Ummet ja lammet - juoksupolkujen jäljillä

Ummet ja lammet - juoksupolkujen jäljillä

Yksi polkujuoksuharrastuksen hauska puoli itse juoksemisen lisäksi on mielestäni aina uusien polkujen ja paikkojen löytäminen ja reittien suunnittelu. Kaikkein mieluiten juoksen maastoltaan ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevilla poluilla kauniiden metsä-, kallio-ja vesistömaisemien keskellä -- vuoristoista tai tuntureista puhumattakaan. Polkuja risteilee kaikkialla maastoissa, mutta silti parhaiden juoksupolkujen löytäminen voi tuottaa ainakin aloittelijalle päänvaivaa. Yhteislenkit ovat hyvä tapa päästä harrastuksen alkuun, jos itse ei satu tuntemaan lähimaastoja. Aktiivisia ja sopivantahtisia polkujuoksuporukoita ei kuitenkaan löydy joka paikkakunnalta ja naapurustosta, eikä 50 km:n automatka 10 km:n lenkille aina tunnu mielekkäältä, vaikka sen voi joskus seuran vuoksi tehdäkin. Itse olen löytänyt juoksupolkuja lähimaastoista ja vierailta paikkakunnilta monin eri tavoin. Pysyvästi maastoon merkityistä Suomen polkureiteistä löytyy tietoa mm. seuraavista lähteistä:

  • Metsähallituksen ylläpitämät reitit luonnonsuojelu- ym. retkeilyalueilla on kuvattu luontoon.fi-sivustolla.

  • Kuntien ja kaupunkien ylläpitämistä retkeilyreiteistä ja ulkoilualueista luontopolkuineen löytyy tietoa ja karttoja kuntien omilta www-sivuilta ja info-palveluista. Esimerkkinä vaikkapa Lopen kunnan hoitama PoronpolkuSastamalan kaupungin reitit ja Kangasalan ja Pälkäneen kuntien ylläpitämä Laipanmaan-Sappeen polkureitistö, jolla järjetetään myös Sappee Trail Run -polkujuoksutapahtuma.

  • Myös erilaiset yhdistykset ylläpitävät polkuja. Muun muassa Uudenmaan virkistysalueyhdistys hoitaa virkistysalueita, joista esimerkiksi Kopparnäsin kauniin rantareitin voi yhdistää viitoitettuun luontopolkuun.

  • Polkujuoksutapahtumien reitit julkaistaan tapahtumien www-sivuilla ja ne voi usein ladata sieltä myös omaan GPS-laitteeseensa. Osa kisoista juostaan tunnetuilla vaellusreiteillä (mm. NUTS Karhunkierros ja Vaarojen maraton), mutta toisten kisojen reittejä ei ole pysyvästi merkattu maastoon (esim. Bodom Trail ja Nuuksio Classic Trail Marathon. Tarjolla olevat reittikartat kannattaa hyödyntää, vaikka ei olisi kisoihin osallistumassakaan, jos liikkuu kyseisillä kulmilla.

Yksi Suosikkipoluistani KirkkonummellaYksi monista suosikkipoluistani Kirkkonummella

Merkityillä reitillä pysyttely on aloittelijalle helppoa ja turvallista, mutta niitäkään ei jokaisen kotikulmilta löydy. Sen sijaan kaikkialla maastoon on aikojen saatossa tallautunut polkuja syystä jos toisestakin. Niistä voi koota omat polkureittinsä tai kysellä vinkkejä muilta samanmielisiltä. Esimerkiksi polkujuoksijoiden Facebook-ryhmissä aktiivisimmat jakavat usein omia reittejään. Polkujuoksuseuroista ja -ryhmistä löytyy lista mm. täältä. Ainakin Helsinki Trail Running Clubilla on myös oma Movescount-ryhmä. Muiden järjestämille yhteislenkeille kannattaa tietenkin ottaa tallentava GPS-laite mukaan, jos sattuu sellaisen omistamaan. 

Ja sitten kaikken perinteisin tapa reitin suunnitteluun ja seuraamiseen: kartat. Paperikartan käyttö vaatii poluilla liikkuessa hyvän kartanlukutaidon lisäksi toisinaan myös suunnistustaitoa -- etenkin, jos ja kun tekee mieli poiketa vähemmän kuljetuille, juuri ja juuri erottuville jäljille, joita ei välttämättä ole merkitty kuin tarkimpiin suunnistuskarttoihin, jos niihinkään. Tai jos haluaa nuuskia uusia jälkiä "maaston kartoittaen", luottaen onnekkaaseen sattumaan, joka parhaimmillaan voi johdattaa kaikkein makeimmille poluille ja paikkoihin. 

Itse keskityn mieluummin juoksemiseen kuin kartanlukuun, joten suosin digitaalisia karttoja ja laitteita, jotka suht luotettavasti kertovat sijaintini, parhaimmillaan osaavat näyttää reitin tai ainakin opastaa takaisin samaa jälkeä pitkin. Paperikartta antaa kuitenkin aina digilaitteita laajemman kokonaiskuvan alueesta, mikä varsinkin oudommassa maastossa on hyödyksi. Ja tiedetään: tekniikka voi pettää. Vierailla ja vähemmän kuljetuilla poluilla myös paperikartta on mukana ja tarkistan siitäkin aika ajoin, missä mennään.

