Suomalaisen etuoikeus on puhdas juomavesi suoraan hanasta. Myös luonnonvedet ovat Suomessa, varsinkin pohjoisessa, verraten puhtaita. Lapin vaelluksilla meistä aika moni on vuodesta toiseen ottanut juomavedet suoraan virtaavista puroista ilman ongelmia. Tällainen turvallisuus on meidän pohjoisen asukkien harvinainen ylellisyys.
Puhdasta juomavettä voi toki ostaa monista paikoista pullossa. Muovijätteen määrän lisääminen ei kuitenkaan kuulosta retkeilijän korvaan houkuttelevalta, eikä pullovettä aina ole saatavilla varsinkaan syrjäseuduilla. Niinpä omavaraisuus veden puhdistamisessa on ekologisen ja järkevän retkeilijän valinta.
Puhtaan juomaveden tuottaminen on yleensä melko yksinkertaista, kun muutama perusasia on selvillä ja huomioitu.
Juomavedessä voi piilotella monenlaisia taudinaiheuttajia, jotka ovat peräisin ihmisen tai eläinten ulosteesta. Yleensä nämä mikrobit aiheuttavat jonkinlaista vatsavaivaa, ripulia, pahoinvointia, oksentelua, joskus myös kuumetta.
Karkeasti jaotellen vedessä voi olla kolmenlaisia taudinaiheuttajia: virukset (esim. noro), bakteerit (esim. salmonella) ja alkueläimet (esim. giardia, ameba). Oireet eivät kerro, mistä taudinaiheuttajasta on kyse. Usein ihmisellä on myös useampi mikrobi samaan aikaan.
Virukset aiheuttavat yleensä melko pian altistuksesta alkavan ripulitaudin. Taudin kesto on muutaman päivän. Virusripuli siis alkaa nopeasti ja menee yleensä verraten nopeasti ohi. Parantavaa hoitoa ei ole, vaan paras hoito on riittävä nesteytys, lepo ja ravitsemuksesta huolehtiminen.
Bakteeriripulit alkavat myös melko nopeasti altistuksen jälkeen, usein parin päivän sisällä. Taudinkuva on samankaltainen kuin virusripulissa. Yleensä bakteeriripulikin paranee itsekseen, mutta joskus antibioottihoitoa on syytä harkita.
Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot alkavat yleensä pidemmän ajan kuluttua, noin 1-2 viikkoa altistuksesta. Hoitamattomana nämä taudit voivat jatkua viikkoja, jopa kuukausia. Diagnoosi tehdään ulostenäytteestä ja hoito suunnataan taudinaiheuttajan mukaan.
Lisäksi vedessä voi olla esim. kemiallisia yhdisteitä ja raskasmetalleja, jotka ovat haitallisia ihmiselle. Näitä ei käsitellä laajemmin tässä kirjoituksessa. Puhtaan juomaveden lisäksi ruoka- ja käsihygieniasta huolehtiminen on oleellista suolistoinfektioiden ehkäisyssä. Lisätietoa löytyy matkailuoppaastamme.
Veden puhdistamisessa juomakelpoiseksi on tavoitteena puhdistaa edellä mainitut kolmen sortin taudinaiheuttajat mahdollisimman tehokkaasti. Käytössä on kolme vallitsevaa menetelmää eri muotoineen: keittäminen, kemiallinen desinfiointi ja suodattaminen. Lisäksi viime aikoina on markkinoille tullut myös ultraviolettivaloon perustuvia vedenpuhdistimia.
Veden keittäminen on varma tapa puhdistaa vesi taudinaiheuttajista. Keittämällä voidaan tuhota kaikkia taudinaiheuttajia. Matalissa korkeuksissa riittää, että vesi kiehu noin minuutin ajan. Korkeammalla vesi kiehuu jo alhaisemmassa lämpötilassa, ja yli 2000 metrin korkeudessa vettä pitäisi keittää 3 minuutin ajan.
Keittämisen plussat ja miinukset:
+ tuhoaa kaikki taudinaiheuttajat (virukset, bakteerit, alkueläimet)
+ edullinen
- kuluttaa polttoainetta
- juomakelpoista vettä joutuu odottamaan kuuman veden jäähtyessä
- aina keittämiseen ei ole mahdollisuutta (ei välineitä tai polttoainetta)
Kemiallisella desinfioinnilla tarkoitetaan lähinnä kloorin tai jodin lisäämistä veteen taudinaiheuttajien tuhoamiseksi. Tällä menetelmällä saadaan tuhottua tehokkaasti bakteerit ja virukset, mutta teho alkueläimiin on epäluotettava ja vaihteleva.
