Kolmiosaisessa Turvallisesti kaukomailla -sarjassa käymme lääkäri Anu Usvasalon kanssa läpi tärkeimpiä huomioitavia asioita kaukomaille lähdettäessä.
Osa 2 - Rokotukset »
Osa 3 - Mitä jos sairastuu matkalla »
Aiheita tässä oppassa (suorat linkit): Matkalle valmistautuminen » | Matkaripuli » | Puhdas juomavesi » | Malaria »
Matkailu on mukavaa ja avartavaa, etenkin jos matkalla pysyy terveenä ja turvassa. Kaikkein mukavinta tietysti on, jos matkan jälkeenkään mikään eksoottinen tauti ei ala vaivata. Pieni suunnittelu, yksinkertaiset varotoimet ja terve maalaisjärki ovat resepti antoisaan ja turvalliseen matkailuun alkeellisemmissakin oloissa.
Suurimmat riskit matkaillessa ovat yleensä ripuli, liikenne, alkoholi ja muut päihteet sekä sukupuolitaudit. Kun näiden asioiden kanssa välttää riskejä, on jo aika pitkällä turvallisen matkailun kanssa.
Varsinkin kaukomaille matkatessa kannattaa terveysasioita ajatella jo useampi kuukausi ennen matkalle lähtöä. Jos matkallelähtijä kärsii jostain perussairaudesta, on matkasta syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa hyvissä ajoin. Pyrkimys on, että perustauti on mahdollisimman hyvässä tasapainossa matkalle lähtiessä. Riittävä säännöllinen lääkitys pitää muistaa ottaa mukaan. Lääkkeiden ostamista ulkomailla, varsinkin eksoottisemmissa kohteissa, kannattaa välttää lääkeväärennösten takia.
Lääkkeiden viemisestä ulkomaille löydät lisää tietoa täältä ». Katso myös, mitä kannattaa pakata oman ensiapupakkaukseen » matkalle lähtiessä.
Rokotuksista tulee myös huolehtia ajoissa, näistä löydät lisää tietoa täältä ».
Matkalle valmistauduttaessa huomioitavat seikat riippuvat suuresti matkakohteesta, matkan ajankohdasta, sen pituudesta ja tarkoituksesta. Mitä pitempi reissu, mitä alkeellisemmat olot ja mitä lämpimämpi ilmasto, sitä suuremmat ovat esim. elintarvikehygieniaan ja sen myötä matkaripuliin liittyvät riskit. Toisaalta seuraavia asioita ennakkoon miettimällä voi turvallisesti reissata hyvinkin eksoottisissa oloissa.
Matkailijan yleisimmän terveysongelman, ripulin, ehkäisemisessä tärkeintä on hyvä käsi- ja elintarvikehygienia. Tartunnan lähteenä on yleensä saastunut ruoka tai juoma. Eli kädet pitää pestä aina vessareissujen jälkeen ja ennen syömistä. Käsidesiä on myös hyvä käyttää.
Ripulin ehkäisyyn ei ole yleistä suojaa antavaa rokotetta, joten omalla toiminnalla on ratkaiseva merkitys ripulin välttelyssä. Tässä muutama ruoka, jotka on syytä harkinnan mukaan ohittaa omassa ruoka- ja juomavaliossa:
Probioottien, eli esim. maitohappobakteereiden (mm. Gefilus) tai Saccharomyces boulardii –hiivan (mm. Precosa), teho matkaripulin ehkäisyssä on heikko. Niiden käyttämisestä ei ole haittaa, mutta hygieniasta, järkevästä ruokavaliosta ja puhtaasta juomavedestä on silti huolehdittava.
Matkailijan ripulin aiheuttajana on useimmin bakteeri (yli 60 % tapauksista, esim. kolibakteerit, salmonella). Virukset aiheuttavat vaatimattomamman osuuden matkaripuleista (noin 20 %, esim. noro, rota). Alkueläimet ovat harvinaisempia ripulin aiheuttajia (noin 5 %, esim. giardia, ameba). Jopa 25 %:lla taudinaiheuttajia on useampi samaan aikaan.
Oireiden perusteella ei yleensä voi päätellä, mistä pöpöstä tarkalleen on kyse. Bakteeri- ja virusripulien itämisaika on kuitenkin yleensä lyhyempi, alle 1 vrk-muutama päivä, verrattuna alkueläimiin, jotka eivät yleensä sairastuta matkailijaa ensimmäisen viikon aikana. Toisaalta hoitamaton alkueläininfektio suolistossa voi olla hyvinkin pitkäkestoinen, jopa kuukausien vaiva.
Matkaripulin hoito on pääasiassa lepoa, nesteytystä turvallisilla juomilla (esim. tee, pullovesi, laimea mehu) ja kevyttä ravintoa (esim. paahtoleipä, banaani, riisi).
Pienet lapset ovat alttiimpia saamaan matkaripulin ja he ovat myös herkempiä ripulin aiheuttamalle nestehukalle ja kuivumiselle. Työkomennuksia ei aina voi valita, mutta lomamatkakohteiden kanssa on suositeltavaa harkita, minne pikkulapsen kanssa on järkevää ja tarpeellista matkustaa.
