Merkkiehdotukset

    Kategoriaehdotukset

      Hakuehdotukset

        Tuotteet

        Everest Base Camp -vaellus

        Oletko miettinyt vaellusta Nepalissa? Lue tästä, mitä on odotettavissa ja mitä kannattaa huomioida. Samalla pääset askeleen lähemmäs päätöstä.

        Mieleenpainuva kokemus 5400 metrissä

        Vuoristovaellus Himalajalla on mieleenpainuva kokemus. Osa vaelluksista sopii aloittelijoillekin, jotkut ovat varsin vaativia. Nepalin suosituimpiin kuuluva EBC-reitti käy maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin huipulle pyrkivien kiipeilijöiden perusleirissä vajaan 5400 metrin korkeudessa. Kiipeilytaitoja ei perusleiriin mentäessä tarvita, kyse on nimenomaan vaelluksesta.


        Aurinko piirtää vuoren varjoa taivaalle samalla kun pilvet hiljaa lipuvat alapuolella.

        Nepalissa vaeltajia käy paljon. Ammattitaitoisia matkanjärjestäjiä, oppaita ja kantajia on hyvin saatavilla. Myös Suomessa on useita Nepalin vaelluksia tarjoavia matkatoimistoja. Ensikertalaisen ei kannata lähteä omatoimimatkalle. Nyt ei mennä kaupunkilomalle Eurooppaan. Jos on mahdollista valita, niin pienempi ryhmä on parempi kuin suurempi. Parhaat ajankohdat vaellukselle ovat kevät tai loka-marraskuu. Keväisin Everest Base Camp:lla on runsaasti kiipeilijöitä, loppuvuodesta puolestaan sää on yleensä aurinkoinen.

        Hyvä valmistautuminen on A ja O

        Vaellus alkaa jo muutamaa kuukautta ennen lähtöpäivää. Valmistautuminen kannattaa. Kehoa on hyvä totuttaa epätasaisessa maastossa kulkemiseen, jyrkkiin ylä- ja alamäkiin sekä kivikoihin. Pyörä- tai kävelylenkit, porrastreenit ja päiväretket maastossa antavat hyvän pohjan. Samalla voi ajaa sisään mahdolliset uudet varusteet. Hyvät vaelluskengät ovat oleelliset, vaikka paikallisia kulkee poluilla varvassandaaleissakin. Varusteita voi täydentää myös paikan päällä, usein varsin kohtuulliseen hintaan.

        Vuoristovaellukselle lähtevän perusrokotusten ja hepatiittisuojan pitää olla kunnossa (ks. tietoa rokotuksista), samoin matkavakuutuksen. Moni suomalainen vakuutusyhtiö vaatii "vuoristolisää" tai asettaa lisäehtoja esimerkiksi korkeuden suhteen. Asia kannattaa tarkistaa etukäteen ja hankkia tarvittaessa vakuutus yhtiöstä, jolla on selkeät ehdot. Nepal on niitä harvoja valtioita, joihin Suomesta tarvitaan viisumi. Hakemuksen voi tehdä netissä ja viisumi maksetaan lentokentällä maahan saavuttaessa. Maksu käteisellä, dollarit ja eurot käyvät. Nepalin valuuttaa ei voi Suomessa vaihtaa, mutta paikan päällä rupioiden hankinta onnistuu niin valuutanvaihtopisteissä kuin pankkiautomaateillakin.

        Reissu alkaa Katmandusta

        Katmandussa on Nepalin ainoa kansainvälinen lentokenttä. Sinne ei Suomesta ole suoria lentoja. Maahantuloilmoituksen täyttö, viisumin maksu, passintarkastus, matkatavarat - kentällä tuntuu koko ajan olevan pienimuotoinen kaaos. Lento välilaskuineen on pitkä, joten päivä Katmandussa ennen vaelluksen aloitusta tarjoaa lepoa. Illalla varusteiden pakkaus ja aamulla aikaisin lähtö Luklaan, josta EBC-reitin ensimmäinen vaelluspäivä alkaa. Lukla on puolen tunnin lentomatkan päässä Katmandusta oleva pikkukaupunki. Lento pienellä koneella vuorenharjanteiden välissä ei sovi lentopelkoisille. Vaihtoehtona on viiden päivän patikointi, autotietä ei ole.


