Merkkiehdotukset

    Kategoriaehdotukset

      Hakuehdotukset

        Tuotteet

        Karttamerkit ja luonto kartalla

        Miisa Häyrinen

        Kolmiulotteinen todellisuus vs. kaksiulotteinen paperi

        Miltä näyttää kahden korkeuskäyrän kumpare? Entä soistuvan maan sininen katkoviivoitus luonnossa? Minkälaisia ovat karttaan merkityt kivet metsässä?

        Kartan pelkistetyn symbolimaailman ja oikean luonnon välillä on suuri ero. Näiden kahden erilaisen maailman yhdistäminen vaatii tietoa ja harjoitusta.

        Kartanluvun opettelu

        Vaelluksessa ja retkeillessä tarvittavan kartanluvun opettelun voi aloittaa itselle tutusta metsästä tai vaikka kulkea opastettuja vaellusreittejä pitkin, missä eksymisvaaraa on pieni. Siellä voi rauhassa keskittyä tutkimaan maastoa ja verrata näkemäänsä kartassa näkyviin merkintöihin, tarvitsematta kuitenkaan olla huolissaan suunnistustaidoistaan. Tämä on erittäin suositeltava tapa aloittaa kartanluvun harjoittelu.

        Huomaat ehkä pian, että melkein aina kartta ja edessä näkyvä maasto eivät täysin vastaa toisiaan, ainakaan joka paikassa. Usein maisema on voinut muuttua kartan piirtämisen jälkeen esimerkiksi luonnollisen kasvun, hakkuiden, kulotuksen, myrskyjen, soiden kuivumisen tai jonkun muun ilmiön seurauksena. Tästä syystä karttaan ei aina voi täysin luottaa, vaan on otettava huomioon muutoksien mahdollisuus.

        Siksi onkin tärkeää seurata mahdollisimman monia asioita kartalla ja maastossa sekä varmistaa, että on juuri astumassa sille polulle, joka vie autiotuvan lämpöön.

        On hyvä opetella lukemaan karttaa kokonaisvaltaisesti, siten että havainnoi useampia asioita samanaikaisesti. Näitä asioita voivat esimerkiksi olla maastonmuodot, järvet, pellot, korkeuserot, joet, ojat, suot, supat, kivet, kalliot. Myös rakennukset, tiet ja polut ovat mitä parhaimpia merkkejä suunnistuksen kannalta.


        Omaa sijaintia kartalta paikantaessa kannattaa huomioida ympäristöstä useita eri asioita kuten korkeuskäyriä, peltoja ja järviä ja metsätyyppiä. Kuva Anders Lönnfeldt.

        Kartta

        Kartta on pienennetty ja yksinkertaistettu kuva kohteesta, missä luonnossa olevat asiat näkyvät kartalla symboleina, karttamerkkeinä.

        Karttoja on todella monen tyyppisiä, erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä, kuten veneilyyn, sukeltamiseen, urheilusuunnistukseen, retkeilyyn sekä moniin muihin tarkoituksiin. Retkeillessä yleensä käytetään vaellus- ja retkeilytarkoitukseen tehtyjä retkeilykarttoja.

        Retkeilykartoissa näkyy sellaisia merkintöjä, joita ei tyypillisesti ole muissa kartoissa, kuten polut, tulipaikat, laavut, mökit, vedenottopaikat, parkkipaikat ja muut oleelliset asiat vaeltamiseen liittyen.


        Retkeilykartoissa on merkittynä mm. erilaiset laavut ja kämpät sekä nuotiopaikat.

        Mittakaava

        Mittakaava kertoo kuinka monta senttimetriä luonnossa vastaa yksi kartan senttimetri. Esimerkiksi 1:25000 mittakaavan kartan 1 cm vastaa luonnossa 25 000 cm eli 250 metriä.

        Retkeilykartat eroavat esimerkiksi kilpasuunnistamiseen tehdyistä kartoista siinä, että niiden mittakaava on suurempi ja sisältävät paljon vähemmän merkintöjä. Tämä siksi, että retkeillessä yleensä etsitään suurempia kohteita, kuten järviä tai autiotupia, jolloin ei vaadita kartalta samanlaista tarkkuutta. Vaellukselle tai retkelle karttaa hankittaessa on hyvä tarkistaa, että mittakaava sopii käyttötarkoitukseen  ja kartta on muutenkin sopiva retkeilykäyttöön.

        Retkikarttojen mittakaavat ovat yleensä 1:25000 (1 cm kartalla on 250 m luonnossa) tai 1:50000 (1 cm kartalla on 500 m luonnossa).

