AVOVESIUINTI JA UINTIRETKEILY

Avovesiuinnissa on tärkeää rento valppaus, joka rakentuu uintiturvallisuuden perustalle. Uimarin tulee tuntea oma uimataitonsa ja kuntonsa, suunnitella uintireitti, tiedostaa mahdolliset riskit, käyttää tarpeellisia uintivarusteita ja tietää miten menetellä hätätilanteessa. Aloittelija voi käyttää Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n sivuilta löytyvää Avovesiuimarin muistilistaa, johon on kerätty huomioon otettavia turvallisuuteen liittyviä asioita ennen uintia, uinnin aikana ja uinnin jälkeen. Lajin harrastajalle kehittyy vähitellen oma tsekkausrutiininsa, jonka jälkeen voi luottavaisena mennä veteen.

Uimataidolle avovedessä ei ole erillistä määritelmää. Pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaan uimataitoinen henkilö pystyy veteen hypättyään uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 m selällään. Avovedessä uimarin on hyvä pystyä uimaan tätä enemmän ja myös kohtuullisen hyvällä uintitekniikalla. Avovesiuinnista ja uintiretkeilystä kiinnostuneen kannattaakin ensin suunnata uima- ja triathlonseurojen ja uintiyritysten uintitekniikkakurssille uimahalliin. Tämän jälkeen suositeltavaa on käydä samojen tahojen tarjoamalla avovesiuinnin kurssilla tai liittyä swimrun-ryhmien pariin. Pari muutakin tapaa on päästä uintitekniikasta jyvälle: pyytää tekniikkaohjausta uintia harrastavalta tuttavalta sekä katsoa netistä videoita uintitekniikkaharjoituksista ja tehdä niitä itsenäisesti. Vapaauinti (krooliuinti) ja rintauinti ovat uintityylit, jotka sopivat parhaiten avoveteen ja pidemmille uintimatkoille avovedessä. Tärkeitä avovesiuinnin taitoja ovat suoraan uiminen ja suunnistaminen.

Uintireitti tulee suunnitella etukäteen. Reitissä tulee huomioida uintimatkan pituus, rantautumispaikat ja veneväylien välttäminen. Myös muiden vesillä liikkujien, kuten leija- ja purjelautailijoiden, suosimille alueille ei ole uimarilla menemistä. Uinnin suunnitteluun sisältyy säätiedotuksen tarkistaminen ja säätilan ennakoiminen. Myötätuulessa ja -aallokossa uinti sujuu kevyemmin kuin vastaisessa, ja säätilan ja omien voimien riittävyyden arvioiminen on tärkeää. Ukonilmalla avovedestä tulee pysyä poissa.

Säätilan yllättävän muutoksen ja muiden vesillä liikkujien lisäksi avovesiuinnin riskitekijöitä ovat muiden muassa kylmän veden shokki, hypotermia ja sinilevä. Tutustu Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Viisaasti vesillä -sivustoon ja käy läpi erilaisia riskitekijöitä ja vaaratilanteita sekä hätä- ja pelastustilanteessa toimimista.

Uimakaveri on tärkeä uimarin turvallisuudelle. Jos uimari saa lihaskrampin, kokee aallokon vaikeana tai hätääntyy, uimakaveri voi tsempata tai rauhoittaa tilanteen yli. Vaaratilanteessa uimakaveri voi uimarinpoijun avulla hinata uimarin rantaan tai hätätilanteessa huutaa ja hälyttää apua. Älä koskaan ui yksin. Uinti kaverin kanssa tai ryhmässä on myös kiva, yhteinen kokemus.

Avovedessä on nautinnollista uida ilman rihman kiertämää. Ei ole toista lajia, jossa yksinkertaisesti voi riisua kaikki vaatteet ja aloittaa liikunta. Kuitenkin oman turvallisuuden ja mielekkyyden vuoksi on hyvä käyttää vähintään uima-asua, uimalakkia, uimalaseja ja uimarinpoijua.

Uimapuvuissa ja -housuissa on valinnanvaraa. Tärkeintä niiden valinnassa on istuvuus eli uima-asu ei saa hiertää, kiristää, mutta ei myöskään saa olla löysä. Kilpauinnin harjoitus- ja kilpailupukuja valmistavien merkkien puvuissa on hyvät ominaisuudet ja laaja valikoima. Hyvän uima-asun saa halvimmillaan 30-40 eurolla.