Reitillä ollaan
Reitillä ollaan

Maanmittauslaitoksen digitaaliset kartta-aineistot (mm. maastotietokanta) voi ladata ilmaiseksi alkuperäisformaatissaan useista eri lähteistä MML:n omien internet-sivujen lisäksi (esim.. http://kartat.kapsi.fi/). Garminin laitteisiin sopivassa muodossa ne saa ainakin täältä. Lisäksi MML:n karttoja voi tietenkin katsella netissä, kuten myös Metsähallituksen Retkikartta.fi-karttaa.

Itse olen käyttänyt paljon ilmaista, joukkoistetusti koottua ja vuorokausittain päivittyvää OpenStreetMap-aineistoa. OSM-tietokantaan kuka tahansa voi viedä esimerkiksi juoksureittinsä GPS-jäljen tai ladata aineistoa itselleen. Netissä tarkastelen OSM-karttoja Pyöräilykartta-näkymässä, joka näyttää riittävän lähelle zoomattuna eritasoiset polut. Kaikki GPS-laitteet eivät kuitenkaan vielä tue OSM-aineistoa alkuperäisformaatissaan. Suomalainen pyöräilysivusto tuottaa Suomen OpenStreetMap:ista automaattisesti viikottain uuden kartta-aineiston Garmin- yhteensopivana tiedostona (tosin jotkin Garmin-laitteet tukevat jo OSM:n omaa formaattia). OSM-aineistoa käytettäessä on tietenkin syytä pitää mielessä, että reitit ovat tavallisten poluntallaajien tuottamia; tämän vuoksi aineistoon sisältyy myös ihmisten kotipihoihin tai keskelle ei-mitään päättyviä reittejä. 

Viime aikoina olen pyrkinyt sisällyttämään polkujuoksua kaikkiin ulkomaan matkoihinikin, ja GPS-laitteelle ladatusta OSM-aineistosta on ollut korvaamatonta hyötyä mm. Teneriffan ja Madeiran polkujuoksuretkillä. Mielenkiintoisia ladattavia GPS-jälkiä eri puolilta maailmaa olen löytänyt myös Wikiloc:n Trails of the World -sivustolta. Astetta eksoottisemmissa paikoissa on myös astetta enemmän varovaisuutta paikallaan. Kirjastoista löytyy mm. mainittuja saaria koskevaa patikointi-, vaellus- ja luontoretkeilykirjallisuutta niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin, ja viitoitettuja polkuja on molemmilla saarilla runsaasti. Vaikka kirjoissa ei puhuta polkujuoksusta, ne sisältävät hyviä ja testattuja juoksuunkin soveltuvia polkureittiehdotuksia huikeiden ja yllättävän autioiden maisemien äärelle. Googlea ja netistä löytyviä tietolähteitä voi hyödyntää ulkomaan polkujuoksuun valmistautuessa. Tärkeää on kuitenkin myös pyrkiä selvittämään paikan päällä polkujen ajantasainen tilanne turisti- tai maanmittaustoimistosta tai joltain muulta reittejä hoitavalta taholta. Myös säätilanteesta on hyvä olla selvillä haastavammissa maastoissa. Esimerkiksi Madeiralla matkustimme pari tuntia linja-autolla erään polun alkupisteeseen, jossa saimme tietää polun olevan suljettu maa- ja kivivyöryn takia. Toisen kerran jouduimme kääntymään takaisin vuoristossa sataneen lumen vuoksi.

Madeiralla pääsee juoksemaan pitkin vuorenharjanteita
Madeiralla pääsee juoksemaan pitkin vuorenharjanteita

Edellä kuvattujen käyttämieni lähteiden lisäksi itse kullakin on varmasti omat hyvät niksinsä uusien lenkkipolkujen löytämiseen. 

Loppuun juolahti mieleeni vanhasta "polkututkijasta" kertova sitaatti Henning Mankellin kirjasta Ennen routaa: 

"Oli olemassa kahdenlaisia ihmisiä, toiset valitsivat suoran, lyhimmän ja nopeimman reitin ja toiset etsivät kiertotietä, jonka varrella oli yllättäviä tapahtumia, mutkia ja mäkiä.

Hän oli joskus lukenut metsäaukeasta, jonka vain eksynyt saattoi löytää. Se oli hänen mielestään myös ihmisenä olemisen suuri salaisuus. Jos vain uskalsi eksyä, eteen osui jotain yllättävää. Jos uskaltautui kiertotielle, sen varrella odotti kokemuksia, joiden olemassaoloa moottoriteillä pysyttelevät eivät osanneet edes aavistaa. Minä etsin unohdetut polut, hän ajatteli."

TEneriffalla syrjäiseen Antequeran poukamaan pääsee vain polkuja pitkin - tai veneellä
Teneriffalla syrjäiseen Antequeran poukamaan pääsee vain polkuja pitkin -- tai veneellä. Täydellinen polkujuoksupäivä.

Tuntemattomassa maastossa kartta on korvaamaton apuväline
Tuntemattomassa maastossa kartta on korvaamaton apuväline

Kommentit