompassista suuntaa katsoen, vaikka olisit kulkenut kiemurrellen sienten perässä pidemmänkin matkan.

Eväisiin kannattaa aina panostaa. Pakkaa ruokatermokseen tukeva retkilounas tai ota valmis retkiruoka ja kuumaa vettä mukaan. Nauti jälkiruuaksi pullakahvit tai mustikkapiirakkaa jossain kauniissa paikassa.

Sienestyksen ykkössääntö on, että ruuaksi saat kerätä vain sieniä, jotka tunnistat syötäväksi 100 % varmasti. Jos haluat oppia muitakin sieniä kuin kanttarellin ja suppilovahveron, niin lyöttäydy sieniretkelle sieniä tuntevan kaverin seuraan. Lähde ohjatulle sieniretkelle tai osallistu sienikurssille. Uusia sieniä voi peruslajit opittuaan opetella vaikka yhden tai kaksi joka vuosi.

Syötävien sienien lisäksi on tärkeää, että tunnistat ja osaat välttää vaarallisimpia myrkkysieniämme: suippomyrkkyseitikkkiä ja valkokärpässientä. Samoin, uuden sienilajin opetellessasi, opettele sen myrkylliset näköislajit, ja ole kerätessä tarkkana, että vasuun tulee oikea, syötävä sieni.

Facebookissa toimii myös Suomen Sieniseuran ryhmä, josta oppii joka sienestyskausi jotain uutta. Sieniseuran sienten tuntija osaavat myös ryhmässä auttaa, jos kysymyksessä on myrkytysepäily.

Kännykällä voit käyttää sienten tunnistukseen applikaatioita, mutta varmista aina vielä kirjasta, että tunnistat sienen varmasti.

Hyvä sienikirja on kullanarvoinen aloittelevan sienestäjän kaveri. Käytä sienikirjaakin oikein. Pelkkä kuvien selailu ei riitä, vaan opettele siententunnistusniksi kirjasta: kasvuajankohta, maasto, puut, joiden seuralaisena sienet kasvavat sekä sienten rakenteen tutkailu.

Sienistä katsotaan ensin lakin alle, onko siellä pillejä, piikkejä tai helttoja vai onko se aivan tasainen. Lakin alapuoli antaa ensimmäiset vinkit, minkä sieniryhmän sieni on löytynyt.

Näppisääntöntönä:

• Tateilla on pillit, eli lakin alosa on pesusienimäinen ja reikäinen. Pillit voivat olla pieniä, isoja, pyöreitä tai neliömäisiä. Jos lakin alla on pikkejä, olet löytänyt orakkaan.
• Lampaankääpä on nimensä mukaan kääpämäinen eli tasainen alapinnaltaan.
• Kaikkein suurin ryhmä on helttasienet, joiden kanssa saakin sitten olla paljon tarkempana. Sienten heltat ovat hyvinkin erilaisia ja niiden muoto, kiinnittyminen jalkaan tai maahan antavat vinkkejä lajitunnistukseen.

Lakin muodon ja värin lisäksi katso jalan muotoa, jalan kuviota, väriä ja mahdollisia renkaita.

Rouskujen ryhmässä kaikilla sienillä erittyy maitiaisnestettä, kun sienen rakennetta rikkoo. Maitiaisnesteen väri ja koostumus antavat viitteitä sienen lajista.  

Joidenkin sienten tunnistamisessa voi auttaa sienen värimuutos, kun rakenne rikkoutuu. Leikkauspinta voi muuttua nopeasti esimerkiksi siniseksi tai mustaksi.

Sienillä on usein oma ominaistuoksunsa. Esimerkiksi tuoksuvalmuskoissa ja sikurirouskuissa on voimakas tunnistettava tuoksu.

Sientä voi varovasti myös haukata ja sylkeä heti pois. Jos arvot, oletko poimimassa herkku- vai sappitattia, nuolaise sienen leikkauskohtaa. Jos maku on voimakkaan kirpeä, jätä sappitatti metsään.

Tunnistamisessa toistuu sienestämisen filosofia – huolellinen sienten tunnistaminen on hidasta hommaa.

Kasvaa kuin sieniä sateella -sanontaan kannattaa sieniretkeä suunnittelevan suhtautua ajatuksella. Jos on kovin kuivaa, sienten itiöemät eivät nouse. Paras sienisaalis nousee, kun on satanut kunnolla jo pari päivää.

Toisaalta, vaikka kunnon kuuroista olisikin jo aikaa, monissa paikoissa maaperässä on tallella kosteutta. Sieniä saattaa nousta painanteisiin ja soitten reunamille. Joten, jos sinulla on hyvä syy retkeillä muuten vaan, kannattaa aina syksyllä ottaa mukaan pussi ja sieniveitsi varmuudeksi metsään mukaan sienilöytöjä varten.

Jos mahdollista, sieniretkelle kannattaa lähteä useamman kerran syksyn eri vaiheissa. Eri sienilajit nousevat heinä- ja marraskuun välillä. Ensimmäiset kanttarellit voi löytää jo kesäkuussa ja vielä joulukuussakin voi Etelä-Suomessa olla hyvä suppilovahverokausi, jos on lämmin. Keväälläkin nousee syötäviä sieniä, joista halutuin lienee korvasieni.