Uimalakki estää lämmön haihtumista päästä ja pitää hiukset pois kasvoilta. Kirkkaanvärinen uimalakki päässään uimari myös näkyy avovedessä muille vesillä liikkujille ja rannalla olijoille lakitonta paremmin. Uimalasit auttavat näkemään uidessa, ja niiden valikoimasta löytyy erityisesti avovesiuintiin suunniteltuja laajalla näkökentällä varustettuja laseja. Uimalaseja saa vahvuuksilla, peilillä ja polaroituna sekä eri värisinä eri olosuhteisiin. Hinnat alkavat kahdenkymmenen euron tietämiltä. Laseille tarkoitettu huurteenestoaine pitää lasit kirkkaina, vaikka toisinaan veden ja ilman suuri lämpötilaero tekeekin tepposet näkyvyydelle aineesta huolimatta. Nenäklipsillä uimari voi estää veden menemistä nenään, ja korvatulpat estävät veden menon korviin. Viileä vesi korvissa voi aiheuttaa huimauksen tunnetta, joten korvatulppien käyttö myös lisää turvallisuutta.

Pidempien matkojen uiminen avovedessä ilman märkäpukua vaatii totuttelua viileisiin vesiin sekä uintiturvallisuuden erityistä huomioimista. Talviuinnin harrastaminen on yksi tapa totuttaa kehoa lämmön menetykseen, mutta säännöllinen lyhyt pulahdus kylmässä vedessä ei suoraan valmista pidempiin uinteihin viileissä vesissä. Luonnonveden kokonaisvaltainen kosketus iholla on ainutlaatuista luonnolle altistumista, joten ilman märkäpukua kannattaa myös pyrkiä uimaan. Voi esimerkiksi uida osan uintimatkasta puvulla ja osan ilman. Avovesiuintikilpailuissa märkäpuvun käyttö on kielletty yli 20 °C veden lämpötiloissa. Helteisinä päivinä vesien pintalämpötilat voivat olla jopa yli 25 °C, jolloin märkäpuvun käyttö voi olla suorastaan vaarallista lämpöhalvauksen takia. Tällöin uidaan "skins", kuten britit sanovat.

Suomessa vedet ovat yleensä viileitä kesäkuukausinakin, ja pidemmillä uintimatkoilla avovedessä on syytä käyttää märkäpukua. Märkäpukuja on eri paksuisia (yleensä 1–5 mm), ja paksuus voi vaihdella puvun eri osissa, ja puvun paksuus vaikuttaa sen lämmönpitävyyteen. Pukuja on pitkillä hihoilla ja lahkeilla, lyhyillä hihoilla ja lahkeilla sekä ilman hihoja. Swimrun-lajia varten on kehitetty pukuja, jotka päällä pystyy liikkumaan hyvin myös maastossa. Märkäpuvun valinnassa on tärkeää istuvuus, raajojen hyvä liikkuvuus puvussa sekä puvun sopiva paksuus omaan uintiharrastukseen. Lähinnä rintauintia uiville on myös tarjolla nimenomaan rintauintiin sopivia pukuja, jotka eivät kelluta jalkoja niin paljon kuin puvut yleensä. Märkäpuvun päälle pukemisessa sekä hiertämisen estämisessä voi käyttää näitä varten suunniteltua liukasteainetta. Märkäpuku tuo turvallisuutta avovesiuintiin. Se ylläpitää lämpöä, mutta se ei kuitenkaan tee avovesiuinnista riskitöntä, mikä on syytä muistaa. Märkäpuku kelluttaa ja muuttaa uintiasentoa ja tuo uintiin keveyttä. Märkäpuvun lisäksi voi käyttää neopreenistä huppua, käsineitä ja tossuja.