Kemiallisten desinfiointiaineiden teho riippuu mm. veden kirkkaudesta ja lämpötilasta sekä käytetystä desinfiointiaineen määrästä. Mitä kirkkaampi vesi, sitä parempi. Mitä kylmempi vesi, sitä kauemmin pitää aineen vaikuttaa. Yleensä noin puoli tuntia on riittävä vaikutusaika, mutta vaikutusaikaa voi joutua pidentämään pariinkin tuntiin olosuhteiden mukaan.
Desinfiointi aiheuttaa jonkin verran sivumakua puhdistettuun veteen. Tämän häiritsevyyttä kannattaa jokaisen itse testata ja arvioida.
Jodia käytetään kloorin ohella yleisesti veden puhdistamiseen. Sen käyttö EU:ssa on kuitenkin kielletty, lähinnä sen aiheuttamien yliherkkyysreaktioiden takia. Jodi ei myöskään sovi raskaana oleville tai kilpirauhaspulmista kärsiville. Jos nämä eivät ole ongelmana, voi jodia kyllä käyttää veden puhdistamiseen lyhytkestoisesti, korkeintaan muutaman viikon kerralla.
Kemiallisen desinfioinnin plussat ja miinukset:
+ aina käytettävissä, jos ainetta on mukana
+ veden voi jättää puhdistumaan ja tehdä itse sillä välin muuta
+ kevyt ja pieni kuljettaa repussa
+ edullinen
+ tuhoaa tehokkaasti myös virukset
- huono teho alkueläimiin
- pitkähkö vaikutusaika
- häiritsevä sivumaku
- jodi ei sovi kaikille ja sitä voi käyttää vain muutaman viikon kerralla
Pienillä huokosilla varustettu filtteri vaatii melko paljon voimaa, jotta vesi saadaan pumpattua sen läpi. Pumppaaminen ei myöskään ole salamannopeaa, joten veden puhdistamiseen kannattaa varata hieman aikaa. Keskittyneellä ja tehokkaalla pumppaamisella litran saa kuitenkin puhdistettua 1-2 minuutissa. Keraamiset suodattimet on yleensä helppo puhdistaa ja niillä voi käsitellä useita satoja, jopa pari tuhatta litraa vettä ennen kuin suodatin pitää vaihtaa.
Markkinoille on viime vuosina tullut myös toisen tyyppisiä, pienempiä suodattimia. Esim. pillimäiset suodattimet ovat pieniä ja kevyitä. Näissäkin ongelmana on tehottomuus virusten poistamisessa vedestä.
Suodatuksen plussat ja miinukset:
+ kohtuullisen nopea
+ varmatoiminen
+ pitkä käyttöikä
+ helppo käyttää ja huoltaa
- ei poista viruksia vedestä
- perinteisten suodattimien koko ja paino
- vaatii aktiivista toimintaa
- perinteisten suodattimien melko kallis hankintahinta
Care Plus Water Filter on pieni ja kevyt, parhaiten yhden hengen tarpeisiin sopiva suodatin. Puhdistettavan veden voi puristaa esim. mukana tulevasta pussista suodattimen läpi pulloon. Vettä voi myös imeä suoraan suodattimen läpi ja sen voi liittää juomarakon letkuun.
Tutustuin Graylin vedensuodatinpulloon vastikään matkallani Nepaliin. Hoidin käytännössä koko juomavesihuoltoni tällä laitteella ilman mitään ongelmia. Systeemi on yksinkertainen. Puhdistettava vesi otetaan pulloon, ja veden läpi painetaan sylinterimäinen kappale, jonka päässä on suodatin.
Puhdistettava vesi otetaan Graylin pulloon purosta, hanasta tai muusta vesilähteestä.
Suodatin perustuu sähköisesti varautuneeseen verkkoon, joka ”sieppaa” taudinaiheuttajat vedestä. Tässä suodattimessa siis huokosten koko ei ole merkittävä, ja siksi vesi pääsee virtaamaan suodattimen läpi huomattavasti nopeammin kuin keraamisessa suodattimessa. Lisäksi tällä menetelmällä saadaan poistettua myös virukset.
Vesi puhdistuu, kun sylinterimäinen suodatinkappale painetaan vesimassa läpi. Painaminen on kevyttä ja nopeaa, joten suurempikin vesimäärä puhdistuu varsin vaivattomasti.
Suodattimen aktiivihiilikomponentti poistaa raskasmetalleja ja kemikaaleja.
Suodatin on sylinterin alaosassa. Se on helppo irrottaa ja vaihtaa uuteen.