Turvallinen juomavesi ei ole kaikkialla yksinkertainen asia. Pullotettu vesi on monessa paikassa turvallisinta. Toisaalta se on kallista, tuottaa paljon roskaa eikä sitä ole kaikkialla saatavilla, kun ollaan esim. vaelluksella syrjäisillä seuduilla.
Vettä voi puhdistaa myös itse. Menetelmiä on useita, mutta yhden täydellisen menetelmän löytäminen on vaikeaa.
Veden puhdistuksessa yksin käytettynä paras menetelmä on keittäminen. Alle 2 000 metrin korkeudessa yhden minuutin keittoaika riittää tuhoamaan taudinaiheuttajat. Korkeammissa ilmanaloissa veden kiehumislämpötila on matalampi ja keittoaikaa pitää siksi pidentää noin kolmeen minuuttiin.
Retkikäyttöön suunnitellut vedensuodattimet ovat toinen varsin hyvä tapa puhtaan veden tuottamiseen. Esim. MSR:n ja Katadynin erilaisissa malleissa vesi pumpataan käsin suodattimen läpi ja näin saadaan kohtuullisessa ajassa riittävästi puhdasta vettä.
Useimmat retkisuodattimet eivät puhdista vedestä viruksia, koska suodattimen aukot ovat niin suuria, että virukset pääsevät niistä läpi. Toisaalta virukset ovat matkaripulin aiheuttajina ehkä harmittomimpia ja myös selvästi bakteereja harvinaisempia. Markkinoilla on myös uudempia ja kalliimpia malleja, joissa suodattimen aukot ovat niin pieniä, että niiden luvataan poistavan vedestä myös virukset.
Yksi tapa poistaa viruksia vedestä ovat klooripitoiset puhdistustabletit. Niistä tulee jonkin verran makua veteen. Ne eivät myöskään sovi yksinomaiseksi menetelmäksi veden puhdistamiseksi, mutta suodattimen kanssa yhdessä nämä menetelmät täydentävät toisiaan.
Markkinoilla on myös UV-säteilyyn perustuvia vedenpuhdistuslaitteita. Ne ovat useimmiten paristokäyttöisiä, mikä saattaa olla ongelma pidemmillä matkoilla ja syrjäisillä seuduilla. Ne toimivat vain kirkkaassa vedessä, mikä voi myös joskus rajoittaa niiden käyttöä.
Malaria on vakava, jopa hengenvaarallinen kuumetauti, joka on kuitenkin ehkäistävissä asianmukaisella estolääkityksellä. Taudilta suojaavaa rokotetta ei ole käytössä. Hyttystenpistoilta suojautuminen on oleellista paitsi malarian, myös muiden hyttysten välityksellä leviävien tautien ehkäisyssä.
Hankalinta aluetta malarian kannalta on trooppinen Afrikka, jossa esiintyy pääosin vaarallisinta malarian muotoa eli plasmodium falciparumin aiheuttamaa malariaa. Trooppiseen Afrikkaan ei pidä koskaan lähteä ilman asianmukaista estolääkitystä. Myös Aasia, Väli-Amerikka ja Etelä-Amerikan pohjoisosat ovat malaria-alueita. Näille alueille matkustettaessa estolääkityksen tarpeesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa hyvissä ajoin ennen matkaa.
Malarian estoon on Suomen lääkemarkkinoilla saatavilla kolme eri lääkevalmistetta. Ne ovat kaikki tehokkaita myös vaarallisinta falciparum-malariaa vastaan. Estolääkkeiden käytössä on eroja ottotiheyden sekä aloitus- ja lopetusajan suhteen. Myös haittavaikutuksissa on eroa. Sopivan estolääkityksen valinta tehdään yhteistyössä lääkärin kanssa.
Malarian estolääkitys on tehokas vain, kun se otetaan ohjeen mukaan, aloitetaan ennen matkaa ja jatketaan matkan jälkeen kunkin lääkkeen ohjeistusta noudattaen.
Hyttysenpistoilta suojautuminen on erityisen tärkeää etenkin trooppisessa Afrikassa, koska mikään estolääke ei anna täydellistä suojaa ja koska hyttyset levittävät myös muita kuumetauteja joita ei voi lääkityksellä ehkäistä.
Mikäli kuume nousee, tulee malarian mahdollisuus aina huomioida varsinkin Afrikassa matkustettaessa ja sieltä palattua, sillä mikään estolääke ei ole täydellisen varma suoja malariaa vastaan. Toisaalta myös esim. dengue- tai zikavirus aiheuttavat matkailijalle kuumetauteja, joiden ehkäisy on lähinnä hyttysenpistoilta suojautuminen. Onkin tärkeää mainita ulkomaanmatkasta lääkärille, jos sairastuu kuumetautiin matkan jälkeen. Etenkin malarian kohdalla matkustustieto voi olla tärkeä vielä kuukausiakin matkalta palattua.
Kirjoittaja Anu Usvasalo on eräopas, lääkäri ja 365 Klubin retkiopas.
Lähteinä on käytetty pääasiassa THL:n, Kelan ja Lääkäriseura Duodecimin verkkomateriaaleja.
Suosituimmat tuotemerkit
