KARTTAMERKIT JA LUONTO KARTALLA
Miltä näyttää kahden korkeuskäyrän kumpare? Entä soistuvan maan sininen katkoviivoitus luonnossa? Minkälaisia ovat karttaan merkityt kivet metsässä? Kartan pelkistetyn symbolimaailman ja oikean luonnon välillä on suuri ero. Näiden kahden erilaisen maailman yhdistäminen vaatii tietoa ja harjoitusta.
Karttamerkkien ja kartanluvun opettelu
Vaelluksessa ja retkeillessä tarvittavan kartanluvun opettelun voi aloittaa itselle tutusta metsästä tai kulkea opastettuja vaellusreittejä pitkin, missä eksymisvaara on pieni. Siellä voi rauhassa keskittyä tutkimaan maastoa ja verrata näkemäänsä kartassa näkyviin merkintöihin, tarvitsematta kuitenkaan olla huolissaan suunnistustaidoistaan. Tämä on erittäin suositeltava tapa aloittaa karttamerkkien ja kartanluvun harjoittelu.
Huomaat ehkä pian, että melkein aina kartta ja edessä näkyvä maasto eivät täysin vastaa toisiaan, ainakaan joka paikassa. Usein maisema on voinut muuttua kartan piirtämisen jälkeen esimerkiksi luonnollisen kasvun, hakkuiden, kulotuksen, myrskyjen, soiden kuivumisen tai jonkun muun ilmiön seurauksena. Tästä syystä karttaan ei aina voi täysin luottaa, vaan on otettava huomioon muutoksien mahdollisuus.
Siksi onkin tärkeää seurata mahdollisimman monia asioita kartalla ja maastossa sekä varmistaa, että on juuri astumassa sille polulle, joka vie autiotuvan lämpöön.
Omaa sijaintia kartalta paikantaessa kannattaa huomioida ympäristöstä useita eri asioita kuten korkeuskäyriä, peltoja ja järviä ja metsätyyppiä. Kuva Anders Lönnfeldt.
On hyvä opetella lukemaan karttaa kokonaisvaltaisesti siten, että havainnoi useampia asioita samanaikaisesti. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi maastonmuodot, järvet, pellot, korkeuserot, joet, ojat, suot, supat, kivet, kalliot. Myös rakennukset, tiet ja polut ovat mitä parhaimpia merkkejä suunnistuksen kannalta.
Karttamerkit kartalla
Kartta on pienennetty ja yksinkertaistettu kuva kohteesta, missä luonnossa olevat asiat näkyvät kartalla symboleina, karttamerkkeinä.
Karttoja on todella monen tyyppisiä, erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä, kuten veneilyyn, sukeltamiseen, urheilusuunnistukseen, retkeilyyn sekä moniin muihin tarkoituksiin. Retkeillessä yleensä käytetään vaellus- ja retkeilytarkoitukseen tehtyjä retkeilykarttoja.
Retkeilykartoissa näkyy sellaisia karttamerkintöjä, joita ei tyypillisesti ole muissa kartoissa, kuten polut, tulipaikat, laavut, mökit, vedenottopaikat, parkkipaikat ja muut oleelliset asiat vaeltamiseen liittyen.
Retkeilykartoissa on merkittynä mm. erilaiset laavut ja kämpät sekä nuotiopaikat.
Mittakaava
Mittakaava kertoo kuinka monta senttimetriä luonnossa vastaa yksi kartan senttimetri. Esimerkiksi 1:25000 mittakaavan kartan 1 cm vastaa luonnossa 25 000 cm eli 250 metriä.
Retkeilykartat eroavat esimerkiksi kilpasuunnistamiseen tehdyistä kartoista siinä, että niiden mittakaava on suurempi ja sisältävät paljon vähemmän merkintöjä. Tämä siksi, että retkeillessä yleensä etsitään suurempia kohteita, kuten järviä tai autiotupia, jolloin ei vaadita kartalta samanlaista tarkkuutta. Vaellukselle tai retkelle karttaa hankittaessa on hyvä tarkistaa, että mittakaava sopii käyttötarkoitukseen ja kartta on muutenkin sopiva retkeilykäyttöön. Katso retkikartat.
Retkikarttojen mittakaavat ovat yleensä 1:25 000 (1 cm kartalla on 250 m luonnossa) tai 1:50 000 (1 cm kartalla on 500 m luonnossa). Lapin tunturialueilla käytetään yleensä mittakaavaa 1:100 000 (1 cm kartalla on 1 km luonnossa).