        Katmandun kentällä vilskettä riittää.

        Vaikeakulkuisilla poluilla kannattaa käyttää kantajien palveluita

        Suurin osa varusteista kannattaa antaa paikallisten kantajien kuljetettavaksi. Omassa selässä kulkevassa repussa pidetään vain päivän aikana tarvittava varustus. Kantajat hoitavat loput seuraavaan majapaikkaan. Matkatoimistojen retkillä kantajien peruspalkka kuuluu useimmiten matkan hintaan. Lisäksi asiaan kuuluvat matkan päätteeksi maksettavat tipit oppaalle ja kantajille. Kantajien työ on Himalajalla arvostettua ja paikalliseen ansiotasoon nähden hyvin palkattua. Teitä ei ole, vuoristokyliin kaikki tavara kuljetetaan lihasvoimin. Elintarvikkeita ja muuta tavaraa kuljetetaan urakkapalkoin ja kuormat ovat sen mukaisia. Reitillä voi nähdä jääkaappi-pakastimen tai viisi kaasupulloa kantajan selässä. Vaeltajien varusteiden kantajilla kuormat ovat kohtuullisia, 20-30 kiloa.

        Reitti on joskus varsin helppokulkuista polkua, useimmiten ei. "Nepalilainen tasanko" on polveilevaa ylä- ja alamäkeä höystettynä kivikoilla ja askelkorkeudeltaan vaihtelevilla portailla. Käy kyllä pakaratreenistä. Reitillä liikkuu paljon jakkeja, aaseja ja paikallisia kantajia. Jakeille on syytä antaa tilaa suosiolla, ne kun ottavat etuajo-oikeuden isomman oikeudella joka tapauksessa. Paikallisoppaat neuvovat väistämään aina vuorenseinämän puolelle. Toisella puolen kapeaa polkua saattaa olla parhaimmillaan - tai pahimmillaan - useamman sadan metrin pudotus, joten neuvoa ei juuri kyseenalaisteta.


        Jakkeja kannattaa väistää vuoren puolelle.

        Varo vuoristotautia

        Korkeuden lisääntyessä yli kolmen kilometrin kasvaa vuoristotaudin vaara. Tautia on vaikea ennakoida, mutta noin neljä kymmenestä vaeltajasta saa oireita. Päänsärky, ärtyneisyys ja sekavuus ovat tyypillisiä merkkejä. Oireisiin on suhtauduttava vakavasti, koska vuoristotauti voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Oppaat kehottavatkin vaeltajia seuraamaan toistensa käyttäytymistä ahkerasti. Tehokas ja toimiva hoito on siirtyä alemmas mahdollisimman nopeasti. Myös lääkkeitä on saatavilla ja ne kannattaa varata vaellukselle mukaan joko Suomesta tai paikan päältä.

        Parhaiten vuoristotaudin välttää hitaalla nousuvauhdilla. Tällöin elimistö ehtii sopeutua ohenevaan ilmanalaan. Illalla tulisi olla enintään noin 300 metriä korkeammalla kuin aamulla. Lisäksi aina kolmen päivän välein pidetään lepopäivä. Myös runsas nesteiden nauttiminen helpottaa sopeutumista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että teetä ja vettä juodaan päivittäin noin neljä litraa.

        Majataloista ruokaa ja peti yöksi

        EBC-reitin varrella on kyliä, joissa hoituvat niin ruokailu kuin yöpyminenkin. Niistä voi myös ostaa matkatarpeita energiapatukoista vessapaperiin. Juomien osalta pullovettä ekologisempi vaihtoehto on keitetty vesi tai tee. Vedenpuhdistustabletteja on hyvä käyttää viimeistään yli neljän kilometrin mentäessä, koska veden kiehumispiste alenee korkeuden myötä eikä keittäminen enää takaa puhtautta.