Suomi on pitkä maa ja Lapissa kerätään jo tatteja ja rouskuja, kun etelässä odotellaan vielä ensimmäisiä kanttarelleja. Joten kannattaa ottaa huomioon oma sijainti kartalla sieniretkestä haaveillessa.

Ensimmäisenä keväällä nousevat korvasienet ja heinäkuussa nousevat kanttarellit.  Elokuun sateista innostuvat usein tatit ja myös monet herkulliset haperolajit ovat alkusyksyn sieniä.

Paras sienisesonki osuu monilla alueilla syyskuulle, kun on jo satanut runsaasti ja säät viilenevät. Silloin kannattaa lähteä rouskujahtiin, vahdata vielä kerran tutut kanttarellipaikat, etsiä mustatorvisieniä, orakkaita ja lampaankääpiä.

Sieniä nousee eteläisemmässä ja keskisessä Suomessa hyvin vielä loka-marraskuussa ja silloin on satoisan suppilo- ja kosteikkovahveron aika. Lokakuu voi pelastaa sienisaaliin, kun yhdellä retkellä voi helposti kerätä ämpärillisen suppilovahveroa.

Sen lisäksi, että opettelet tunnistamaan sienilajit, opettele katsomaan metsämaastoa sillä silmällä, mitä sieniä siellä potentiaalisesti kasvaa.

Koivu- ja sekametsässä kannattaa etsiä kanttarelleja, karvarouskuja ja haperoita. Kanttarelli on tosin hyvä kasvamaan monissa eri paikoissa, mutta ruohikkoiset koivuaukiot, joiden reunoilla kasvaa kuusia, kannattaa tarkastaa tarkkaan.

Vanha kuusimetsä, jonka pohjalla kasvaa paksu sammal, on parasta syyskuun sienimaastoa. Kun näet sellaisen, ala kävellä hitaasti, silmät maata lakaisten. Sammallella viihtyvät lampaankäävät, vaalea ja tumma orakas, limanuljaska, monet rouskut sekä suppilovahvero.

Tatit viihtyvät monissa paikoissa, kuten kuusivoittoisissa sekametsissä, mutta myös kuivilla mäntykankailla. Hiekkaiset metsäteiden ojien pientareet kannattaa katsoa läpi aina tattiaikaan. Mäntykankailta kannattaa etsiä silmillään myös kehnäsientä, kun on sen aika.

Herkulliset mustatorvisienet kasvavat parhaiten lehtipuuvaltaisissa rinteissä. Satoisan mustatorvisieniesiintymän löytäminen on aina hienoa.

Moni sieni nousee tallatusta maasta, kuten retkeilyreitin pientareelta, polun reunasta tai metsäkoneuran pohjalta.

Maan päällä näkyvät itiöemät kertovat, että maan alla elää varsinainen sienieliö - moneen suuntaan levittyvä rihmasto. Kun löydät yhden itiöemän, kannattaa tutkia muutaman metrin säteeltä, löytyykö useampia. Joskus sienirihmaston muodon näkee, kun sienten itiöemät kasvavat jonossa tai ympyrässä.

Moni käy sienestämässä suosituilla virkistysalueilla tai kansallispuistoissa. Sienisaalis jää silloin kaikilla vähän laihemmaksi. Komean sienisaaliin saa, kun käy katsastamassa syrjäisiä metsä- ja mökkiteitä ja poistuu kunnolla metsään teiltä ja polkujen vierestä.

Aloittelevalle sienestäjälle hyvän saaliin perusta ovat erilaiset herkkutatit sekä koivunpunikkitatit ja satoisa voitatti. Rouskuista helppo tunnistettava on karvarousku, mutta muutama muukin yleinen rousku, kuten kangasrousku sekä kuusen- ja männynleppärousku kannattaa opetella. Suppilovahveron ja kanttarellin lisäksi kannattaa opetella mustatorvisieni, lampaankääpä sekä vaalea ja tumma orakas.

Muista opetella omien tuttujen sientesi näköislajit. Herkkutattia muistuttava sappitatti ei ole myrkyllinen, mutta pilaa maullaan ruuan. Kangasrouskua muistuttaa myrkyllinen lakritsirousku, jonka helpoiten erottaa erivärisestä maitiaisnesteestä. Suppilovahveroa muistuttaa myrkyllinen rustonupikka. Ja samat kasvupaikat suppilovahveron kanssa jakaa muuten eri näköinen, mutta saman värinen vaarallinen suippomyrkkyseitikki. Katso siksi aina, että kädessäsi on vain oikeita sieniä. Kanttarellia muistuttaa valevahvero, mutta se ei ole myrkyllinen, lähinnä mauton. Lampaankäävän näköislaji on typäskääpä, ei sekään myrkyllinen, mutta ei myöskään ruokasieni. Katso sienikirjastasi ohjeet näiden erottamiseen.

Hyviä sieniretkiä ja turvallisia sienestyshetkiä!