Avovedessä tärkeä uintivaruste on uimarinpoiju. Se on kirkkaan värinen kelluke, joka sidotaan hihnalla uimarin vyötärölle ja joka kulkee uidessa uimarin perässä huomaamattomasti.  Uimarinpoiju lisää uimarin näkyvyyttä vedessä muille vesillä liikkujille ja rannalla oleville. Sen varassa uimari voi myös huilata. Uimarinpoijun kuivapussi-versioon (koot 20-30 litraa) voi pakata haluamiaan varusteita, vaatteita, juomaa ja eväitä. Uimarinpoijujen mallivalikoimassa löytyy poijuja, joissa poijun ulkokuoressa olevaan pussiin tai verkkoon saa laitettua juomapullon, välipalaa ja kännykän. Tällöin juoman ja välipalan nauttiminen sekä reitin tarkistus sujuu vedessä eikä erikseen tarvitse rantautua. Kuivapussi mahdollistaa erilaisten uintiretkien tekemisen, kun pussista voi uinnin jälkeen ottaa pyyhkeen kuivaamiseen, kuivat vaatteet päälleen sekä kengät jalkaan. Voi hyvin palata uinnin alkupisteeseen tai jatkaa matkaa haluamaansa suuntaan. Iso kuivapussi mahdollistaa puolipäivä- ja päiväretkien tekemisen uiden ilman ulkopuolista tukea. Uimarinpoijuun kannattaa myös kiinnittää pilli, jolla saa tarvittaessa kiinnitettyä muiden huomion huutamista paremmin avoveden olosuhteissa. Kuivapussia voi kantaa olalla siinä olevasta hihnasta. Joissakin kuivapusseissa on mukana lisäksi erilliset reppuhihnat, jotka voi ottaa mukaan ja kiinnittää pussiin uinnin jälkeen.

Vedenkestävä aurinkosuoja on avovesiuimarille ehdoton tuote. Se levitetään hyvissä ajoin ennen uimista, jotta se pysyy iholla, suojaa ihoa eikä leviä veteen. Aurinkosuoja on hyvä myös ottaa mukaan kuivapussiin.

Mitä muuta uimaripoiju-kuivapussiin pakataan? Lyhyttä uintia varten, jossa palataan uinnin alkupisteeseen, vähintään juomista juomapullossa, helppoa välipalaa ja puhelin vedenkestävässä suojakotelossa tai pussissa. Juominen tasaisin väliajoin on uimarille erittäin tärkeää lihaskramppien ja huonon olon estämiseksi. Tuuliset olosuhteet haihduttavat iholta kosteutta ja lämpötilan vaihtelu ja liikunta kuluttavat paljon nestettä, siksi nesteytystä kannattaa tehdä esimerkiksi suoloja sisältävällä urheilujuomalla. Välipalapatukat, pähkinä-hedelmäsekoitukset, suklaa ja urheilugeelit sopivat helpoiksi välipaloiksi uimarille.

Uintiretkelle pisteestä A pisteeseen B ja pidemmille puolipäivä- ja päiväretkille lisäksi retkipyyhe, eväitä, säätilaan sopivat vaatteet ja kengät sekä ensiaputarvikkeet. Helposti puettavat, lämpimät ja säänkestävät vaatteet ja hattu ovat uimarille tärkeät. Niiden avulla saadaan keho lämpiämään uinnin jälkeen. Vieraille rannoille rantautuminen sekä niiltä veteen meno on riskialtista. Kallio ja kivet ovat useimmiten liukkaita levästä, ja veden alla rannassa voi olla risuja ja uppopuita, joihin voi raapaista itsensä. Neopreenitossut suojaavat hyvin jalkoja sekä vedessä että rannalla. Jos uintiretkellä aikoo kävellä pidempään maastossa, retkisandaalit, paljasjalkakengät tai kevyet muut kengät kannattaa laittaa kuivapussiin mukaan. Vedenkestävään, pienikokoiseen ensiapulaukkuun, tai erilliseen kuivapussiin, on tärkeä pakata tarvitsemansa lääkkeet, ja myös kipulääkettä on hyvä ottaa mukaan.

Uiden voi tehdä myös yönyliretkiä ja uintivaelluksia. Helpointen se käy siten, että uimareiden mukana retkeilee SUP-lautailija, kanootti- tai kajakkimeloja tai vaikka soutaja. Tällöin majoitteet ja painavimmat retkivarusteet saa isoissa kuivapusseissa kulkuvälineeseen, ja uimarit voivat kuljettaa uimarinpoiju-kuivapusseissaan vain vähän ja kevyitä varusteita. SUP-lautaa erityisesti voi suositella uintiretkien tukialukseksi. Pelastustilanteessa uimarin saa vedettyä laudan päälle, muihin kulkuvälineisiin uimarin nostaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Yksi tapa on myös kuljettaa uintireitin eri pisteisiin, taukopaikoille tai yöpaikoille etukäteen tarvikkeita. Riippuen uintiretkeilyn alueesta, varusteiden jättämisessä maastoon on myös omat riskinsä. SUP-laudan päällä retkeilyvarusteet kulkevat erikokoisissa kuivapusseissa kätevästi.  