        Majatalon teepannu ”liedellä”.

        Päivämatkat ovat useimmiten viiden ja kahdeksan tunnin väliltä. Himalajalla matkaa mitataan tunneissa ja päivissä kilometrien sijaan. Maaston vaihtelun vuoksi kilometrin matkaan voi mennä puoli tai puolitoista tuntia. Tunnit ovat selkeitä. Jos seuraavaan kylään on neljän tunnin patikointi ja päivänvaloa on jäljellä viideksi tunniksi, perille ehtii valoisaan aikaan.

        Useimmat vaeltajat yöpyvät kylien majataloissa, joillakin on teltat mukana. Ruokailua ja seurustelua varten jokaisessa majatalossa on sali. Se on keittiön lisäksi ainoa paikka, jossa on lämmitys. Kuivatulla jakinlannalla toimiva kamiina lämmittää mukavasti väsyneen vaeltajan ruumista ja mieltä viilenevässä illassa.

        Majatalojen huoneet ovat karuja. Vaneriseinät, sängyt, ikkuna, ei lämmitystä. Kunnollinen kolmen vuodenajan makuupussi on tarpeellinen varuste, koska yli neljän kilometrin mentäessä öisin voi olla yli 10 astetta pakkasta eikä sisällä paljon lämpimämpää ole. Aamuisin aurinkoiset rinteet lämpiävät nopeasti. Päivällä lämpötila nousee usein yli 20 asteen. Tuulensuojaisissa paikoissa pärjää hyvin T-paidassa, mutta tuulisemmilla osuuksilla lämpimämpi vaatetus pipoa myöten on tarpeen. Korkealla vuoristossa tuulee yllättävän koleasti.


        Joskus väsyttää – pikku torkut ennen ruokailua.


        Dal Bhat on vuoristovaeltajan perusmuonaa.

        Puhelinyhteydet toimivat lähinnä kylissä, maastossa harvoin. Lisäksi varsinkin mobiilidatan käyttö on kallista. Moni vaeltaja valitseekin somevapaan vaelluksen. Majataloista voi toki halutessaan ostaa wifi-paketteja pahimman someahdistuksen lievittämiseksi. Jotkut paketeista toimivat rajoituksetta, jotkut puolestaan vain siinä kylässä, josta paketti on hankittu. Myös laitteiden lataus onnistuu majataloissa pientä maksua vastaan.

        Vaellus on laatuaikaa

        Muutaman viikon vaellus Himalajan karussa ympäristössä antaa uusia näkökulmia cityihmisen arjen pikku ongelmiin. Yksinkertaista elämää selkeällä päivärytmillä. Päivät tarjoavat laatuaikaa itselle, on aikaa ajatella ja ihailla maisemia. Vaelluksella on selkeä määränpää, jonka saavuttamiseen kaikki tekeminen keskittyy. Kirkkaan tavoitteenasetannan merkitys omaan tekemiseen ja asioihin suhtautumiseen voi avautua vaelluksella aivan uudella tavalla. Vuoristossa vaeltaminen on myös fyysisesti raskasta. Everest Base Camp on vain jäinen ja kivikkoinen laakso korkealla vuoristossa, mutta perille saapuminen antaa uskomattoman hienon onnistumisen tunteen.


        Perillä kivikkoisella base camp:lla – aika hyvät fiilikset!

        Teksti ja kuvat: Ossi Ylijoki. Kirjoittaja on Partioaitan asiakas ja 365-klubin jäsen.

        Lue myös:

        Pakkauslista Nepalin vaellukselle ja vinkit omatoimimatkalle »

        Suosituimmat tuotemerkit

        Uutiskirjeen tilaaminen

        Melkein valmista. Klikkaat nyt enää vain sähköpostitse saamaasi vahvistuslinkkiä!
        Uutiskirjeen tilaaminen

        Ole hyvä ja kirjoita oikea sähköpostiosoite