Monta syytä lumoutua merinovillasta. Sillä on monta hienoa ja jopa ylivertaista ominaisuutta. Se säätää lämpötilaa kehon tarpeen mukaan, joten se on mukavan tuntuinen päällä sekä kesällä että talvella. Merinovilla on erinomainen materiaali ulkoiluun ja ulkoliikuntaan, ja se onkin nykyään yleinen materiaali teknisissä alusvaatteissa. Merinovilla on kevyt, lämmin, tehokkaasti kosteutta siirtävä, eikä se haise pahalle kovankaan käytön jälkeen.
Merinovillalla on vaikuttava kyky käsitellä kosteutta. Se on yhtä aikaa uskomattoman imukykyinen ja samalla vettä hylkivä. Materiaali imee itseensä kosteutta, mutta pinta jää kuivan tuntuiseksi.
Merinovillan luonnolliset ominaisuudet hajoittavat pahanhajuisia bakteereita, jotta pääset käyttämään vaatteitasi useamman päivän. Yleensä riittää, että villavaatteita tuulettaa. Vähemmän pesukertoja tarkoittaa vähemmän veden kulutusta, sähkön kulutusta sekä saippuan kulutusta. 100 % merinovillaisesta vaatteesta ei irtoa mikromuoveja vesistöihin. Ja ympäristö kiittää!
Tärkeimmät syyt, miksi valita merinovilla:
Merinolammas on alkujaan lähtöisin Espanjasta, jossa se jalostettiin jo 1300-luvulla. Nykyisin suurin osa merinolampaista kasvatetaan eteläisellä pallonpuoliskolla ja etenkin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa, mutta myös Etelä-Afrikassa ja Argentiinassa. Merinolampaista saatavan villan kuidut ovat selkeästi pidempiä ja ohuempia kuin normaalissa villassa. Kun tarkastellaan villakuitua, kaksi mittayksikköä nousee tärkeiksi: karkeus ja kiharuus.
Kiharuudella mitataan nimensä mukaisesti villakuidun kihartuvuutta. Merinovilla on ylivoimainen muihin villakuituihin verrattuna: siinä on jopa 40 kiharakaarta sentillä, kun taas muissa villoissa voi olla 2–10 kiharakaarta sentillä. Kiharuus mitataan molekyylitasolla ja silmämääräisesti kiharuutta ei näe. Silmämääräisesti kihara villa voi olla vähän kihartuvaa, ja suoran näköinen villa voi olla hyvin kihartuvaa.
Karkeudella mitataan miten hienoa, tai ohutta, villakuitu on. Läpimitta – tai karkeus – ilmoitetaan mikrometreinä, joita kutsutaan myös mikroneiksi. Merinovilla asettuu yleensä välille 17–23 mikronia. Hienoin merinovilla on halkaisijaltaan vain 14 mikronia. Vertailun vuoksi silkkikuidut ovat keskimäärin 15 mikronia, ihmishius on noin 70 mikronia ja suomenlampaan villa 25-30 mikronia.
Villakuitu, jonka halkaisija on alle 25 mikronia, sopii suoraan iholla käytettäviin alusvaatteisiin. Käytännössä nämä ovat aina merinovillaa.
Merinovillan kuidun paksuus eli karkeus ilmoitetaan mikrometreinä eli mikroneina, joka on 0,000001 metriä. Merinovillat jaetaan kuidun paksuuden mukaan viiteen pääkategoriaan:
Merinovillakankaita on eri paksuuksia ja kankaan paksuus mitataan painona neliömetriä kohti. Tämä ilmoitetaan yleisesti pelkkinä grammoina ilman tietoa neliömetristä. Eli esimerkiksi 170 g kangas on 170 g/m2. Paksuudet jaetaan yleisesti neljään pääkategoriaan:
Ruokavaliolla ja hyvällä lampaanhoidolla vaikutetaan suoraan villan laatuun. Jos lammas syö liian paljon, villakuidusta kasvaa paksumpaa ja siten karheampaa, mutta myös kestävämpää kuitua. Vähemmän syömällä villakuidusta kasvaa ohuempaa ja siten hienompaa ja vähemmän kutiavaa, mutta myös herkempää ja helpommin katkeavaa kuitua. Kultainen keskitie löytyy tästäkin.