Pidempi uintivaellus vaatii joko kekseliäisyyttä tai erikoisvarusteita. Uimari voi perässään kuljettaa erilaisia kellukkeita ja lauttoja, joiden päälle voi lastata retkeilyvarusteita. Yksi hurja esimerkki uintivaelluksesta on Tukholmasta Helsinkiin uinti, noin 500 km uintimatka, jolla uimari hinasi varusteita, ruokaa, juomaa ja tekniikkaa täynnä olevaa Packraftia perässään (reissu kyllä keskeytyi navigointivaikeuksien takia). Pienemmillä uintivaelluksilla selviää onneksi vähemmällä! Jos uintivaellusta tekee useampi uimari yhdessä, kuivapusseja on käytössä useampi, ja silloin esimerkiksi vain yhden tarvitsee kuljettaa telttaa mukanaan. Uimarinpoiju-kuivapusseja voi myös kytkeä toisiinsa, mutta varsinkin tuulisissa olosuhteissa "kuorma" alkaa hidastamaan tai jopa häiritsemään uintia. Mutta kekseliäisyys ja kokeilu kunniaan! Uintivaellusta suunnitellessa tavallisten kuivapussien tilavuus ja kelluttavuus tulee kuitenkin melko pian vastaan. Uintivaellukseen (engl. Cross Country Swimming) on suunniteltu RuckRaft eli isompi hevosenkengän muotoinen kelluke, jonka päälle kiinnitetään 120 litran kuivapussi. RuckRaftiin mahtuu hyvin teltta, makuupussi ja ruuat 2-3 päivän vaellukselle. Onpa RuckRaftin päällä kuljetettu jopa taittopyörää.

Uintiretkeilyssä makuupussin, makuualustan ja teltan on syytä olla mahdollisimman kevyt ja pieneen kokoon pakattava. Monia hyviä vaihtoehtoja löytyy kesäretkeilyyn tarkoitetuista tuotteista. Jos on tottunut nukkumaan taivasalla, niin tarppi ja riippumatto ovat myös hyviä valintoja uintiretkelle.

Vedensuodattimen käyttö vapauttaa kuljettamasta suuria määriä nestettä mukana. Toinen vaihtoehto on suunnitella uintivaelluksen reitille sopivin väliajoin vedentäyttöpisteet. Uimari kaipaa lämmintä juotavaa ja ruokaa retkillään. Päiväretkellä pärjää juomatermarilla ja ruokatermarilla, mutta pidemmillä vaelluksilla kevyt retkikeitin sekä kuivaruokapakkaukset ovat tarpeen. Luonnonkuitukomposiitista valmistetut ruokailuvälineet ja taittokuksa vievät tilaa ja painavat kuivapussissa mahdollisimman vähän.

Uintiretkeily on ympäristöystävällistä retkeilyä, jos sen tekee vastuullisesti. Valitsee varusteet, jotka kestävät käyttöä ja aikaa sekä kierrätä ja poista varusteet käytöstä asianmukaisesti. Uimari liikkuu vesillä ja rannoilla jokaisenoikeuksilla, jotka sisältävät myös velvollisuuden käyttäytyä vastuullisesti. Uimari ei rantaudu lintujen pesimäluodoille kuin vain hätätapauksessa ja kunnioittaa myös yksityisten rantojen rauhaa. Vastuullinen avovesiuimari ei jätä luontoon jälkeä ja kerää mahdollisuuksien mukaan muovijätettä ja korjaa muiden jälkiä rannoilta ja vedestä.

Suomi on täynnä vesiä, jotka vain odottavat löytäjäänsä. Itämeri erilaisine osineen ja tuhansine saarineen, isot järvet laajoine selkineen, rotkojärvet, ameebamaiset järvet, lähdepohjaiset järvet, joet rehevine töyräineen ja kirkkaat suppalammet. Suomessa uimaria hemmotellaan uintikohteiden runsaudella. Vesien ja rantojen lukuisat erilaiset luontotyypit ja eliölajit sekä vaihtelevat sääolosuhteet tekevät uintiretkestä seikkailun, jossa kohtaa ja oppii uusia asioita. Avovesiuimari ja uintiretkeilijä pääsee paikkoihin, jonne muilla retkeilijöillä ei välttämättä ole pääsyä.

Liikunta vesiympäristössä ja viileässä vedessä hoitaa ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia. Uintia ja retkiä voi säädellä juuri omalle uintikunnolle sopivaksi. Avovesiuinti voi myös antaa voimauttavia kokemuksia, kun huomaa selviävänsä ja jopa nauttivansa isohkoissa aalloissa uimisesta.