Villaa on huovutettu jo satoja vuosia vaatteisiin ja muihin erilaisiin tekstiileihin. Huopikkaat kulkeutuivat Suomeen Venäjältä 1800-luvun lopulla. Maanviljelijä Alex Lahtinen perusti huopatossutehtaan vuonna 1921 Jämsän Partalan kylään. Jämsän seutu onkin ollut yksi huopateollisuuden keskuksista. Parhaimmillaan Partalan kylässä on toiminut seitsemän huopatossutehdasta. Nykypäivänä Lahtiset on Suomen ainoa yritys, joka on valmistanut pitkävartisia huopikkaita yhtäjaksoisesti tähän päivään asti. Ja tarina jatkuu.
Valmistus käsityönä
Huopikkaat valmistetaan käsityönä puhtaasta lampaanvillasta, joka soveltuu parhaiten niiden valmistukseen. Villakuitujen huopumisominaisuuteen perustuva huovutusprosessi on kuin ohjailtava kaaos, joka perustuu siihen, että villakuidut menevät takkuun. Huovuttaja vaikuttaa mekaanisesti siihen, että kuidut takkuuntuvat lisää, mutta juuri siten miten halutaan. Alussa huopikasaihio on noin kaksi kertaa suurempi joka suuntaan kuin toivottu valmis tuote. Aihiota huovutetaan kunnes haluttu vahvuus ja tiiviys on saavutettu. Lopuksi aihio muovataan lestin päälle kuivumaan. Tässä vaiheessa huopikkaat venytetään haluttuun muotoon. Toisin kuin muut jalkineet, huopikkaat saattavat valmistustavasta johtuen käytössä hieman kutistua.
Huopikkaat eivät vaadi paljon hoitoa
Käytön jälkeen huopatossut on hyvä muotoilla, tarvittaessa vaikkapa täyttää paperilla ja kuivattaa matalassa lämmössä (n. +40 °C). Läpimäräksi kastuessaan huopikas saattaa menettää muotonsa, siksi kastelemista pitää varoa. Pinnan puhdistus sujuu parhaiten harjaamalla. Säilytettäessä kannattaa valita pimeä huoneenlämpöinen tai viileämpi paikka ja huolehtia koisuojauksesta.
Huopa käytössä
Sujauta pehmeät aamutossut päivän valjetessa jalkaan ja anna niiden lämmittää iltaan saakka. Kylmään ilmaan astuessa turvaudu pitkävartisiin huopikkaisiin – noihin jaloihin jalkineisiin, jotka ovat suomalaista talviperinnettä parhaimmillaan. Sadesäillä puolestaan villasyylingit saavat kylmät kumisaappaatkin tuntumaan mukavilta ja lämpimiltä. Huopikkaat eivät veny, vaan ennemminkin kutistuvat aluksi hiukan käytössä, joten ostohetkellä tarkalleen sopiva huopikas saattaa olla myöhemmin liian pieni. Noin yksi numero väljyyttä on sopivasti.
Villaa on huovutettu jo satoja vuosia vaatteisiin ja muihin erilaisiin tekstiileihin. Huopikkaat kulkeutuivat Suomeen Venäjältä 1800-luvun lopulla. Maanviljelijä Alex Lahtinen perusti huopatossutehtaan vuonna 1921 Jämsän Partalan kylään. Jämsän seutu onkin ollut yksi huopateollisuuden keskuksista. Parhaimmillaan Partalan kylässä on toiminut seitsemän huopatossutehdasta. Nykypäivänä Lahtiset on Suomen ainoa yritys, joka on valmistanut pitkävartisia huopikkaita yhtäjaksoisesti tähän päivään asti. Ja tarina jatkuu.
Valmistus käsityönä
Huopikkaat valmistetaan käsityönä puhtaasta lampaanvillasta, joka soveltuu parhaiten niiden valmistukseen. Villakuitujen huopumisominaisuuteen perustuva huovutusprosessi on kuin ohjailtava kaaos, joka perustuu siihen, että villakuidut menevät takkuun. Huovuttaja vaikuttaa mekaanisesti siihen, että kuidut takkuuntuvat lisää, mutta juuri siten miten halutaan. Alussa huopikasaihio on noin kaksi kertaa suurempi joka suuntaan kuin toivottu valmis tuote. Aihiota huovutetaan kunnes haluttu vahvuus ja tiiviys on saavutettu. Lopuksi aihio muovataan lestin päälle kuivumaan. Tässä vaiheessa huopikkaat venytetään haluttuun muotoon. Toisin kuin muut jalkineet, huopikkaat saattavat valmistustavasta johtuen käytössä hieman kutistua.
Huopikkaat eivät vaadi paljon hoitoa
Käytön jälkeen huopatossut on hyvä muotoilla, tarvittaessa vaikkapa täyttää paperilla ja kuivattaa matalassa lämmössä (n. +40 °C). Läpimäräksi kastuessaan huopikas saattaa menettää muotonsa, siksi kastelemista pitää varoa. Pinnan puhdistus sujuu parhaiten harjaamalla. Säilytettäessä kannattaa valita pimeä huoneenlämpöinen tai viileämpi paikka ja huolehtia koisuojauksesta.
Huopa käytössä
Sujauta pehmeät aamutossut päivän valjetessa jalkaan ja anna niiden lämmittää iltaan saakka. Kylmään ilmaan astuessa turvaudu pitkävartisiin huopikkaisiin – noihin jaloihin jalkineisiin, jotka ovat suomalaista talviperinnettä parhaimmillaan. Sadesäillä puolestaan villasyylingit saavat kylmät kumisaappaatkin tuntumaan mukavilta ja lämpimiltä. Huopikkaat eivät veny, vaan ennemminkin kutistuvat aluksi hiukan käytössä, joten ostohetkellä tarkalleen sopiva huopikas saattaa olla myöhemmin liian pieni. Noin yksi numero väljyyttä on sopivasti.
