/tapahtumat//yritys/vuodesta-1928//asiakaspalvelu/yritysmyynti//yritys/sv/information-om-partioaitta/

Merkkiehdotukset

    Kategoriaehdotukset

      Hakuehdotukset

        Tuotteet

        Turvallisuus talviretkellä

        Talviretkeilyyn liittyy aina pieni seikkailun tuntu. Kylmä, lumipeite ja pimeys vievät talviretkeilijän pois mukavuusalueeltaan nauttimaan talvisista luontoelämyksistä aistit terävinä. Seikkailussa tasapainoillaan kuitenkin aina myös riskien kanssa.

        Talviretki pysyy seikkailuna, eikä muutu vaaralliseksi, kun suunnittelee lyhyenkin retken huolellisesti. Tee lisäksi varasuunnitelma ja yritä ennakoida kaikki riskit ennen pakkaseen lähtöä.

        Tässä oppaassa on turvallisuusvinkkejä erityisesti talviretkille. Talvella huomioi ensisijaisesti hypotermia- ja paleltumisriski, palovammat, hankaumat ja rakot, eksymisen vaara sekä jää- ja lumiturvallisuus.

        Tärkein turvallisuusohje aloittelevalle talviretkeilijälle on harjoitella talviretkeilyä aluksi helpommissa olosuhteissa päiväretkellä. Turvallisin tapa opiskella ja harjoitella talviretkeilytaitoja on osallistua opastetulle retkelle. Opastetulla retkellä opas tuntee maaston ja olosuhteet, ennakoi ja ottaa turvallisuuden huomioon ja ohjeistaa pukeutumaan oikein.

        Tutustu Partioaitan 365-klubin opastettuihin talviretkiin ja talviretkeilykursseihin:

        365-klubin tapahtumat »

        Muista myös ensimmäisiä yöretkiä tehdessäsi jättää leiriytymiseen aina riittävästi energiaa, jotta leirissä riittää vielä keskittymis- ja aloitekykyä tulien tekoon ja ruuanlaittoon sekä majoitteen pystyttämiseen. Suunnittele talviretkeilyn päivämatkat aluksi mieluummin liian lyhyiksi kuin pitkiksi.

        Muistilista turvalliseen talviretkeilyyn

        • Suunnittele reitti etukäteen ja kanna karttaa mukanasi.
        • Juo, syö ja lepää tarpeeksi.
        • Pidä puhelin ladattuna, ota varavirtalähde ja oikea latauspiuha mukaan.
        • Pidä mukana ylimääräistä lämmintä vaatetta.
        • Ota mukaan lämmintä juotavaa termospullossa.
        • Soita hätätilanteessa 112.

        Kylmä, kylmempi, kylmin – lieväkin hypotermia heikentää ajattelua

        Hypotermian mahdollisuus täytyy ottaa huomioon lyhyilläkin talviretkillä. Lievässä hypotermiassa ruumiinlämpö laskee +35–32 asteeseen. Oireet ovat paleleminen, lihasvärinä ja keskittymiskyvyttömyys. Varmasti tuttuja monelle talvella pidempiä aikoja ulkoilleelle.

        Lievä hypotermia voi kehittyä jo suojasäässä ja puoliksi huomaamatta esimerkiksi tulilla istuessa. Lievä hypotermia itsessään ei ole vaarallinen. Kun liikkuu rivakasti, saa tarvittaessa kuivat lämpimät vaatteet tai siirtyy sisätiloihin, nousee kehon lämpö normaaliksi.

        Talviretkeilyssä lievän hypotermian kanssa kannattaa kuitenkin olla hereillä, koska se heikentää toiminta- ja päätöksentekokykyä. Kun toimintakyky laskee, saattaa päättää jatkaa matkaa, vaikka olisi viisasta leiriytyä. Voit tehdä suunnistusvirheitä, hukata tai rikkoa varusteita. Lievä hypotermia altistaa muille talviretkeilyn riskeille.

        Jos hypotermia etenee, se muuttuu vaaralliseksi. Keskivaikea hypotermia voi talviretkellä kehittyä esimerkiksi, jos putoaa jäihin tai joutuu onnettomuuden tai sairaskohtauksen vuoksi olemaan liikkumatta pakkasessa pitkiä aikoja. Keskivaikeasti hypoterminen henkilö, jonka elimistön lämpötila on enää +32–29, on saatava sairaalahoitoon, jossa häntä voidaan lämmittää ja samalla valvoa sydämen toimintaa.