Suuressa mittakaavassa olevien retkeilykarttojen hyvä puoli on se, että niihin saadaan sisällytettyä paljon suurempi alue, kuin perinteisiin suunnistuskarttoihin. Retkeilykarttojen tarkkuus riittää melkein aina tavalliselle vaeltajalle.
Karttamerkit
Karttoja katsoessa saattaa iskeä epätoivo, sillä ne ovat usein täynnä mitä erilaisempia merkintöjä, joiden merkitys ei välttämättä selviä päättelemällä.
Merkintöjen määrä vaihtelee paljon kartan tarkkuuden ja tyypin mukaan. Esimerkiksi kilpasuunnistuskartta sisältää enemmän merkintöjä ja tietoa kuin retkeilykartta.
Onneksi vaeltaja pärjää aika pienillä tiedoilla karttamerkkien suhteen, sillä useimmissa retkeilykartoissa on tietolaatikko, jossa on selitettynä suurin osa käytetyistä merkeistä. Kaikkea ei siis tarvitse opetella ulkoa.
On kuitenkin erittäin hyödyllistä opetella muutamia perusmerkkejä ja värien merkityksiä, koska silloin vaeltaessa suunnistamisesta tulee paljon jouhevampaa ja matkanteosta nautinnollisempaa. Kun osaat yleisimmät karttamerkit, niin voit myös käyttää karttaa, jossa merkintöjä ei ole selitetty.
Retkeilykarttojen merkintöjen perusteella voi löytää upeita luontokohteita omasta lähiluonnosta tai suunniteltaessa vaellusta syrjäisemmille seuduille. Lue tarkemmin reitin suunnittelusta.
Kartan värit
Karttojen värit ovat nykyään hyvin standardisoituja, ja käytännössä jokaisessa retkeilykäyttöön myydyssä kartassa ne ovat samoja. Jos kyseessä on hyvin erityiseen tarkoitukseen suunniteltu kartta, tai hyvin vanha kartta, ne voivat erota näistä väreistä.
- Sininen: vettä, suota
- Valkoinen: metsää
- Vihreä: tiheää metsää tai vaikeakulkuista maapohjaa
- Keltainen: avointa maastoa
- Ruskea: maanpinnan muotoja
- Musta: rakennuksia, teitä, polkuja, jyrkänne, aita, sähkölinja, kiviä ym.
- Harmaa: avokalliota
Korkeuskäyrät
Korkeuskäyrien tunteminen ja tunnistaminen on yksi tärkeimmistä taidoista suunnistettaessa, koska ne ovat yksi useimmiten käytetty tieto luettaessa karttaa, sekä luontoa.
Korkeuskäyrillä kuvataan maastonmuotoja ja korkeussuhteita. Juuri tästä syystä ne ovat erinomainen apu suunnistajalle. Tutkimalla maaston korkeutta ja muotoa pääsee usein hyvin jyvälle missä kohtaa on kartalla. Tämä taito vaatii kuitenkin paljon käytännön harjoittelua.
Yleensä retkeilykartoissa yhden korkeuskäyrän väli on 5 metriä. Tämä tieto pitäisi näkyä kartan tiedoissa.
Paksummalla piirretyt käyrät ovat tasasatametrien käyriä, eli esim. 100 m, 200 m.
Mitä tiheämmässä korkeuskäyrät ovat kartalla, niin sitä jyrkempi kohta on kyseessä. Harvassa olevat viivat ovat siis loivan mäen merkki. Jyrkänteille on oma karttamerkkinsä.
Kuvan kartalla yksi ohuempi korkeuskäyräviiva on 10 metriä. Paksummalla viivalla ja korkeusmerkinnällä on merkitty tasasataluku (300). Vasemmanpuoleiset punaiset pisteet havainnollistavat että 354,1 metrin huipulle "johtaa" 5 korkeuskäyräviivaa 300 metrin viivalta. Vasemmalla käyräviivat ovat kauempana toisistaan, eli kyseessä on loiva mäki. Oikealla olevat punaiset pisteet ovat paljon tiheämmin eli kyseessä on paljon jyrkempi mäki.
Jyrkänteen karttamerkin näkee joen molemmin puolin. Jyrkänne merkitään mustalla viivalla, josta lähtee ohuempia poikkiviivoja.
Sisällysluettelo
Suosituimmat tuotemerkit
