Kevättä rinnassa Korouomalla

Kevättä rinnassa Korouomalla

Kuvittele itsesi villasukat jalassa takkatulen loimotuksen ääreen, edessäsi pöydällä on juustolautanen ja hedelmiä, kaukana yläpuolellasi mustapohjainen tähtitaivas ja ympärilläsi kilometreittäin rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Astuessasi ulos Piippukodasta kuulet viereisen puron kuiskuttelevan lempeästi, ympäröivä metsä hyväilee sinua huminallaan. Sinulla ei ole kiire minnekään, television välkkyvä kuva ei syöksy verkkokalvoillesi kalvakalla valollaan eikä kännykässä ole kenttää. Keuhkot ovat täynnä naavantuoksuista pikkupakkasen kirvoittamaa ilmaa. Suljet silmäsi ja annat itsellesi luvan olla onnellinen.

Korouomalle kiipeilemään

Metsähallitus toivottaa tervetulleeksi

Elämässä kannattaa välillä miettiä mitä toivoo koska toiveet saattavat myös toteutua, kuten lempiorkesterini Metallica laulaa melodisesti kappaleessaan King Nothing ”careful what you wish, you just might get it”. Viime blogikirjoituksessani heitin ilmaan toiveen, että pääsisin vielä tänä keväänä Korouomalle jääkiipeilemään ja universumi kuunteli toiveitani. Vietin pääsiäisen ehkä Suomen kauneimmassa uomassa, keskellä lunta ja jäätä. Korouomaan ja Piippukotaan laskeudutaan parkkipaikalta noin 1,5 kilometriä, polku on kuin pitkä ja jyrkkä pulkkamäki. Tällä kertaa pulkkamäki muistutti enemmän alamäkiluistelua, pinta oli niin kova ja jäinen! Ahkio oli pullollaan jääkiipeilyromppeita ja ruokaa, olen melkoinen herkuttelija myös retkilläni. Tyttö hyppäsi painavan ahkion päälle keikkumaan ja alamäkeen kiljumaan. Uoman pohjalle laskeutuva mäki ei meinaan ole ihan pieni, mutta perille pääsin ehjin nahoin parista kaatumisesta huolimatta.

Kiipeilyä Korouoman jääseinillä

Korouoman jääseinän valloittajat

Vietin Korouoman syleilyssä viisi täydellistä lomapäivää. Jääkiipeilyyn hullaantuneena voisin kirjoittaa novellin auringossa sulavien jääpuikkourkujen sinfoniasta, jäähakun iskusta irronneen viisikiloisen jääkimpaleen tömähdyksestä suoraan lapaluuhuni, israelilaisista turistilaumoista jotka innostuneesti räpsivät lomakuva-albumiinsa otoksia minusta jääkiipeilemässä tai huulenheitosta muiden kiipeilyyn hurahtaneiden reissaajien kanssa. Oman runoteoksensa ansaitsisi villi päähänpistoni napata halogeenilamppu kainaloon ja ryskätä jääkiipeilemään keskellä yötä. Kun tämä sohvaperunaseikkailija innostuu jostakin, niin sitten mennään niin että metsä rytkyy ja koski kohisee.

Yökiipeilyä Korouomalla

Yökiipeilyä jääseinämällä

Korouoma ei ole pelkästään jääkiipeilijöiden lempikohde, vaan alueella mutkittelee ristiin rastiin vaellusreittejä ja hiihtouria. Uhrasin yhden päivän hiihtovaellukselle ja reissullani löysin uusia jääkiipeilyseinämiä, joille toivottavasti palaan ensi talvena. Upeinta hiihtoretkelläni oli ”eksyminen” metsäsuolammelle jyrkän kallion kupeeseen, jossa ylväänä uiskenteli joutsenia. Hyvä etten lumpsahtanut rakkakivikkoisella rannalla suoraan suohon ihmetellessäni eteeni avautuvaa kauneutta.

Maisemaa Korouomalta

Omista (joskus suorituskeskeisistäkin) ambitioistani huolimatta haluan ennen kaikkea ylistää Suomen upeaa ja puhdasta luontoa. Vaikka olen itsekin alun perin landelta kotoisin, niin opiskelu- ja työvuosien ruuhkauttamana olen ajautunut yllättävän kauas luonnosta ja sen rauhoittavasta rytmistä. Luulisin, että edustan massiivista joukkoa kaupunkilaistunutta tavallista tallaajaa, jolle metsäsuolammella kohtaama joutsen tai mustapartainen naava on hehkuttamisen arvoinen elämys. Korouoma pysäytti minut pelkällä olemuksellaan ajattelemaan, millainen timantti meillä suomalaisilla on aivan sylissämme enkä puhu nyt pelkästään Korouomasta vaan kaikista hyvin hoidetuista kansallis- ja luonnonpuistoistamme, luonnonsuojelualueistamme ja ihan tavallisista metsistä, luodoista ja järvistä. Vaikka rakastankin aurinkoa, lämpöä ja Espanjaa ja odotan kiihkeästi tulevaa kesän vaellusta Caminolla, niin luulenpa, että Suomen luonnon ainutlaatuisuus voitti yhden erän shakkia. Kenties luvassa on uusia aluevaltauksia?

Osallistu Irenen Klubi-iltaan

Irene emännöi 365 Klubi-iltaa 19.4. Partioaitan Itiksen myymälässä. Klubi-illan aiheena on vaellus Santiago de Compostelassa. Irene Taurinen käveli kesällä 2015 pohjoisen reitin Camino del Norten. Kävelyä kertyi yhteensä n. 800 kilometriä. Partioaitta oli mukana Irenen matkalla ja yllä olevakin kirjoitus on jatkumoa tälle yhteistyölle. Klubi-ilta alkaa klo 19. Lue tapahtumasta lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Päivä Naisille

Irene on mukana myös Yrjönkadun myymälän Päivä Naisille-tapahtumassa 7.5. Lue lisää tästä tapahtumasta ja tule mukaan!

Vaeltaja/kiipeilijä itse

Kommentit