        Suureessa mittakaavassa olevien retkeilykarttojen hyvä puoli on myös se, että niihin saadaan sisällytettyä paljon suurempi alue, kuin perinteisiin suunnistuskarttoihin. Retkeilykarttojen tarkkuus riittää melkein aina tavalliselle vaeltajalle.


        Kartan mittakaava ilmoitetaan monesti vain numerona ilman mittakaava sanaa. Tässä tapauksessa kartan mittakaava on 1:100 000 eli yksi kartan cm vastaa luonnossa 100 000 cm eli 1000 m eli 1 km.

        Karttamerkit

        Karttoja katsoessa saattaa iskeä epätoivo, sillä ne ovat usein täynnä mitä erilaisempia merkintöjä, joiden merkitys ei välttämättä selviä päättelemällä.

        Merkintöjen määrä vaihtelee paljon kartan tarkkuuden ja tyypin mukaan. Esimerkiksi kilpasuunnistuskartta sisältää enemmän merkintöjä ja tietoa kuin retkeilykartta.

        Onneksi vaeltaja pärjää aika pienillä tiedoilla karttamerkkien suhteen, sillä useimmissa retkeilykartoissa on tietolaatikko, jossa on selitettynä suurin osa käytetyistä merkeistä. Kaikkea ei siis tarvitse opetella ulkoa.

        On kuitenkin erittäin hyödyllistä opetella muutamia perusmerkkejä ja värien merkityksiä, koska silloin vaeltaessa  suunnistamisesta tulee paljon jouhevampaa ja matkanteosta nautinnollisempaa. Lisäksi voit myös käyttää karttaa, jossa merkintöjä ei ole selitetty.

        Retkeilykarttojen merkintöjen perusteella voi löytää upeita luontokohteita omasta lähiluonnosta tai suunniteltaessa vaellusta syrjäisemmille seuduille. Lue tarkemmin reitin suunnittelusta.

        Yleisimpiä karttamerkkejä

        Kartan värit

        Karttojen värit ovat nykyään hyvin standardisoituja, ja käytännössä jokaisessa retkeilykäyttöön myydyssä kartassa ne ovat samoja. Jos kyseessä on hyvin erityiseen tarkoitukseen suunniteltu kartta, tai hyvin vanha kartta, ne voivat erota näistä väreistä.

        • Sininen: vettä, suota
        • Valkoinen: metsää
        • Vihreä: tiheää metsää tai vaikea kulkuista maapohjaa
        • Keltainen: avointa maastoa
        • Ruskea: maanpinnan muotoja
        • Musta: rakennuksia, teitä, polkuja, jyrkänne, aita, sähkölinja, kiviä ym.
        • Harmaa: avokalliota

        Korkeuskäyrät

        Korkeuskäyrien tunteminen ja tunnistaminen on yksi tärkeimmistä taidoista suunnistettaessa, koska ne ovat yksi useimmiten käytetty tieto luettaessa karttaa, sekä luontoa.

        Korkeuskäyrillä kuvataan maastonmuotoja ja korkeussuhteita. Juuri tästä syystä ne ovat erinomainen apu suunnistajalle. Tutkimalla maaston korkeutta ja muotoa pääsee usein hyvin jyvälle missä kohtaa on kartalla. Tämä taito vaatii kuitenkin paljon käytännön harjoittelua.

        Yleensä retkeilykartoissa yhden korkeuskäyrän väli on 5 metriä. Tämä tieto pitäisi näkyä kartan tiedoissa.

        Paksummalla piirretyt käyrät ovat tasasatametrien käyriä, eli esim. 100 m, 200 m.

        Mitä tiheämmässä korkeuskäyrät ovat kartalla, niin sitä jyrkempi kohta on kyseessä. Harvassa olevat viivat ovat siis loivan mäen merkki. Jyrkänteille on oma karttamerkkinsä.


        Kuvan kartalla yksi ohuempi korkeuskäyräviiva on 10 metriä. Paksummalla viivalla ja korkeusmerkinnällä on merkitty tasasataluku (300). Vasemmanpuoleiset punaiset pisteet havainnollistavat että 354,1 metrin huipulle "johtaa" 5 korkeuskäyräviivaa 300 metrin viivalta. Vasemmalla käyräviivat ovat kaumpana toisistaan, eli kyseessä on melko loiva mäki. Oikealla olevat punaiset pisteet ovat paljon tiheämmin eli kyseessä on paljon jyrkempi mäki.

        Suosituimmat tuotemerkit

        Uutiskirjeen tilaaminen

        Melkein valmista. Klikkaat nyt enää vain sähköpostitse saamaasi vahvistuslinkkiä!
        Uutiskirjeen tilaaminen

        Ole hyvä ja kirjoita oikea sähköpostiosoite