        Tutustu ennen retkeäsi eriasteisen hypotermian oireisiin ja ensiapuun. Varaa lyhyellekin retkelle mukaan ylimääräistä lämmintä vaatetta sekä avaruuspeite, jolla hypotermiassa olevaa voidaan lämmittää siihen asti, että apu saadaan paikalle.

        Pidä varsinkin yön yli kestävillä talviretkillä kaikki vaatteet ja suojaavat varusteet kuivina: suojaa vaatteet vedenpitäviin pakkauspusseihin. Katso, että teltan sisäpuolelle ei sula lunta. Makuupussi ei saa kastua missään olosuhteissa. Jos käytät lämminvesipulloa makuupussissa, tuplavarmista aina, että se ei vuoda makuupussiin.

        Pukeudu liikkuessa hengittäviin vaatteisiin, jossa et hikoile liiaksi. Pue taukotakki päällesi, kun pysähdyt sekä leirissä riittävän monta kerrosta vaatetta. Päällimmäinen kerros saa olla paksu eristävä kerros untuvaa, mutta kalvovaatteet kannattaa jättää välistä pois.

        Jos huomaat palelevasi sekä ajattelusi hidastuvan ja poukkoilevan kylmällä kelillä, riisu heti hikiset tai märät vaatteet pois, pue kuivia ja lämpimiä vaatteita päälle riittävän monta kerrosta. Liiku rivakasti ja juo lämmintä sokeroitua juotavaa, että saat tuotettua kehoon lämpöä. Jos mahdollista, siirry sisätiloihin tai tee tulet.

        Joskus on järkevää pystyttää leiri ja siirtyä lämpimään makuupussiin, jos suojautuminen kylmältä ei muuten ole mahdollista. Makuupussi on aina ja kaikissa olosuhteissa pidettävä kuivana, koska se on talvella myös tärkeä turvallisuusvaruste.

        Viima ja kova pakkanen aiheuttaa paleltumia

        Paleltumavamman syntyminen tarkoittaa, että kehon soluissa oleva neste jäätyy. Paleltuma-alueella on pistelyä ja tunnottomuutta, ja vähitellen kehittyy värin muutoksia ja mahdollisesti rakkuloita. Paleltuneen alueen kokoa on usein vaikea arvioida ennen sen sulamista. Suuri osa paleltumiin liittyvästä kudostuhosta syntyy sulamisvaiheessa tulehdusreaktion seurauksena.

        Paleltumia voi tulla lyhyelläkin talviretkellä kasvoihin, käsiin ja jalkoihin. Paleltumia alkaa syntyä -20 asteen pakkasessa, mutta jo lämpimämmässäkin, varsinkin jos tuulee. Paleltumia tulee helposti poskipäihin, korvalehtiin, nenään ja leuankärkeen. Mutta tunnottomat varpaat ja kädet ovat myös merkki paleltuman riskistä.

        Paleltumilta voi suojautua suojaamalla kasvot kypärämallisella hatulla, jalat riittävän lämpimillä talvikengillä ja vaihtamalla kuivat sukat. Kädet suojataan riittävän paksuilla hanskoilla sekä tarvittaessa vaihtamalla kuivat hanskat. Käytä kovilla pakkasilla kemiallisia käden- ja jalanlämmittimiä.

        Hankaumat ja rakot ja niiden ehkäisy

        Hankaumat ja rakot ovat hankala vaiva, joita tulee usein varsinkin hiihtovaelluksilla. Monot on useimmiten suunniteltu jäykiksi ja hiihdon liikettä ohjaamaan, ei niinkään ergonomisiksi ja mukailemaan jalan muotoja liikkeessä. Monoja tulee harvoin sisään ajettua yhtä huolellisesti kuin esimerkiksi vaelluskenkiä.

        Hiihtäessä ja lumikenkäilyssa jalka liikkuu kengässä tavalla, johon emme ole tottuneet. Liike toistuu ja voi nopeastikin hangata ihon rikki.

        Jos etukäteen tiedät, mihin monot tai kengät hankaavat, voit laittaa rakkolaastarit tai urheiluteipit paikoilleen jo ennen retkeä. Hiertymiä ehkäisevät jonkin verran myös kahdet päällekkäiset sukat.