Joidenkin maiden, etenkin Australian ja Uuden-Seelannin, villantuottajia on kritisoitu heidän käyttämästään ”mulesingistä”, jossa merinolampaan takapäässä oleva poimuinen iho leikataan pois, millä estetään lihakärpäsiä munimasta sinne. Partioaitan ja tuottajien välisissä sopimuksissa ilmoitamme selkeästi, ettemme hyväksy mulesingiä. Pyrimme siihen, että villatuotannossa niin eläimistä, luonnosta kuin ihmisistäkin pidetään hyvää huolta, ja haluamme tuottajiemme vastaavan näihin vaatimuksiin.
Saimme kunnian haastatella Devoldin Uuden-Seelannin villatuotannosta vastaavaa Craig Smithiä. Miestä, joka tietää villasta kaiken. Haastattelussa käydään läpi norjalaisen lampaan ja merinolampaan villojen eroja, villavaatteen valmistusprosessi lampaasta aina valmiiksi tuotteeksi ja villan jäljitettävyydestä ja villan ominaisuuksia.
Lämmittää tehokkaasti
Merinovillan yksittäinen kuitu on ohuempi ja normaalia villaa voimakkaammin kihartuvaa, minkä ansiosta materiaaliin muodostuu tuhansia pieniä ilmataskuja, jotka pitävät käyttäjän lämpimänä kylmälläkin säällä.
Lämmittää myös kosteana
Merinovilla tuntuu kuivalta ja lämpimältä myös kosteana. Tämä on erityisen hyödyllistä talvisin, kun pidetään taukoa. Pysyt lämpimänä myös tauon aikana vaikka olisitkin hikoillut. Merinovilla myös kuivuu nopeasti.
Siirtää kosteutta
Yksi tärkeimmistä merinovillan hienoista ominaisuuksista on sen kyky siirtää kosteutta. Urheillessa ja liikkuessa ihminen hikoilee, jolloin iho kostuu. Iholle jäävä kosteus alkaa nopeasti kylmettämään, ellei sitä saada iholta pois. Merinovilla toimii tässä erinomaisesti ja siirtää iholta kosteutta merkittävästi paremmin kuin keinokuidut.
Antibakteerinen luonnonmateriaali
Merinovilla on luonnostaan huono kasvualusta mikrobeille, joten villa ei haise pahalle kovankaan hikoilun jälkeen. Merinovillaista vaatetta ei tarvitse pestä niin usein kuin keinokuituisia. Lisäksi materiaali ei sido itseensä hajuja pitkänkään käytön jälkeen ja usein pelkkä reilu tuuletus käytön jälkeen riittää pesun sijaan. Tarvittaessa merinovaatteen voi pestä pesukoneessa 40 celsiusasteessa. Huuhteluainetta ei suositella. Katso ohjeet villavaatteen pesuun.
Viilentää lämpimällä
Merinovilla hengittää erinomaisesti ja tasaa lämpötilaeroja. Siksi siitä valmistetut vaatteet soveltuvat mainiosti käytettäväksi myös kesäaikaan. Hiestä tai vedestä kastunut puuvillainen t-paita pysyy pitkään kosteana ja voi tuntua ikävältä iholla, mutta merinovilla imee kosteutta kuidun sisään pitäen ulkopinnan kuivana ja mukavana, ja se siirtää ja haihduttaa kosteutta hyvin kuivaten kankaan nopeasti.
Ei kutita
Koska merinolampaasta saatavan villan kuitu on pitkä ja pehmeä, merinovillainen vaate ei kutita kuten villavaate normaalisti tekee. Lisäksi villa tuntuu iholla pehmeältä.
Paloturvallinen
Merinovilla on keinokuituja paloturvallisempi. Sen syttymispiste on yli 500 °C eikä se sula kuten keinokuitu. Vertailun vuoksi puuvillan syttysmipiste on reilu 200°C ja polyesterin sulamispiste n. 250°C, mutta jo reilussa 80°C asteessa materiaali voi venyä ja menettää muotonsa.