Puulusikan tekeminen puukolla

Puulusikan tekeminen puukolla

Suomalainen kuskaa retkillään puukkoa vyöllä ja tykkää väkerrellä sillä iltapuhteeksi. Kun riittävä määrä voiveitsiä on vuoltu, on aika ottaa askel eteenpäin. Puulusikka on varmaan yksi bushcraft-harrastuksen kulmakivistä, sillä niitä itse tehtyjä näkee esiteltävän kansainvälisillä sivustoilla todella paljon.

Perinteisesti puulusikka on vuoltu reissussa, kun on tarvittu kauhoa lientä suuhun ja se varsinainen lusikka on joutunut kadoksiin. Vanhastaan ihmisillä saattoi olla tarvekaluina puusta veistetyt lusikat, mutta soppakauhat ovat vielä viime päiviin asti olleet puisia.

Tarve määritteleekin paljolti sen taiteellisen tason, mitä puulusikalta vaaditaan. Yleisemmin se nykyisin on näyte veistotaidosta tai koriste-esine. Silloin siihen voi uhrata tunteja ja kaivertaa varteen ornamentteja ja päähän vaikka ketun kasvot. Yksinkertaisesta kannattaa aloittaa ja lisätä vaikeusastetta, kun taidot karttuvat.

Itse suosin tarvelähtöistä askartelua ja siksi puulusikkanikin on lähinnä käyttöä varten tehtyjä. Usein kuulee, että lusikkaa nyt harvoin kukaan hukkaa, niin olen joskus itse lusikanpuutteessa kauhonut tunturiretkellä ruokaa näkkileivällä kitusiin ja alkukesän reissussa 10 nuoren kanssa, vähintään parilta puuttui lusikka joka ruokatauolla. Kun yksi löytyi, niin toinen jo oli hukassa.   

Tuoreesta puusta lähdetään liikkeelle

Lusikan veistäminen aloitetaan tuoreesta puusta. Sitä varten katkaistaan sopiva palikka, joka on riittävästi lopputulosta isompi. Työstövaraa pitää olla ja esimerkiksi varsi on hyvä lyhentää vasta työn lopussa, sillä siitä saa kätevästi pidettyä kiinni.

Karkein työ tehdään kirveellä. Palikkaa ohennetaan ja muotoillaan lusikan kaltaiseksi. Jo tässä vaiheessa pitää ottaa huomioon varren ja liemipesän välinen kulma. Lusikkahan ei ole suora. Päähän on jätettävä leveyttä ja syvyyttä liemipesän muotoilua varten.

Puulusikan karkea työstäminen tehdään kirveellä

Puulusikan karkea työstäminen tehdään kirveellä

Turvallisuus on tärkeätä huomioida puutöissä. Puukon on oltava veistopuukko, eli  lyhyteräinen ja käteen sopiva. Isoilla ja kolhoilla puukoilla homma on hyvin hankalaa. Oikeat nikkarit käyttävät usein nahkaista essua, jolla he suojaavat itsensä puukon lipsahduksilta. Viiltosuojahansikkaatkaan eivät ole mikään turha kapine, jos vähänkään arvelee kädentaitojensa harjaantumattomuutta.

Lyhytteräinen puukko sopii parhaiten puulusikan vuolemiseen

Lyhytteräinen ja käteen sopiva veistopuukko on paras työväline lusikan veistämiseen

Veistoalusta on myös kätevä apuväline. Se tehdään vanerilevystä, johon porataan kaksi reikää. Pakkaushihnan tai narun avulla veistettävä kappale pidetään levyssä tiukasti kiinni. Työstämiseen pystyy näin käyttämään kahta kättä, eikä lipsahtava työkalukaan pääse iskeytymään reiteen.   

Alustan päällä puun työstäminen on turvallisempaa

Alustan päällä puun työstäminen on turvallisempaa. Tarkemmat ohjeet alustan tekoon alla olevalla videolla

Vuole pieniä lastuja kerrallaan

Lastu kerrallaan puulusikka alkaa muotoutua

Kun puukalikka on karkeasti muotoiltu, voi siihen piirtää tussilla tulevan lusikan muodot. Piirros tehdään kahdelle sivulle, jolloin on helppo tarkastella veistotarvetta. Sitten vaan rauhallisesti veistellään materiaalia pois ja yritetään välttää virheveistoja. Puun syyt vaikeuttavat lastujen irtoamista ja veistosuuntaa joutuukin usein vaihtelemaan, ettei puukko haukkaa liian isoa palaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko työtä.

Liemipesästä tulee helposti liian syvä

Puulusikan veistämisessä se haastavin osa on liemipesän tekeminen. Sen saa puukollakin, mutta usein terän pää kalvaa pohjaa, eikä siitä saa tasaista. Siksi askarrellessa käytetään koverrinta, joka on kuin puukko jossa on kiepille väännetty terä. Sen terävällä reunalla saa hyvin koverrettua puuhun nätin kuopan.

Koverrin on puukkoa parempi työkalu liemipesän muotoiluun

Koverrin on oiva työkalu liemipesän tekemiseen

Eräopaskursseilla ja alkuperäistekniikan oppaissa neuvotaan käyttämään liemipesän muotoilussa kekälettä. Se asetetaan hehkuvana puulle ja puhallellaan siihen ytyä. Puu hiiltyy alta ja sen saa puukolla sopivasti sen jälkeen muotoiltua.

Liemipesää voi muotoilla kekäleellä

Liemipesän muotoilua kekäleellä

Puulusikan liemipesää voi muotoilla kekäleellä

Kekäleen poiston jälkeen liemipesää voi työstää taas puukolla

Yleisin virhe liemipesän tekemisessä on tehdä siitä liian syvä. Harva malttaa lopettaa kaivertamisen ajoissa, ja pian lusikasta tulee syvä kuin pienestä kauhasta. Toki silläkin syö, mutta oikeassa lusikassa liemipesä on suhteellisen loiva.

Puulusikan veisto on hyvää harjoitetta puukonkäytölle. Veistelemällä oppii erilaisia tekniikoita ja pian voi siirtyä uusiin haasteisiin.

Katso ohjeet lusikan ja veistoalustan tekemiseen tästä videosta:

 

 

teksti ja kuvat: Joppe Ranta

Kommentit