        Varaa EA-pakkaukseen lyhyellekin hiihto- tai lumikenkäretkelle rakkolaastaria tai tavallista laastaria ja urheiluteippiä. Paikkaa jalat heti, kun hankautuma alkaa tuntua.

        Turvallisuusriski talviretkeilyssä syntyy, kun hankalaksi äitynyt rakkula hidastaa liikkumista. Hitaasti liikkuessa altistuu helpommin hypotermialle ja ei ehkä pysy reittisuunnitelmassa, jossa on tarkoitus ehtiä suojaan tuvalle.

        Rakkojen paraneminen voi kestää useita viikkoja, jos hankautunut alue on syvä ja/tai iso.

        Lue blogissa lisää jalkojen hoidosta vaelluksilla:

        top 5 vinkit jalkojen huoltoon »

        Pysy merkityllä reitillä ja kanna karttaa ja kompassia mukana

        Eksyminen on seikkailu silloin, kun mukana on kartta ja kompassi sekä riittävät varusteet ja vaatetus omalle retkelle. Kun olet paikallistanut itsesi, sinulla on turvasuunta ja valmis reittisuunnitelma, on helpohkoa palata oikealle reitille tai jatkaa haluamaansa kohteeseen.

        Riskiksi eksyminen muuttuu, jos päiväretki venyy ja ehtii tulla pimeää tai vaatetus ei ole riittävä. Auringon laskiessa, myös ulkolämpötila laskee. Silloin mukana pitäisi olla riittävästi varavaatteita, hätämajoite, karkkia tai muuta nopeaa energiaa ja puhelimessa akkua, jotta voi soittaa apua.

        Eksymistä voi ehkäistä jo kotona suunnittelemalla reitin omiin suunnistustaitoihinsa sopivaksi ja tekemällä varasuunnitelman. Helpointa se on pysymällä merkityillä poluilla. Reittimerkintöjä ylläpidetään suosituimpien kansallispuistojen käytetyimmillä reiteillä.

        Sivussa olevat reitit saattavat olla huonommin merkittyjä tai merkinnät ovat osin kadonneet. Karttaan merkittyjä talvireittejä ei myöskään aina huolleta läpi kauden vaan vain sesongin aikana. Maisemaan on saattanut myös muodostua kanssaretkeilijöiden, mökkiläisten tai eläinten tekemiä polkuja, jotka saattavat sekoittaa talvella suunnistavaa.

        Talvimaisemassa suunnistaminen onkin täynnä yllätyksiä, kun polut, purot ja muut maamerkit eivät näy paksun lumipeitteen alta. Puhelimen tai GPS-laitteen avulla suunnistaminen auttaa paikallistamisessa. Muista kuitenkin silloin huolehtia, että akuissa on riittävästi virtaa. Pidä puhelin lisäksi suojapussissa, jotta se ei saa kosteutta esimerkiksi povitaskussa.

        Selvitä ja päätä ennen lähtöäsi turvasuunta. Turvasuunnasta voit lukea lisää Partioaitan suunnistusoppaasta:

        Reitin suunnittelu »

        Palovammat – varovaisuus tulen ja veden kanssa

        Talvileirissä toimitaan aina keittimen ja kiehuvan veden sekä usein myös avotulen kanssa. Pääsääntöisesti olemme aina varovaisia, mutta väsyneinä tai hypotermisinä olemme kömpelömpiä ja huolimattomampia.

        Paras tapa torjua palovammoja ja muita vahinkoja päivä- tai yöleirissä on saapua sinne lämpimänä ja hyvissä voimin.

        Palovammat syntyvät useimmiten kuumia astioita käsitellessä tai kuumaa vettä kaataessa. Tuvassa tilat ovat ahtaat ja siellä on usein hämärää. Telttaillessa ruuanlaitto ja vesien sulatus kannattaa aina hoitaa ulkona. Teltan sisällä veden kanssa läträtessä on suurempi vaara kastella makuupussi. Keitin voi myös palaa epäpuhtaasti ja syntyä häkävaara.

        Kaada kuumaa vettä termokseen aina niin, että termospullo on tasaisella pinnalla tai esimerkiksi tukevasti lumihankeen tuettuna. Älä pidä kädellä kiinni termoksesta. Hyvä apuväline kuuman veden kaatamiseen on suppilo, jotta kuumaa vettä ei roisku ja kaadu päällesi.