Suodattimen käyttö on nopeaa. Pullon tilavuus on vajaat 500 ml ja tuo vesimäärä puhdistuu alle puolessa minuutissa. Veden voi juoda suoraan pullosta tai kaataa puhtaan veden toiseen pulloon tai vaikka juomarakkoon. Näin voi puhdistaa isomman vesimäärän päivän retkiä varten.
Tälläkin suodattimella on toki omat rajoituksensa: laite on juomapullon kokoinen, painoa on reilut 300 grammaa ja suodattimen vaihto täytyy tehdä noin 150 puhdistetun vesilitran välein.
Graylin suodatin koottuna ja suodatukseen valmiina. Vertailun vuoksi vieressä on litran juomapullo.
Grayl-pullon plussat ja miinukset:
+ nopea ja helppo käyttää
+ toimintavarma
+ poistaa vedestä tehokkaasti bakteerit, virukset ja alkueläimet
+ melko edullinen
+ yksinkertainen mekaniikka, ei rikkoutuvia osia, suodatin on helppo vaihtaa
- paino ja koko
- yhden suodattimen kapasiteetti noin 150 litraa (huomattavasti pienempi kuin keraamisilla suodattimilla)
- ei siedä jäätymistä
Ultraviolettivaloa voidaan myös käyttää taudinaiheuttajien tuhoamiseen juomavedestä. Tutkimustieto tämän menetelmän tehosta on vielä vähäisempää kuin muiden menetelmien osalta. UV-valo ei ole tehokas sameassa vedessä. UV-valoa hyödyntävät laitteet ovat yleensä paristokäyttöisiä, mikä saattaa rajoittaa niiden käytettävyyttä retkioloissa. Lisäksi laitteiden toimintavarmuus on ollut joskus puutteellista. Toisaalta jos puhdistuskapasiteetin tarve on melko pieni, esim. yhden ihmisen juomavedet, on UV-laitteista ollut varsin hyviä käyttökokemuksia.
Ultraviolettivalon plussat ja miinukset:
+ nopea ja helppo
+ kevyt
+ poistaa vedestä kaikkia taudinaiheuttajia
- toimintavarmuus
- paristokäyttöisyys
- vaatii esisuodatuksen, jos vesi on sameaa
Varmoja tapoja saada puhdasta juomavettä ovat keittäminen ja pullotettu vesi. Tosin pullovedenkin kanssa on todettu huijauksia jossain päin maailmaa, eikä vesi olekaan aina ollut puhdasta. Lisäksi pulloveden käyttö tuottaa huomattavat määrät muovijätettä. Keitetyn veden ongelma on joskus saatavuus, kun keittomahdollisuutta ei ole tarjolla. Sen tuottaminen kuluttaa myös polttoainetta ja janoinen joutuu hetken odottelemaan veden jäähtymistä.
Perinteiset retkisuodattimet tai kemikaalit eivät ole yksin käytettynä varmoja ja tehokkaita juomaveden puhdistamiseen. Useimmat keraamiset suodattimet eivät poista viruksia, kemikaalit taas ovat teholtaan puutteellisia alkueläinten poistamisessa. Niinpä näitä menetelmiä ei suositella käytettävän yksinään, vaan yhdessä toisiaan täydentävinä.
Graylin suodatin tuntuisi tarjoavan ratkaisun moneen muiden menetelmien ongelmaan. Se poistaa tehokkaasti kaikkia taudinaiheuttajia. Se on varsin nopea käyttää ja mekaniikaltaan yksinkertainen.
Graylin suodatinta voisi siis suositella retkeilijälle, joka tarvitsee juomaveden puhdistusta harvakseltaan ja jolle ultra light –varustelu ei ole se tärkein juttu. Jos veden puhdistusta joutuu tekemään usein ja ehkä isommalle porukalle, lienee perinteinen retkisuodatin yhdistettynä kemialliseen puhdistukseen (esim. kloori) taloudellisin ja varmin valinta. Grayl on suositeltava myös matkailijalle, vettä saa pullollisen verran nopeasti ja vettä voi ottaa mistä tahansa vesihanasta.
Lähteet:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Matkailijan terveysopas
David Livingstone –seura (The Finnish Society for International Health), Matkailijan ohjeet, Juomaveden puhdistaminen
CDC (Centers for Disease Control and Prevention), A Guide to Drinking Water Treatment and Sanitation for Backcountry and Travel Use
Kirjoittaja Anu Usvasalo on eräopas, lääkäri ja 365 Klubin retkiopas; www.erasseikkailija.com
Suosituimmat tuotemerkit