        Käsittele kattiloita ja pannuja hanskat kädessä. Huomioi tulta kohentaessasi, että ylläsi ei ole mitään tulenarkaa, mihin lieskat voivat tarttua. Noudata tupien palomääräysohjeita.

        Turvallisesti jäillä ja lumivyöryriskialueella

        Jäiden kantavuudesta ei voi koskaan olla 100 % varma kylmänäkään pakkastalvena. Jäälle on voinut jäädä heikompi kohta tai niin sanottu tuuliavanto. Lumen alla saattaa virrata näkymättömissä puro, joka ohentaa jäätä rannasta. Syksyllä ja keväällä ole erityisen varovainen liikkuessasi jäillä.

        Kun suunnittelet talviretken reittiä, tarkista jäätilanne aina erikseen paikallisesta luontokeskuksesta tai paikallisilta asukkailta. Pidä silti kaulallasi jääpiikkejä, kun ylität vesistöjä talvella. Huolehdi myös, että sinulla on vedenpitävässä pakkauksessa varavaatenyytti.

        Jos liikut rinkan kanssa, pidä rinta- ja lantioremmit auki. Kun liikut suksien ja ahkion kanssa, opettele avaamaan siteet ja valjaiden soljet silmät kiinni, jotta saat kaikki varusteet riisuttua, eivätkä ne vedä sinua veden alle.

        Lumiturvallisuutta voi opetella kursseilla, mutta turvallisinta aloittelevalle retkeilijälle on pysyä merkityillä poluilla, joilla vyöryvaaraa ei ole. Suomen Lapissakin tapahtuu joka talvi lumivyöryjä. Jos lähdet takamaastoon, vältä yli 25 asteen rinteitä tai niiden alaosia. Rinteet voi tunnistaa jo reittiä suunnitellessa kartalta tiheästä käyrävälistä. Jos et koe tunnistavasi jyrkkiä rinteitä ja lumivyöryriskiä, pysy tasamaalla ja kumpuilevassa, mutta ei-jyrkässä maastossa.

        Lumi ei pelkästään vyöry vaan peittää alleen kuoppia, koloja ja puroja, joihin saattaa juuttua tai pudota. Paksusta lumikerroksesta on fyysisesti vaativaa nousta ylös ja paksu lumipeite myös hidastaa kulkua. Joten ota kaikki tämä huomioon reittisuunnittelussasi jo kotona.

        Miten toimit hätätilanteessa?

        Soita apua ja pyydä neuvoa hätäkeskuksesta. Pidä lyhyelläkin talviretkellä aina huolta, että puhelimessa on akkua ja mukanasi on varavirtalähde ja sopiva laturin johto, jotta voit hätätilanteessa soittaa 112. Puhelimeen kannattaa ladata erillinen 112-sovellus, joka näyttää hätäkeskukseen sijaintisi.

        Kaikkialla kansallispuistoissakaan ei ole kenttää. Joten, jos tarkoituksenasi on tehdä pidempiä retkiä, on hyvä hankinta hätälähetin, jonka avulla voi kutsua apua, kun puhelin ei toimi. Muista myös, että hätälähetin tarvitsee toimiakseen erillisen maksullisen liittymän.

        Pakkaa ensiapupakkaukseen talviretkille mukaan avaruuspeite, rakkolaastaria ja urheiluteippiä rakkojen suojaamiseen ja ehkäisyyn. Särkylääkkeen lisäksi pakkauksesta olisi hyvä löytyä palovammojen hoitoon tarkoitettuja rasvalappuja sekä haavansidontatarpeet.

        Turvallisinta talviretkeilyä on pitää huolta omasta ja muiden retkeläisten toimintakyvystä. Retkeile levänneenä, hyvin syöneenä ja riittävästi juoneena. Pukeudu kerroksittain ja muista talvella myös neljäs lämmittävä kerros.

        Jos huomaat retkiseurueen tunnelman laskevan ja vitsien lakkaavan naurattamasta, turvaudu karkkipankkiin. Energiataso saattaa laskea talviretkellä lähes vahingossa. Pelasta retki silloin nopealla makealla välipalalla.

        double-arrows-up
        Uutiskirjeen tilaaminen

        Melkein valmista. Klikkaat nyt enää vain sähköpostitse saamaasi vahvistuslinkkiä!
        Uutiskirjeen tilaaminen

        Ole hyvä ja kirjoita oikea sähköpostiosoite